Suppilovahveroita - Tompan tarinaa

Lehtikelit

Se on sitten taas se aika vuodesta kun on tullut lehtikelit. On se vaan kumma miten puut joka ainoa vuosi tiputtaa nuo lehdet ja sitten ne liimautuvat minuun. Arvaa onko kivaa kun emäntä niitä sitten harjailee turkista? Se on aika tylsää vaikka käytetäänkin useimmiten sitä kivaa harjaa, jolle olen antanut nimen "Piken harja".

Piken harja oli mukana myös mukanani tuomarikollegiossa Lohjalla. Eihän tuo Tina Heinonen paljoa minusta ja menosta emännälle kertonut, mutta tokihan emäntä ymmärsikin, että kritisoitavaksihan sinne olikin tarkoitus mennä. Eikä siellä jaettu palkintoja :)  Mutta oikeastaan nyt kun jälkikäteen ajattelen niin se oli aika mielenkiintoinen ja kasvattava kokemus. Vähän niinkuin silkkiterrierin varusmiespalvelu! Emännän mielestä olen varmemman ja kypsemmän oloinen, nyt kun olen matkustanut yksin muiden koirien mkanssa enkä perheen kesken. Hmmm. Voisin toki tehdä toistekin. Emäntä oli tosi iloinen, kun me näin voitiin auttaa rotutuomareita kehittymään.

Siitä Terhistä minä sitten tykkään! Ai että se on sellainen kivaääninen ihminen niin ja nättikin kun on tuollainen pitkäsääri. Tina taas laittoi minulle Suomen kauneimmat silkkikorvat. Ne on nyt sellaiset samettiset kolmiot. Aivan upeat. Emäntä halusi ottaa kuvat vain minun korvista, mutta joku raja sentään - kaikki tai ei mitään!

Terkut Curiosityyn! Ai niin ja haleja Pian tyttö tyllerölle!