tiistai 28. syyskuuta 2010

Punkkeja ja Jekkua - ihmisten kanssa matkalla

Ahvenanmaa, yleistä
Minä olen ollut Ahvenanmaalla ja voittanut toisen CACIBin sekä neljännen serttini ja olin VSP. En taida kertoa, kuka minut voitti ja oli ROP. No, naiselle ei voi hävitä. Siskohan se voitti minut ja meni ryhmä kehään. (Tosin meinasi myöhästyä sieltä :)
Minun ei tarvinnut jäädä sinne roikkumaan kolmeksi ylimääräiseksi tunniksi, vaan sain lähteä isännän kanssa kalaan ja pitkälle kävelylle. Emäntä jäi sinne Kenneltytöksi.


Me käveltiin sieltä näyttelystä kotiin meidän bungalowiin. Se talo numero 34 oli meidän koti neljä päivää. isäntä teki meille pihvejä ja nakkisooseja ja salaatteja ja tarjosi suklaakakkua ja vaniljasoosia. Aamuisin se paistoi meille omelettejä ja Pikelle keitti muneja, kun Pike tykkää kovasti munasta.


Naapuritalossa asui isoja paimenkoiria ja edessä olevassa talossa asui Yorkshiren terrierejä. Kerttukin asui lähellä. Se on Suomen kaunein Bullmastiffi. Namupala! Rakastan niin.... Irlannin susikoiriakin oli monta ja niitä asui myös siinä lähellä. Pike tutustui siihen tyttöön, joka oli Junior Handler sen ison koiran kanssa. Pike kertoo sitten enemmän ja värikkäämmin. Meidän Sofia Junior handler voitti. Sillä oli sellainen valkoinen Tuilerieeri, jota se kampasi paljon. Minä kun en niin paljon tykkää kampaamisesta vaan tykkään vaan seisoa asennossa, niin en olisi pärjännyt ollenkaan. Tosin tuossahan kilpailee ihminen, ei koira. Ajatella ihminen kilpailee koiranäyttelyssä. Minusta se on aika hassua.


Pike sai myös kaverikseen meidän terassin alla asuvan Citykanin ja sille me laitettiin kuivaa leipää ja omenoita. Se aina kävi kurkkimassa meidän tekemisiä. Isäntä olisi halunnut siitä paistia. Punarinnat kävi myös syömässä kannon nokkaan jätettyjä murusia. 


Viking Line, Jekku
Minä luulin, että jekku tarkoittaa pilaa, mutta ihmisillä se tarkoittaakin sellaista pahan hajuista iltalääkettä, jolla huuhdotaan kurkkua, ettei tule kipiäksi. Sitä pitää juoda paljon, että se vaikuttaa. Sitä voi ostaa eri kokoisissa pulloissa, mutta suurin pullo on edullisin.
Emäntä ei voi sitä ottaa, kun siinä on sokeria ja alkomahoolia ja isäntä taas on allerginen sille jollekin katkeralle, mitä siinä on, niin sekään ei voi sitä lääkettä ottaa. Mutta, kuulkaa paljon sitä kului siellä Ahvenanmaalla. Miksi muuten Ahvenanmaan nimi on Åland, eikö sen pitäisi olla Abborresland. Sitä paitsi eihän se ole maa, se on saari! Abborreöööö!

Auto pelitti, emäntä ajeli
Emäntä oli koko matkan autokuskina. Me ajettiin 748 kilomeetriä vaikka siihen ei tullut merkittyä niitä kilometrejä, jotka me oltiin siellä laivan autokannen hattuhyllyllä. meidän piti mennä matkan ajaksi sellaiseen hytiin. meillä oli siellä Nepparin kanssa kivaa. Nukuttiin ja leikittiin ;) ja odotettiin, että isäntäkin piristyisi. Emäntä paineli mennen tullen Piken perässä ympäri laivaa ja oli välillä ihan eksynyt, kun ei ehtinyt joka paikkaan. 

Oltiin me menomatkalla myös ulkokannella ja Neppiskin osasi pissata sellaiseen hiekkalaatikkoon, joka oli sinne laitettu ihan sitä varten. Tulomatkalla ei enää tällainen globetrotter kuin minä nähnyt mitään vitsiä siinä, että menisi välillä Maarianhamina Turku millekään pissalle. pissasin sitten vasta Piikkiössä, jossa pysähdyttiin rekkakahvilan luo. Että, mutten oli upea Koffin punainen rekka, jossa oli paljon komeita valoja ja mahtava muriseva ääni. Minust tulee isona rekkakoira ja ajan ympäri maailmaa oluetta vaan.  KGMiehen ammatti!

Godbyn apteekki, ajelua
Meillä oli sellainen sopiva välipäivä, jolloin me käytiin katsomassa sellaista apteekkia, jonne isäntä myy raaka-aineita, muutenkin me katsottiin paikallista lääkemyyntiä, kun se on erilaista kuin mannersuomessa. Ilma oli kaunis ja maisemat kivoja. neppis ja minä viihdyttiin. isäntä osti tienvarresta paikallisia omenoita ison pussin ja me katsottiin lampaita, hevosia, nähtiin yksi aasi (ei meidän autossa) myös. Meidän autossa olivat kaikki tosi fixuja, se mainittakoon erikseen. kaunis aurinkoinen päivä. Emäntä hermostui vain kerran!



Ahvenanmaa, punkkeja
Emäntä mokasi mun punkkilääkkeen kanssa jotenkin. Se jo tossa soittelikin Viville ja kysyi mitä pitäisi tehdä. Tultiin viime yönä kotiin ja tänään kun emäntä harjasi minua, se löysi vielä kolme kuollutta nymfiä mun otsasta. Leuan alla oli yksi iso paksukainen. 


Kaiken kaikkiaan minussa on nyt ollut 9 punkkia ja olen varma, että pidän hallussani silkkiterriereiden maailmanennätystä Ahvenanmaalaisten punkkien ruokkimisessa. Neppiksellä ei ollut yhtään, sillä Pike laittoi aineen vasta viikko sitten ennen matkaa. onneksi laittoi, kun emäntä mainitsi, että pitää laittaa. Minun aine oli laitettu jo 4 pesua sitten ja vaikutus on tehotonta jo. 


Eläinlääkäri arveli, että siksi ne tarttuvat ja kuolevat kyllä sitten melkein heti, mutta ehtivät sylkeä ihoni alle ja siksi kutian. Kiusallista, koska minulla on ennen tätä ollut elämässäni vain kaksi pientä punkkia. Hoidoksi hän sanoi: "Seurataan". Emäntä soittaa sille ensi maanantaina uudelleen, jos on huonompi tilanne.


Tänään pitäisi emännän purkaa laukut ja siivota ja pestä pyykkiä, mutta voimat on loppu. Niin on minultakin. olemme ihan potslojo ja kissat mennä vipeltää.  isäntä lähti viikoksi kalaan saareen Tiisen kanssa. Prinssi tulee illalla käymään.


Palkinnot oli syvältä, haloo Kennelliitto!
Neppis sai CACIB, sertti, excellent, ROP
Minä sain CACIB sertti, excellent, VSP


Palkinnot: minulle munakupin kokoinen ovistoppari, cacib ruusuke
Neppikselle kaikesta yhteinen palkinto yksi kuppanen valkoinen keramiikkalautanen, jossa musta tassun jälki ja cacib ruusuke.


Missään ei lue mitään mistä hyvästä ne on voitettu. Miten voidaan antaa kaikesta muka yhteinen palkinto?? Näin kun toisilla oli puolen metrin korkuisia pokaaleja.! Oliko ne niinkuin muka sitten isojen koirien pokaaleja. Ahvenanmaalla siis harrastettiin rasismia? Olisimme halunneet kunnon ruusukeet ja kunnon pokaalit. Haminassakin sain samasta satsista 3 hienoa pokaalia ja kehut päälle.


Joka tapauksessa Jyväskylä here She comes: Elegant Eugenie!


ps Rosiella on siellä Los Angelesissa kolme pentua masussa. Onnellinen perhetapahtuma Tarjan perheessä.



maanantai 20. syyskuuta 2010

Prinssin salaattikulho

Tämä on uusi juttu!

Prinssin salaattikulho on ihana
Miksi pitäisi tulla pois?

Tämä kuvasarja on kiitokseksi kummitädille leluista, jotka ovat ihania .
Terveisiä myös siskolleni Puolukalle. Kuten näette voin erinomaisesti.
Terv. Tomppa 

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

LENKSIT

Mun Pikellä on sellaiset hienot Tarjan ostamat Lenksit! ja sitten sillä on oikein hieno ruutupaita, jota en ole kyllä nähnyt.  Koska sillä on aika hyvän näköiset sääret ja se on MVP jo niin ajattelin nyt oikein blogata tähän, että Lenksit on ja pysyy.
Se ottaa ne varmaan mukaan sinne Eckeröhön.


Siellä Eckerössä on sitten sellainen keinonurmi siellä koiranäyttelyhallissa ja meitä kaikkia nyt vähän askarruttaa, että miltä se tuntuu kulkea ja esiintyä siinä kehässä. Mutta huvittavinta tässä kaikessa on se, että meitä Silkkejä on vain Neppis ja minä. Onko se hyvä vai paha asia? Piken mielestä hyvä asia. Voitetaan ainakin jotain. Minusta taas paha asia, sillä olisin halunnut vähän nuuskutella ruotsalaisnarttuja. Niiden sanotaan olevan aika jee- beibi- tyyppisiä. Näkökantani onkin hyvin aikuisen miehinen. Oletteko huomanneet, että haukkuni on möreytynyt ja tulee syvemmällä rintaäänellä. Aim ä  mään beibii.









perjantai 17. syyskuuta 2010

Donnan kanssa treffeillä

Donna on semmoinen hyvän hajuinen Dandi Dindin Denmontin pöröterrieri. Minä olin hänen kanssaan tänään treffeillä. Donnan isännältä oli tippunut moposta poljin koulun pihalla ja emäntä kuunteli teinimurheita sillä aikaa kun me Donnan kanssa pussailtiin ja halailtiin ja juostiin mäkeä ylös ja alas.

Olin minä jo aamullakin siellä juossu,t sillä Myry tuli hakemaan minut jo puoli kahdeksan aamulla lenkille. Myryn emäntä oli lähdössä Turkuun promokeikalle ja siksi ne oli niin ajoissa liikkeellä. Meitin emäntä taas oli sellaisella sterssi, itku redulla ja oli ihan kiva kun Liisa sitten sen kanssa käveli eikä emäntä voinut sitten tuhria meikkiään. Emäntä pelkää mennä töihin - Angst on kai sen oikea nimi. Eikö kuullostakin hianolta.
Minäkin olen suunnitellut, että ehkä minulla voisi olla Angst aina kun Helinä yrittää leikata minun kynsiä ennen kehään menoa. Olisikohan se tarpeeksi hyvä syy.

Nyt emäntä panikoi jo sitä Ahvenanmaan retkeä, että onhan kaikki ihmiset ja koirat sitten tyytyväisiä. Entä jos emäntä on unohtanut jonkun yksityiskohdan? Höh! Noiden asioiden vuoro on myöhemmin. Niin ja meitähän on vain kaksi silkkiä siellä. NOU HÄTÄ.

MUTTA:
Nyt mulle ruokaa heti ja sitten kissoille ja sitten auttamaan isäntää, joka raataa leivonnaisten parissa ja tekee Prinssin huomisista syntymäpäivistä tosi juhlan. Ilman isännän kakkuluomuksia ei juhla ole juhla.
isäntä on sitten taitava ja rakastettavan kiltti.

torstai 16. syyskuuta 2010

Kauan aikaa sitten :D

16.9. Antakaa nyt emänälleni anteeksi. Ei hän ole pahaa tarkoittanut, vaikka ei olekaan päivittänyt blogia. Hänestä on tullut hiillos. Hän on kuulema kovin pohjaan palannut. Johtuukohan se siitä, että hän on justiinsa palanut Puolasta? Töissäkin hän on aina kovin kuumissaan ja silloin voi korkeahkossa kuumehkossa kovin palata pohjaan. Viiskyt ja risat nääs ;)

No niin mennäänpäs sitten päivityksiin. Edellinen olikin Helsingin näyttelyn jälkeen.

12.9. Olin Neppiksen kanssa Porvoossa. Neppis voitti kaiken paitsi ryhmäkehän. Pikellä on nyt niin suuri ja hieno Porvoo pokaali, että piano on vaarassa mennä kahtia painon alla. (Se olisikin ollut meille huono ovistoppari. Siinä on jotain lasiakin) Sitten Neppis sai Kerman saven Porvoo-logolla varustetun syvän ruokakulhon. Tosin epäilen, että Pike aikoo syödä siitä vitaminoituja terveysmuroja aamutupakan jälkeen.

Minä tapasin Sofia-handlerin ja meillä melkein jo synkkasi. Minulla ja sillä nurmikolla ei taas synkannut. Nostelin kuulema koipia kuin Lipizan valkeat hepat. Noo, kai yksi silkkiuros kouluratsastukseen vertailun kestää? Porvoosta tuli punainen nauha. Kilpaluokan ykkösuros olin kuitenkin. Jee faija!Hyvä Sofia.

13.9 ei ollut meikäpojan päivä. Alfred sai kohtauksen ja hyppäsi kimppuni kesken minun ja Tompan leikin. Kylkeen tuli sellaiset ralliviirut, että hienompia ei ole edes Räikkösen kakkoskaarassa. Betadine- ja Basibact-kuuri tiedossa ja Pike suri sitä, että nyt viirut rupeavat kasvamaan tummempaa karvaa. Minä sitä lohduttelin, että mitäs tuosta. Minähän olen jo räsymaton kirjava ja liian iso ja muutenkin kauhea. Me ollaan nääs Neppiksen kanssa Kaunotar ja Hirviö.

14.9. Tomppa karkasi! Emäntä tuli töistä kotiin, ihan oli uupunut. Hän oli kiukkuinen ja vähäsanainen. Minä yritin haukkua häntä iloisemmaksi ja aloitin haukun jo siitä kun kuulin auton oven käyvän. Ajattelin, että hän haluaa oikein kovasti heti pitkälle lenkille tuulettamaan aivoa. Vaan toisin kävi.
Emäntä avasi kotioven ja Tomppa karkasi saranapuolelta. Minä tulin oikein ovelta portaille asti haukkumaan, että emäntä panisi vauhtia ja menisi sukkelaan perään ennen kuin Tomppa ehtisi autotielle.
Emäntä huusi minulle, että "Turpa kiinni" ja paukautti nokan edestä oven kiinni. Sinne minä sitten jäin sisälle, enkä saanut auttaa ollenkaan.

Tomppa kertoi, että hän löysi kivan läpikulku kanavan meidän ovirapun alta. Siitä kun meni, pääsi kellarin ikkunan luo ja siitä saattoi loikata Hanhikin alle ja siitä sitten Sexmobiilin alle. Emäntä ei kuulema ehtinyt perässä. Se on vähän hidas ja kömpelö. Tomppaa nauratti ja hän oli johdattanut emännän leikkimään salaojaputken toiseen päähän. Se on siinä portin edessä ennen autotietä. Siinä on ne postilaatikot mistä haen aina aamulla isännän lehden.

Tomppa oli katsellut toisesta päästä miten emännän pylly oli hyllynyt, kun se kykki siellä vastasuunnalla ja luirutteli että "Tomppaaa, missä on mamman Tomppaa. Tuuu--le nyt mamma antaa namiaaa!" Olivat siinä sitten vaihtaneet putkenpäätä vuoroin, noin 40 minuutin ajan, kunnes emäntä väijyi, satsasi iskuun, tarttui kraivelista kiinni ja nappasi syliin. Kiikutti kotiin ja oli tosi hikinen ja itkuinen. Otti sitten minut rivakasti heti ulkoilemaan.

Samaan aikaan tuli iloinen isäntä kotiin ja siitäkös emäntä riemastui: " Et sitten yhtään aikaisemmin ehtinyt tulla!!!!"
Isäntä siihen, "No en nyt tullut sori. Vienkö koiran?" Emäntä siihenettä "Paskat me mennään nyt, että minä rauhoitun!"
ja sitten alkoi sataa vettä KUNNOLLA!
15.9. Isännän ja emännän hääpäivä. Aamu. Kello 6 lähdemme normaalisti emännän kanssa hakemaan aamulehteä ja minä nostan jalkaa vähän ennen autokorjaamoa. Palataan kotiin. Sataa vähän.
Ja sitten...........emäntä avaa oven.

Tomppa hyppää minun ylitseni ja karkaa samaa reittiä kuin eka kerralla! Emäntä heittää lehdet ja avaimet eteiseen. Minä jähmetyn käskystä siihen. Emäntä kiljuu isäntää auttamaan. Isäntä nukkuu. Emäntä karjuu apuun. Isäntä herää...JA rupeaa pukemaan päälle. Sillä aikaa on Tomppa jo painellut naapuriin. Naapurista marjakuusen alle. Marjakuusen alta kellarin ikkunalle. Kellarin ikkunalta auton alle. Auton alta Flammentanzin luo.

Isäntä huutaa ettei hän aio tulla alasti  pihalle ja pukee rauhassa vielä ulkotakinkin päälle. Emäntä v****ilee jotain, jota en ymmärrä. Olen niin nuori vielä, että kaikki kuultu ei mene aina ihan perille. Tompalla on eri kivaa! Kohta kohkaa 2 kiukkuista aikuista sen perässä ja Tompalla on edelleen kivaa, kunnes Isännän pitkä käsi yltää ottamaan kiinni juuri, kun on menossa lauta-aidan kolmas poikkilauta tiellä vapauteen Vihurilan puolelle.

Ne myöhästyi töistä ;D. Unohtumaton 26. hääpäivä, jonka isäntä oli jo unohtanutkin.

16.9 Anssin syntymäpäivä. Insinööri on nyt virallisesti 25 vuotias. Emäntä on jotenkin vähän surullinen. Silleeeen se on, kun on sitä 50+  ja sitä pohjaanpaloa.



tiistai 7. syyskuuta 2010

SATTUU!

Nyt on minulle tullut kauhea pipi nenässä.
Siihen jäi pystyyn yksi Alfredin kunsistä, kun se jostain syystä sai hermoraunioitumis kohtauksen tänään aamulla. Emäntä sai kynnen pois kuonon päältä, mutta nyt siihen sattuu ja emäntä on iltavuorossa ja minulla on niin paha mieli.

Ihan tuli paljon kyyneleitä silmistä ja olin tosi surkeana. Miten se nyt silleen mulle suuttui. No, onhan se toki totta, että Affe puolustaa pikkuista Tomppaa paljon, mutta meidän leikit Tompan kanssa on aina kivoja ja minä kyllä olen varovainen.

Olenkohan minä vähän satuttanut tuota kylkeäkin? Emännän pitäisi varmasti katsoa tarkemmin tuota oikeata etulapaa sitten kun tulee kotiin. Isäntä ei paljoa jaksa keskittyä noihin taisteluvammoihin. Se vaan pitää savuhartauksia takkahuoneessa ja kuuntelee ratiota kovasti.

Sattuu............

maanantai 6. syyskuuta 2010

BLUE RIBBON BOY - blues

Jep jep joopa joo sanos Ilmokin.

Duumari antoi sitten meille molemmille hunajakarhuille sinisen nauhan, koska me olemme paksukalloisia. Australiassa tarvitaan nääs vähemmän tilaa aivoille.

Oikein rupesi tämä Duumari mittaamaan minua ja otti Helinältä harjan ja harjasi minut ja arvaa hotsittiko minua kun se nosteli minua palleista. Jos Neppiksellä olisi ollut sellaiset ei sekään olisi tykännyt mistään. Mutta laittoi se vaan meidät kehästä ulos ja sitten jäikin jäljelle vain yhden kasvattajan koirat. Katselin emännän kanssa noita jalostussivuja liiton linkistä ja eihän me mitään mahdeta kun tuotekehittelyä on tehty sadan koiran verran vuosikymmenten saatossa.

Ensi viikolla on vuorossa Porvoon keikka jonne lähden isännän ja Piken kanssa kahdestaan. Sinne tulee myös se Sofia minua tapaamaan. Siellä pitäisi olla hiekkakenttä ja siitä minä tykkään enemmän. Niin ja ehkä Pike ei sitten leikkaa minun kynsiä ennen kehään menoamme.

Tai - ei mikään auta... Kristiina jo sanokin, että se tuomari pitää vain pienistä ja tummista uroksista, jotka on enemmän sinne yorkshireterriereihin päin. Epäili meidän saavan sinisen nauhan sielläkin. Curiosity rulaa.

Emäntä on nyt tilannut ja maksanut ne hotellihuoneet Jyväskylässä. Me mennään sinne marraskuussa. Ajatella saa nukkua hotellissa.

SAARIELÄMÄN KUVIA

Kuvia arkielämästä


Tomppa on oppinut kirjoittamaan

Arvaa mitä Pike huutaa Pörölle?