Vuoden viimeisiä päiviä ja tunteja viedään. Olen viisi vuotias reipas uros, joka otsa rypyssä miettii, josko jälleen kerran hullut ihmiset aikovat ampua yöllä raketteja. Joulupöytien antimewt ovat olleet mukavia. Kastenin maksamakkaraa on riittänyt ja eilen sain myös hernekeittoa, jota rakastan kovin.
Joululahjojakin sain mukavasti. Salainen kummitätini oli löytänyt Lontoosta minulle dinosauruksen sääriluun kaluttavaksi. Isäntäni laittoi sen pitkittäin puoliksi. Niin minun sitten oli vähän helpompi raahata sitä.
Börjelle annoin sen pikkupahan, kun se on pikkukoira. Että osaa olla tollaset isot luut ihania pureskeltavia.
Kiitän kuluneesta vauhtivuodesta ja tavataan taas ensi vuonna.
