Minä olen oikea Candelin-koira med C!
Kas, olen jälleen elänyt viikonlopun sellaisen ruoan kanssa, joka saa suuni vettymään, sillä paperissa on ollut Stockan herkun hintalappu. Brie-juustoa namii, Pekoniemmental-makkaraa hmmjamm, hunajasinappikinkkua-ohuina viipaleina- aaahh. Ja niitä pikkuisia koiran nappuloita, joissa ei ole kuparia vaan kanaa.
Sitten huolehdin Affen kanssa myös siitä, että hiirikiintiömme täyttyi. kokonaista 5 hienoa hiirtä. Affe pikamureutti ne ja minä sain kunnian ottaa niiltä takin pois. Affe jaksoi syödä vain 2 niistä ja loput heitti emäntä huitsinnevadaan lokeille. Sen jälkeen siirryimme syömään tuoretta haukea. Minä sain jälleen ilon kaivaa kalan pään maahan mätänemään vähän. Otan sen sitten ylös ensi kerralla kun mennään sinne. Isäntäni ei aina arvosta maasta kaivamiani makupaloja. Hänestä ne haisevat. Minusta ne nyt eivät haise sen enempää kuin heidän ulkohuussi. Ihan luonnollinen odööri siis. Ja ajattele, että isäntä vieläpä istutti samettikukat siihen huussinkompostiin. Paskasen keltaiset kukat meillä?