Minä olen tänään pelastanut yhden koiranpennun joutumasta auton alle.
Olimme emännän kanssa autoajelulla koirapuistosta kotiin kun emäntä näki ison koiranpennun juoksevan nelikaistaisen tien laidasta laitaan ja pysähtyvän välilllä hämillään ajoradan keskelle. Omistajaa ei näkynyt missään.
Silloin minä hokasin!! Käskin pysäyttää tien laitaan. Emäntä pysähtyi heti ja laittoi hätävilkut päälle. Hän meni ulos ja minä haukuin kovasti takapenkillä, ja kas, se koira kuuli minut ja tuli meidän auton luo. Emäntä avasi auton oven ja se hyppäsi sisään tutustumaan minuun. (Saikohan se nenäpunkkeja, mun vika lääke annettiin eilen vasta)
Ennen kuin ehdittiin suunnitella lisää tuli metsästä keskeltä ei mitään sen koiran omistaja talutinta heiluttaen ja huutaen TINO TINO. No me molemmat koirat haukuttiin kauheasti ja sitten se nainen neiti juoksi meidän luo ja luuli että me ajettiin sen koiran päälle. Mutt ei me niin tehty. Me pelastettiin sen koira.
Se oli vihainen ---meille ????!!!
Koirat ei kuulema tottele mitään se sanoi ja että "
koirilla on niin vaikea luonne, mut kiitti nyt kuitenkin, mut ei ois tarvinnut"
Ja se lähti raahaan sitä pentua veke :(
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
