Kyllä tätä nuuskimista riittää. Partani on ihan lumessa joka aamu. Ojanpohjalla on joka aamu tosi mielenkiintoisia hajuja. Tänä aamunakin oli mennyt joku kaviojalkainen tekemään ylämäkeen uraa.
Oih, miksi minulla on niin lyhyet jalat?
Sinne lumihankeen upposin niin,
että ihan turvalleni kupsahdin
ja märän nenän sinne lumeen sukelsin.
Sen jälkeen sarjan aivastin ja märän parran lumeen kuorrutin.
Oih, miksi on mulla niin lyhyet jalat?
Kotiin asti sitten mietiskelin
miksi partani portaita laahasi,
ja miksi lumi ruokakuppiin karisi.
Oih, miksi oi miksi on mulla niin lyhyet jalat?
(Eddy E. 2013)
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
maanantai 14. tammikuuta 2013
torstai 3. tammikuuta 2013
Ilman talutinta
Kyllä sitä voi tehdä ulkoilulenkin aamuhämärissä ilman talutintakin.
Tulimme kuuden aikaan aamulla ulos ovesta. Meidän piti mennä hakemaan isännälle aamun lehdet postilaatikosta ja samalla teemme aina pienen minilenkin yön jälkeen. Pitkä lenkki tehdään kello seitsemän, ennen kuin emäntä starttaa töihin varttia vaille kahdeksan.
Menimme portista ulos ja emäntä huomasi sen aina aran koiran liian myöhään. Alkoi kauhea sisään kelaaminen takaisin pihaan ja taluttimet rullalle. Emäntä on siinä tosi huono. Varmaan kaikki seudun koiran kusettajat nauravat meille. Se on ihan kauheaa katseltavaa, kun emäntä hukkaa palaset ja säheltää. Pullero-Beetä ja allekirjoittanutta aina nolottaa!
Börje meni kiltisti räksyttäen takaisin pihaan, mutta kun emäntä kääntyi - vips päästin itseni kaulapannasta maailmalle. Otin pitkät loparit hommasta. Emäntä sai shokin ja tuijotti ainakin minuutin lamaantuneena sisään kelautuvaa talutinta, jonka päässä ei siis ollut enää koiraa - siis minua.
Minnekö menin? No, pissalle tietenkin. Ohitin sen ynisevän aran koiran, joka pelkää haukuntaamme ja jatkoin mutkitellen lumivallilta toiselle reipasta puoliravia ja sain pian aikaiseksi aikamoisen välimatkan minun ja Börjen ja p****jäykän emännän.
Sitten emäntä alkoi komennella kovaäänisesti paikka, odota, seis, paikka PAIKKA, stei jne.
Mutta osaan minä meidän minilenkin ilman seuraajia suorittaa: tuosta ensin vasemmalle sitten mutkaan asti, josta vasemmalle ylös mäkeä, katkenneen koivun ohi, kääntöpaikalle tallien kohdalla. Tulostusalue! Hetki nuuhkintaa ja paluumatkalle samaa reittiä.
Paluumatkalla ohitin hämmästyneen emännän, joka ei ehtinyt lassota minua kaulapantaan vaan jatkoimme minä edellä. Pullero-Bee ja emäntä yritti pysyä perässä. Tuosta oikealle kulman ympäri ja suoraan toinen portti oikealla ja oikean hajun kohdalta sisään. Ollaan omalla pihalla. Hetki nuuhkintaa, kolme porrasta varovasti ylös ja ulko-oven taakse odottamaan. Valmis!
Rivakkaa menoa tänä aamuna - oikein sitä nuortui ja keuhkot tuulettuivat.
Vapaus on juovuttavaa!
Tulimme kuuden aikaan aamulla ulos ovesta. Meidän piti mennä hakemaan isännälle aamun lehdet postilaatikosta ja samalla teemme aina pienen minilenkin yön jälkeen. Pitkä lenkki tehdään kello seitsemän, ennen kuin emäntä starttaa töihin varttia vaille kahdeksan.
Menimme portista ulos ja emäntä huomasi sen aina aran koiran liian myöhään. Alkoi kauhea sisään kelaaminen takaisin pihaan ja taluttimet rullalle. Emäntä on siinä tosi huono. Varmaan kaikki seudun koiran kusettajat nauravat meille. Se on ihan kauheaa katseltavaa, kun emäntä hukkaa palaset ja säheltää. Pullero-Beetä ja allekirjoittanutta aina nolottaa!
Börje meni kiltisti räksyttäen takaisin pihaan, mutta kun emäntä kääntyi - vips päästin itseni kaulapannasta maailmalle. Otin pitkät loparit hommasta. Emäntä sai shokin ja tuijotti ainakin minuutin lamaantuneena sisään kelautuvaa talutinta, jonka päässä ei siis ollut enää koiraa - siis minua.
Minnekö menin? No, pissalle tietenkin. Ohitin sen ynisevän aran koiran, joka pelkää haukuntaamme ja jatkoin mutkitellen lumivallilta toiselle reipasta puoliravia ja sain pian aikaiseksi aikamoisen välimatkan minun ja Börjen ja p****jäykän emännän.
Sitten emäntä alkoi komennella kovaäänisesti paikka, odota, seis, paikka PAIKKA, stei jne.
Mutta osaan minä meidän minilenkin ilman seuraajia suorittaa: tuosta ensin vasemmalle sitten mutkaan asti, josta vasemmalle ylös mäkeä, katkenneen koivun ohi, kääntöpaikalle tallien kohdalla. Tulostusalue! Hetki nuuhkintaa ja paluumatkalle samaa reittiä.
Paluumatkalla ohitin hämmästyneen emännän, joka ei ehtinyt lassota minua kaulapantaan vaan jatkoimme minä edellä. Pullero-Bee ja emäntä yritti pysyä perässä. Tuosta oikealle kulman ympäri ja suoraan toinen portti oikealla ja oikean hajun kohdalta sisään. Ollaan omalla pihalla. Hetki nuuhkintaa, kolme porrasta varovasti ylös ja ulko-oven taakse odottamaan. Valmis!
Rivakkaa menoa tänä aamuna - oikein sitä nuortui ja keuhkot tuulettuivat.
Vapaus on juovuttavaa!
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Märkä alku 2013
Onpa märkä alku. Olen ihan hämmentynyt että miten se kevät nyt näin väärään aikaan tuli. Ulkona on asvaltti näkyvissä ja tuoksuu paikoitellen ihan kevät mullalle. Börjekin on ihan sekaisin.
Vuoden vaihde yö meni ihan hyvin. Meistä eläimistä ei kukaan ole paukkuarka. Isäntä ja emäntä olivat muualla ja koko iso kotitalo oli vain meidän käytössä. Meille oli jätetty hyvää ruokaa ja vähän valoja päälle.
Luettiin tarkkaan vuoden vaihteen iltasanomat, paperimuodossa. Tabletille tai aipäddiin on paha mennä pissimään. Ne on niin pieniä, ettei niihin tahdo osua, vaikka onkin pippeli sojossa. Niin ja niistä kaikki pissa valuu näytöltä pitkin lattiaa, sekin vielä.
Tänä aamuna Börje vastusti isännän töihin menoa ja nosti jalkaa isännän Reino-tossuun. Onneksi vasempaan Reinoon. Valitsi sentään oikean puol(ue)en. Minä vain katselin, ihan totta, en se minä ollut. Ei sokea osaa tähdätä.
Voi voi onpas tämä kirjoitelma nyt aika vetistä tarinaa....olen pahoillani. Lopetan tähän.
ps. Mitä mieltä olette siitä, että oltuaan 4 vuotta kirjastossa töissä ja saa läksiäsilahjaksi paketin näkkileipää?
Tosi on tarina! Prinssille kävi näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)