lauantai 30. huhtikuuta 2011

Hau-Hau hauskaa Wappua

NYT on meille KGB jäsenillekin oma olut. Milloin, ah, milloin tätä saa Gallowsista?


Börje on tottunut salamavalojen räiskeeseen.  Tässä siis jenkkiläinen adoptioveljeni


Isäntäni tuli kotiin saaresta! Hän on minun ikioma!
Toivotan hauskaa Wappuan kaikille faneille ja kiitos jollekin teistä hienosta kakkapussitelineestä, jonka sain postissa.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Pikkutarinoita

Isäntä on lähtenyt suureen hauen metsästykseen saareen.

Siellä on kuulema kaikki kunnossa. Hiiribaareja ei ole syöty, muttei ole siellä pahemmin hiiretkään

hyppineet. Ihan oli siisti ja kuiva mökki. isäntä kertoi minullee, että kylmin talvipäivä oli ollut -24 C

eikä sen enempää. Katto näytti hyvältä ja lokit olivat saapuneet. Emäntä ja me kaivataan sinne jokaisella

solullamme.

Emäntä on mennyt Olutklubi Tapiolan kokoukseen. Sillä on siellä varmaan aika hikiset paikat. Ei se

oikein osaa olla siellä, kun ei ole isäntää mukana. Se on vasta nyt huomannut kuka sitä porukkaa oikeasti

hallitsee ja se ei tunnu mukavalta, kun on vain työkaluna. No, minä sanosin jo sille, että ittehän halusit

sitä. Emäntä tekee myös aina ihan turhaa työtä, enemmän kuin pyydetään ja sitten sillä on paha mieli, kun

kukaan ei kiitä, kun ei sillä ylimääräisellä työtuloksella ei tee mitään.  Ei se rassu ymmärrä että

kannattaa elää koiran lailla: Tekee mitä pitää ja lepää muun ajan.  (Huokaus)

Emäntä on taas siirtänyt koneelle uusia valokuvia.

Kohta niitä saa taas ihailla tässä blogissa ja silkkijalbumissa.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pitkä perjantai 2011

Emäntä päätti, että on niin pitkä perjantai, että se on nukkunut koko päviä. Kello on nyt kolme ja se heräsi. Viideltä sen on mentävä vanhempiensa luokse syömään kalaa. Sen piti aamulla leikkiä sitä uutta musti-ja-mirri-leikkiä, joka oli eilen Geessä keksitty, mutta ei se jaksanut sitäkään. Arvaa ottaako isäntää päähän? Mekin oltiin kaikki neljä nelijalkaista varattu sellaset front row paikat ikkunalaudalta ensi kertaa varten, mutta näytös peruutettiin astman vuoksi.

Eilen oli Geessä kummallinen ilta. No, ensinnäkin Friidulla on vielä opeteltavaa miten pubissa ollaan. Sen haukku on aika korkea ja kimeä. ja Friidu haukkuu paljon ja hermostuttaaa sitten Nepparin, joka yhtyy kuoroon. Onneksi olen tällaista hiljaista sorttia. rauhallinen ja tasapainoinen, melkein vanhus-laatua. Sitten oli paljon naurua ja vähän  kyyneliä. Muttei kuitenkaan "itku pitkästä iloista, pieru paljon nauramisesta", niin pitkälle ei edetty!

Pikellä on surua! Sillä oli jopa musta kaulaliina. Vähän oli teatraalista, mutta kyllä on hyvä aina välillä itkeä paljon. Niko-poika, joka on Maijan, Peterin ja Maxin pikkuserkku Ilmon puolelta, on se pikkupoika, joka hukkui sinne jokeen maanantaina. Piken poika oli sen sylikummi, kun ristiäiset oli 3-vuotta sitten. Pike ottaa asian hirveän raskaasti. Edes me koirat ei osata sitä lohduttaa. Se elää jokaisen hetken löytämisestä, ruumiinavauksen ja kotiin tuonnin sekä kriisipalaverien ja muistokirkon minuutti minuutilta  yksityiskohtia myöten uudelleen ja uudelleen eikä anna itselleen hengen rauhaa. Raskasta, eikä meistä ole lohduttajiksi. Nana tekee kyllä rauhallisesti parhaansa.

Nikon ukilla on Nanan äiti Honeycoat's Fanny, joka oli yrittänyt kiinnittää haukullaan Nikon ukin huomion, mutta ukki reagoi liian myöhään Fanny-koiran hätähaukkuun. Virta oli jo vienyt pikkusen pois.

Meidän suku on täynnä viisaita koiria. Harmi, ettei me osata ihmisten kieltä.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Isännällä on kauhia fuluunsa

isännälläni on menossa kauhia nuhakuume. se on tosi sairas. emäntä on taas okejmpi, mutta sehän on nostanutkin jo toisen jalan sänkystään ja on töissä taas. emännällä piti olla lomaa mutta se ei sitten sitä hankkinutkaan. milloinkahan se aikoo pitää 50 päivää lomaa (38+12=50). nyt se on vain saikkuillut.

meistä on eri kivaa kun joku on kotona. me päästään pihalle leikkimään hippaa keskellä päivää.  ameriikan ihme yrittää koko ajan päästä aidan alle. sitten pelataan palloa ja syöksytään sammalikkoon ja vedetään narua. emäntä on tänään ostanut meiile frisbeen. se sellainen pennuillekin sopiva pehmeä ja sininen pikkulautanen, jota on kiva kuljettaa.

pike on huolissaan kun minä olen laihtunut aika paljon. sain jo matokuurinkin, mutta nyt pitää nopeasti päästä kisakuntoon, että turkki kiiltää haminassa. systeri ja paula eivät pääse sinne, kun pike tuo sinne kampaajan koiran.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Klassista ja persua

Ladataanpa ensin vähän kuvaa
On tää nii out! Eddyn vanha merirosvofleece.

Anna olla Tomppa! Mä tiedän ettei tähän kuulu housuja!

Mää olen märkä! Anna Affe pusu!
Meidän ihmiset oli eilen klassisen musiikin String Quartet konsertissa Geessä.
Vähän oli pettymys, kun ne ei soittaneetkaan stringeissä. Mutta muuten musiikki oli ollut loistavaa. Paitsi että kun emännän korvat olivat ihan lukossa, niin se oli hyräillyt liian lujaa ja kaikki kuuli ja se häirihe isäntää, mutta mikä pahinta se oli hyräillyt välillä ihan väärin. Tosin Time sanosi ettei se nyt haittaa, kun se oli muuten ihan rokk se juttu.

Ne persut teki jytkyn. Minusta se sana persu on aika kamala. Siinä ei ole mitään eleganttia, mutta kaikista kummallisinta on, etten ole vielä löytänyt yhtäkään kaveria, joka olisi sanonut olleensa mukana, kun sellaista persua on äänestetty. Persut on nyt kyllä mulle ihan uusi rotu. Oiskos ne risteytys jostain?

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

SÄNKY

Näitä ei kai saisi laittaa blogeihin, mutta leikkasin nyt kuitenkin emännän ankkalehdestä tämän totuuden.
Meitä on monesti jopa 6 (2+2+2) siinä kapeassa parisängyssä, jossa on muuten jo huono patjakin.

MEIDÄT PANTIIN PIHALLE



Koska emäntäni on ollut pahasti flunssainen, etten sanoisi bronkiittisen astmainen, laittoi isäntämme meidät pihalle!

Ei hätää, piha on aidattu ja täynnä kauniita sinisiä kukkia, ja ihan pikkusen lunta on jäljellä.

On kaunis kevätsää ja eduskuntavaalipäivä.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Minä olen laihtunut

MInä todellakin olen laihtunut. Se on tuo liikunto -liika kuntoilu- kun minä opetan tuota pumpulipalloa.

Börje on muuten aikaansaanut aivan kamala takut minun turkkiini. Se haluaa koko ajan vain nujuta minun päälläni ka kyljessäni ja sitten se lutkuttaa välilllä minun otsatukkaa. Se lutkuttaa myös emännän tukaa öisin ja emäntää pelottaa, että se saa suolistoon vielä jonkun tukoksen.
Minä siihen totesin, että ei kun tulosteista tulee vain ketjutettuja, vähän kuin vanhan ajan nakkimakkarat..
On sitä koirat ennenkin hiuksia nuolleet.

Emännän käsi ei ole vieläkään hyvä, siksi kirjoitutan hänellä vain nyt tällaisen lyhyen viestin