Ensiksikin join paljon hyvää merivettä, jossa ei todennäköisesti ollut yhtään sinilevää, sillä säilyin hengissä. Vain, ja ainoastaan 2 otsaani kiinnittynyttä nymfipunkkia kuoli.
Sitten lähetin Alfredin metsästämään ja saaliina oli ihanan murea harmaa pikkuhiiri. Sain syödä sen mitä Affelta jäi: hiiren molemmat päät. Kallo rouskui ihanasti. Häntä meinasi tarttua hampaiden väliin.
Emäntä kiljui, että just massu oli ja nyt tarvitaan sitten matokuuri. Olin kuuro kaikelle kiljumiselle. Namikuola vain valui pitkin partaani. Mikään ei voita riistalämmintä lihaa.
Myöhemmin illalla sain sitten toiset jämät. isäntä oli saanut ainakin 16 isoa ahventa ja fileoinut ne - oletan että Kuubattarelle kiitokseksi muikuista (oli muuten hyviä), ja laittanut sitten perskeet kivelle selkälokkeja varten. Minä se vaan hissukseen hiivin ja laitoin massuun sisäelimet. Njam. Emäntä sanoi, että piereksin ja haisen pahalle. No, se haisija ei kylläkään ollut minä!
Homelopatia kannattaa, suosittelen.
