Stobovalo pepussa

Isäntä löysi sieltä Turun koiranäyttelystä sellaisen uudenlaisen heijastimen minulle.
Se on sellainen diskovalo joka vilkkuu. Todellinen strobo. Ensin ne laittoivat sen minun leuan alle kiinni, mutta kun emäntä alkoi ulkoiluttaessaan katsoa minua kieroon ja saamaan kamalia "kohtauksia", katsoin paremmaksi siirtää sen härvelin vilkuttamaan peffareiän puolelle. Samahan se on, killuuko strobovalo etu- vai takapäässä. Minua se häiritsee vähemmän takapäässä eikä emännän tarvitse katsoa kieroon. Sitä ei muutenkaan kiinnosta mun peffa, muulloin, kun silloin jos mun häntä on likainen tai karvat liian pitkät. Pimeässä se näyttää kyllä aika päheeltä - ei emäntä eikä peffa, vaan valo näyttää blingiltä.

Emäntä lähtee tänään pikamatkalle Tukholmaan ja takaisin. (no money) Me miehet jäämme kotiin ja perjantainahan on Olutklubin pikkujoulukin, joten ei sitä olisikaan voinut mihinkään matkustaa. Katsos, ei kannata riskeerata hyvää viikonloppua laivamatkailuun, jos vaikka kohta sattuu jokin peräsin- tai ruorivaiva ja matkustajat jää jumittamaan sinne laivalle, eikä pääse laivalta ajoissa pois ja sitten ei näekään viikonloppuna kavereitaan.

Minä vähän odottelen joulupaketteja.

Emännän mukana menee Ruotsiin yksi pinkki joggingpuku, jossa on pinkillä pohjalla hopeisia störsseleitä ja asun jogginhousut on mustat ja niissä on vaaleanpunainen sivusauma.. Se puku on niin pieni, että se menee nyt Pisara-nimiselle Chihuahualle Älvsjöhön. Tiedä sitten pukeutuuko nuo ruotsalaiset koiraneidit ollenkaan, kun niiden emännätkin kulkee kesäisin aika nakuna.

Niin, niistä joulupaketeista. Niissä saisi olla lihaisia koiranameja, jokin kiva fleecepusakka selkäkoko 35 cm....Maksapasteijaa saa lähettää ja leluja tietysti.
Hygienia tarvikkeista en niin paljoa välitä, mutta joku pehmeä pyyhe voisi toki olla kiva.

Eiks' jouluna kuulu lahjoa? Minä voin kyllä ottaaa vastaan.
Saa antaa!!!!