Olipa kerran Iso Viitonen. Se ostettiin perheeseen huoltoaseman pikkukaupasta Loviisassa.
Mamma teki osasta niistä uunissa nakkipiirakoita.
Meille ei tarjottu niitä piirakoita. Niissä oli myös chiliä.
Sitten paketti jäi hetkeksi keittiön matalimmalle työtasolle....
Siitä minä sen ekaksi löysin. Ja että se oli hyvää. Mamma ei oikein tykännyt tästä, koska minulle tulee löysät tulosteet makkarasta.
Mamma otti pois melkein tyhjän paketin minulta ja käänsi minulle selkänsä ja rupesi tekemään Kerttulin tilkkutäkkiä.
Silloin minä hokasin.....
että, mamma oli pannut koko loppupaketin roskikseen ja sieltä se pilkotti. Hiivin ihan hiljaa takaisin sisään keittiöön. Nappasin ihan hissukseen paketin suuhuni ja juoksin kovaa kyytiä samaan nurkkaan terassille missä äskenkin olin. Minulla oli niin kiire syödä loput, että tuhina vain kävi ja silloin......
Oli siinä Börjellä ihmettelemistä, että miten se noin myöhästyi piiloaterialta. Se kävi vielä itsekin katsomassa keittiössä, että josko sillekin ollisi löytynyt oma Iso Viitonen, mutta eihän siellä sille mitään ollut. Sitten me jaettiin se suolavesi ja pureskeltiin vähän sitä muoviakin vuorotellen.
Mamma oli hiipinyt hakemaan uuden kameransa, jonka se sai viime viikolla Prinssiltä. Uusi kamera ikuisti sitten tämän tapahtumasarjan teidän iloksenne.
 |
| Näin päättyi nakkitarina. |
