Emäntä päätti, että on niin pitkä perjantai, että se on nukkunut koko päviä. Kello on nyt kolme ja se heräsi. Viideltä sen on mentävä vanhempiensa luokse syömään kalaa. Sen piti aamulla leikkiä sitä uutta musti-ja-mirri-leikkiä, joka oli eilen Geessä keksitty, mutta ei se jaksanut sitäkään. Arvaa ottaako isäntää päähän? Mekin oltiin kaikki neljä nelijalkaista varattu sellaset front row paikat ikkunalaudalta ensi kertaa varten, mutta näytös peruutettiin astman vuoksi.
Eilen oli Geessä kummallinen ilta. No, ensinnäkin Friidulla on vielä opeteltavaa miten pubissa ollaan. Sen haukku on aika korkea ja kimeä. ja Friidu haukkuu paljon ja hermostuttaaa sitten Nepparin, joka yhtyy kuoroon. Onneksi olen tällaista hiljaista sorttia. rauhallinen ja tasapainoinen, melkein vanhus-laatua. Sitten oli paljon naurua ja vähän kyyneliä. Muttei kuitenkaan "itku pitkästä iloista, pieru paljon nauramisesta", niin pitkälle ei edetty!
Pikellä on surua! Sillä oli jopa musta kaulaliina. Vähän oli teatraalista, mutta kyllä on hyvä aina välillä itkeä paljon. Niko-poika, joka on Maijan, Peterin ja Maxin pikkuserkku Ilmon puolelta, on se pikkupoika, joka hukkui sinne jokeen maanantaina. Piken poika oli sen sylikummi, kun ristiäiset oli 3-vuotta sitten. Pike ottaa asian hirveän raskaasti. Edes me koirat ei osata sitä lohduttaa. Se elää jokaisen hetken löytämisestä, ruumiinavauksen ja kotiin tuonnin sekä kriisipalaverien ja muistokirkon minuutti minuutilta yksityiskohtia myöten uudelleen ja uudelleen eikä anna itselleen hengen rauhaa. Raskasta, eikä meistä ole lohduttajiksi. Nana tekee kyllä rauhallisesti parhaansa.
Nikon ukilla on Nanan äiti Honeycoat's Fanny, joka oli yrittänyt kiinnittää haukullaan Nikon ukin huomion, mutta ukki reagoi liian myöhään Fanny-koiran hätähaukkuun. Virta oli jo vienyt pikkusen pois.
Meidän suku on täynnä viisaita koiria. Harmi, ettei me osata ihmisten kieltä.