Blogiotsikkoni juontaa juurensa minulle kerrottuun tarinaan.
>>Kun emäntäni oli pieni (on se ollut sitä, uskokaa pois)ja asui Mikkelissä, niin sillä oli oma lastenhoitaja/sairaanhoitaja Esther-täti.
Esther-täti ei osannut ruotsia, eikä emäntä suomea. Emäntä piti saada syömään, kun se oli rajusti alipainoinen ja yritti elää vain suolakurkulla ja sinihomejuustolla. Aina ruokapöydässä sen oma mamma hoki lusikan kanssa että ' titta nu, ta nu, titta gott'. Esther-täti sitten omi sanan titta ja lusikoi soppaa suuhun " katos mikä Titta tässä".<<
Ja hyvin kasvoi emäntäni isoksi tytöksi.
:D
