Me juoksimme siellä ympyrää ja leikimme lumessa, eikä kukaan ollut vihainen meille. Muutama kaunis, vähän vinttikoiran näköinen, koira kertoi, että heidät oli löydetty Viipurin kaduilta kuljeskelemasta ja sitten kiltit suomalaisihmiset olivat maksaneet niille lämpimän paikan ja lääkärin hoitoa, että tassut olivat parantuneet ja hampaat tuli kuntoon.
Nyt niille oli odottamassa uusi koti täällä Espoossa. Ehkä joku niistä käy jatkossakin tuolla ulkoilemassa. Minä tykkäsin erityisesti sellaisesta tosi arasta Nala nimisestä nartusta, joka oli niin lempeä minulle. Mutta aina kun yritin helliä sitä, niin kumma juttu, se laittoi peräpeilinsä ja häntänsä maata vasten. kylmähän sen sinne peppuun tulee, kun sillai koko ajan käy istumaan. Minä yritin selittää ontuvalla venäjähaukulla, että nyt juostaan ja haistellaan, mutta ei se halunnut leikkiä haisteluleikkiä.Se vaan katsoi minua ruskeilla silmillään silmäripsien välistä. aaaaahhh....
Kyllä nyt sydän jäi sykkimään sille Nalalle!
oooo oooo
ooooo ooooo
oooooooooo
oooooooo
ooo
o
