Eilen lueskelimme postilaatikkoon tupsahtanutta silkki-lehteä. Jo on hienon näköinen. Mutta mikä kesän lukupaketti se oli? Täynnä Curiosityä, hallitus, kilpailutuloksia, joista 90 % Curiosityä, valokuvissa Curiosityä, vuosikokouksen pöytäkirja (varmaan emännän huonovointisuuden perussyy) ja sitten artikkeli PRA esiintymistä, josta saan sen käsityksen, että minä olen nyt vain tällainen sattuma. Näitähän nyt tulee tai sitten ei. Silmasairautta kantavat vanhemmat ovat terveitä koiria, siinä sanotaan.
Luemme emännän kanssa sen artikkelin vielä tarkasti uudelleen, kunhan emännän kiehumispiste alenee.
Hän jo päätti erota yhdistyksestä, mutta harkitsee vielä muutaman yön, sillä samalla käy niin, että yhteys moneen muuhun kivaan silkki-ihmiseen menee varmasti katki.
Kaiken huipuksi menemme Karjaan koiranäyttelyyn, jossa on 8 silkkiä, ja jossa varmaan tulee lisää pahaa mieltä. Onneksi Rasmuksen Anja selväjärkisenä ihmisenä lähtee kesäretki-fiiliksellä mukaan ja meillä on varmasti pikinik-kivaa. Börje menee siksi ajaksi Lukupuroon hoitoon.
Minkä ihmeen takia siellä koiranäyttelyssä on juostava? No siksi, kun salaisessa sydämen sopukassa emäntäni tykkää nähdä minut kehässä komeana. Tuomarit ei vaan ymmärrä minun upeutta!
Perheelleni ja salaiselle kummitädille näyttäydyn aina komeana.
Olenhan toki BRA.
