Minä jos kukaan osaan hurmata. Kävimme tänään isännän apteekisssa ostamassa Kuubattarelle ja Helinälle lääkkeitä. Ne kun ovat sellaisia pilleriterveitä naisia!
Isäntä meni apteekkiin sisään ja minun piti sitten jäädä emännän seuraksi ulos haistelemaan Mannerheimintien ja Nordenskiöldinkadun liikennetulosteita.
Päätin kävellä sen 96 korttelin ympäri, sillä emäntä oli nähnyt jonkin eläimen hatun ikkunassa, kun hän ajoi siitä ohi.
Haistelin muuten kaikki kaupunkilaisfifien lemmenviestit. Muutamaa viestiä vähän nassutin, mutta emäntä ei tykännyt. Mustasukkaisuus on paha tauti!
Kun tulimme sen kaupan kohdalle, jossa oli niitä lakkeja, niin emäntä halusi sisään ja kysyi liikkeen omistajalta (jonka jo vähän tunsi) saanko tulla sisään. Arvaa sainko? Olen minä sellainen hidalgo. Astelin hienosti sisään Hurtan tyylikkäässä talvipalttoossa ja Design Kanan kaulapannassa. Omistaja oli myyty. Seisoin ovensuussa niinkuin emäntä käski ja emäntä teki myssykaupat.
Mutta, sitten se omistaja rupesi lepertelemään minulle ja sitten yksi toinenkin ostajatäti rupesi rapsumaan minua ja sitten minä jo meninkin myyntitiskin taakse ja sitten minä jo nuolinkin omistajan käsiä ja sitten minä jo sainkin suurrapsutukset, kun naiset rupesivat hellimään minua.
Kun olin tehnyt tarvittavan vaikutuksen huomasin että emäntä kiersi kauppaa ja katseli niitä kaikenlaisia ihania pariisilaisluomuksia, mutta eihän sillä ole rahaa euron euroa :)
Minä - MINÄ- sain aikaan sen, että yksi sellainen "villatakki" tai oikeammin jakku annettiin ilmaiseksi emännälle. Sitä voi kuulema käyttää vaikka koiranäyttelyssä.
Emäntä kyllä sanoo että näyttää siinä ihan G. Pula-Aholta. Se joku vanha papukaija. Tuossa alla on tyykinäyte:
