Joulun jälkeen

Vuoden viimeisiä päiviä ja tunteja viedään. Olen viisi vuotias reipas uros, joka otsa rypyssä miettii, josko jälleen kerran hullut ihmiset aikovat ampua yöllä raketteja. Joulupöytien antimewt ovat olleet mukavia. Kastenin maksamakkaraa on riittänyt ja eilen sain myös hernekeittoa, jota rakastan kovin.

Joululahjojakin sain mukavasti. Salainen kummitätini oli löytänyt Lontoosta minulle dinosauruksen sääriluun kaluttavaksi. Isäntäni laittoi sen pitkittäin puoliksi. Niin minun sitten oli vähän helpompi raahata sitä.

Börjelle annoin sen pikkupahan, kun se on pikkukoira. Että osaa olla tollaset isot luut ihania pureskeltavia.

Kiitän kuluneesta vauhtivuodesta ja tavataan taas ensi vuonna.

Viikon loma!

Olen ollut riemulomalla Lukupurossa! Kyllä oli kiva vanha pariskunta. Pääsin monta kertaa päivässä kävelylle ja minulle syötettiin vain hienointa lihaa keitettynä (soppaluulihaa ja entre cotea). Minua harjattiin monta kertaa päivässä ja pääsin autoajeluille mm. Loviisaan.

Sain nukkua sängyssä heidän välissään.

Aivan ihana paikka. toivottavasti pääsen sinne uudelleen. Millään en olisi halunnut lähteä sieltä pois.

Mar-r-ras-kuu

Miten ihmeessä korvissani soi vain koko ajan......Marraskuu!


 jotenkin näin se menee, eikö vaan............

 Eilen torin laitaan kasvoi Mandoliinipuu
Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi i love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu Marraskuu . . .
Ohi syyskuun Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan Pilvet niinkuin varisparvi
Raahautuu......................


 No, kaikkea ei voi muistaa kun tulee tällä tavalla 5 vuoden ikään. Kyllä Kaiken Börje hösellyksen seassa saanen ilmoittaa, että minullakin on olemassa syntymäpäivä. Ihan oma sellainen. Kukahan sen kunniaksi tarjoaisi kakkua sadalle hengelle. Tässä näemmä jää vähän valkoisen pumpulitpallon jalkoihin. Ei nuo maltankoirat niin ihania ole. Pitäisi varmaan kertoa millainen tuo veikka on kotioloissa.

Kävin tässä taannoin siellä Börjen työpaikalla. Ei se mikään ihmeelllinen paikka ollut, mutta oli kiva tavata jokunen tuttu ihminen. Esimerkiksi Merja-Riitta. Hänet minä muistin ihan pentuajoista, kun harjoittelin kirjastossa käyntiä Sellon musaosastolla. Niin ja sitten oli Mikko ja Robinkin siellä. Ajatella ettei Börje ole sanonut tästä asiasta sanaakaan. Se vaan juttelee mitä kirjoja se on kuullut viime aikoina. Niin ja mitä herkkuja sille on tarjottu.

Siksi varmaan sen lääkäri Laura laittoi sen emännän kanssa laihikselle. Ihan vaan laihisnappuloita ja vettä nyt tarjolla. Puolikiloa pitäisi pudottaa, että jaksaa sitten kesällä taas juosta rataa ympäri koirapuistossa.
Laihtuisipa emäntäkin jollain nappuloilla vaan.

Justus kuulumisia

JUSTUS on siakonpoikani ja Anja tädin uusin karvavauva. Justus on nyt opetellut kulkemaan bussissa ja junassa ja kirjastossa. Kutsun hänet Börjen synttäreille kirjastoon 19 pvä niin näette miten komea hän on. Justus on selvinnyt myös hienosti kaikista rokotuksista ja virläpä ampiaisen pistosta. Laura lääkärimme sai ampparin pyllypiikin pois kuonosta ja itku lakkasi. Hieno homma. Nyt emännän pitäisi tehdä yksi toukkapuku Justukselle. On tulossa kylmät ajat. Muutoin ei kuulu mitään muuta.

Justus osaa, eno kertoo

Justus siskonpoikani on jo tottunut uuteen kotiinsa. Rasmuksen kanssa käyvät jo kävelyllä ja Justus tietää, että koirilla on ulkovessa. tosin Rasmuksen kehoituksesta löytyy kotoa vielä varavessan paperi, mutta ulos on jo paljon mukavampi tulostaa. Varsinkin nyt kun peppukarvat on trimmattu ja maailma hymyilee. Oma emäntänsä kävi katsomassa kun Äiti trimamsi Justuksen korvat ekaa kertaa ja kuulkaa sepä meni hienosti. Rasmus tosin huolehti tapahtuman tarkasta seuraamisesta vieressä, kunnes totesi, että kyllä Äiti osaa ja emäntänsä ei ole ilkeä. Aaan kanssa Rasmus sitten odotteli kauneusalongin päättymistä, olohuoneessa lepäili ja epäili. Nyt Justus on jo kokenut autokyydin ja sateen turkissa, kävelyretkiä ja vähän biljardihuoneen tohinaakin. Kynnetkin on leikattu ensi kertaa. Ei se ihan nappiin mennyt. Hän on tullut enoonsa. Hänelläkin on vinkutassu muistona syntymäkodistaan. Titaa olla sukukuvika. Kokemuksia koiran elämästä karttuu koko ajan ja me Rasmuksen kanssa autetaan!

Sisaren poikani Justus

Sisaren poikani siis Neppiksen poikavauva Honeycoat's Ginger Gray alias Justus on muuttanut oman perheen luo. Minä näin miten täynnä vauvarakkautta hänen uusi emäntänsä on. Uudella isännällä näytti olevan varpajaisten sijaan päättäjäiset niin oli järkyttyneen oloinen tuosta hauvavauvan taloon tulosta. Rasmuksesta tuli nyt sitten isoveli. Nyt meitä on sitten 4 koiraa kun seuraavan kerran pörrätään Loviisassa ja perheet tapaavat. Tulen olemaan kiva setä Justukselle ja me Rasmuksen kanssa katsotaan että siitä kasvaa kunnon mies ja tottelevainen koiruliini. Kaikki siskon pennut on nyt saatu myytyä ja emäntäni huokaa helpotuksesta. Hän pystyi kuin pystyikin vastustamaan hauvakuumettaan. Tällä kertaa meidän isäntäkin huokaa syvään. Seuraavan pentueen kohdalla ei sitten taas tiedä mitä tapahtuu. Jos se on maltiksia voi käydä hullummin.

Lentävä peltihuone!

Minä olen joutunut eilen sellaiseen kauheaan paikkaan joka nousi ja laski. Se melkein lensi! Se meni Hellevin luokse. Meillä oli mukana jäätelöä ja kukkia ja Börje. Emännän kanssa oltiin liikkeellä. Ensin painettiin nappia. Sitten odotettiin että ovi aukeaa ja minun piti mennä siihen peltipurkkiin sisään. Kuulkaa siinä ei nöpö heilunut! Ei ollenkaan, hui. Sitten se peltipurkki nousi ylös ja ylös. Emäntä sanoi että 5. kerros! Börje vaan kökötti siellä peräseinän tuntumassa ja tuhisi nenäpunkkejaan. Se jätkä on cool, melkein kuin amerikkalainen turisti. Lopulta ovi aukesi ja oltiin sellaisella omituisella kaikuvalla sillalla tai kai se oli tasanne. Onneksi Hellevi pelasti meidät! Sain Hellevin luona lihapullia...sai Börjekin. Olipa outo koti. Yläpuolella pään päältä kuului ihmisääniä. Sieltä tasanteelta - ne sanoi että se on porraskäytävä - kuului ääniä. Alapuoleltakin kuului huolestuttavia ääniä. Ulkoa kuului ääniä. Niin ja siellä oli omituinen juttu. Sieltä meni ulos ovi. Mutta sen oven kautta ei päässytkään pihalle vaan sellaiseen lasihuoneeseen, jota ne kutsui parvekkeeksi. Omituista. Minulle kerrottiin, että nyt olin tutustunut HISSIIN ja vieraillut KERROSTALOSSA elämäni ensimmäistä kertaa. Kiitos kivasta päivästä Helleville ja Sixtenille

Epälepikön päivää 2013

Epilepsia

ihan varmasti en tiedä mitä minulle tapahtuu kun sellainen säpinäkohtaus iskee. Nyt sellainen sattui kun olimme emännän kanssa kahden ja isäntä oli kalassa ilman puhelinta. Ei siinä mitään ei se olisi voinut asialle mitään. Säkäri tulee kun se tulee. Se on kuulema sellainen aivosähkökäyrän häiriö. Emäntäni epäilee että olen pelqnnut liikaa Angry Birdsiä mutta unohti että minähän todistetusti olen sokea. Tosin kiva eläinlääkäri sanoi minulle.'Ooj sinä olet komea perusterve silkkipoika!' Hiveli aikapaljon tuo PRA n ohittaminen. Perusterve!

Olen.epälepikkö

Kuule paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kirjauksen.
Olen saanut sellasen ramppikohtauksen. Ramppasin oikeen kunnolla, edes Aaron ei oisi niin hyvin säikäyttänyt. Olin rannassa ja emäntä oli ulkovessassa kun kapusin sisään isännän jalkoihin ja otin pyllistysasennon. Isäntä luuli että aion kakata sisään. Emäntä tuli ja totesi että mun takajalat pettää. Hän otti minut syliin ja rupesin nykimään ja ojentumaan ja jalat eili ohan omiaan. Emäntä sanoi että 118 ja lähin eläinlääkäri tää on nyt kyyn tekosia. Isäntä sanoi soittele sinä minä pidän Ediä. Vaan sain niin kammalan rampin että tippusin sängystä lattialle ja meinasin kuolla.  Ihanien rauhallisten Fonecta tyttöjen avulla 6 eläinlääkäri vastasi ja lähdimme saaresta autolle. Emännän sylissä matkuustin pikkukramppaillen aina Porvooseen asti. Olo oli kurja. Itketti ja läähätytti.  Isäntä painoi sexymobiilin tallaa ja ärtyi kun huomasi ettei meillä olut aavistustakaan missä se eläinklinikka sijaitsee. Yksi ihana albanialainen vain ruotsia puhuva herra opasti meidät perille. Klinikalla selvisi että ei ollut kyy eikä sinilevämyrkytys . Siellä ollessa selvisin tolpilleni ja Tohtori totesi tutkimusten jälkeen että nyt se oli epileptinen kohtaus Grand Mal ja sain sellaista lääkettä seuraavaksi kerraksi. Sitä ei saa syödä. Se pannaan tulostusperään.  Nyt olen sitten pra epileptikko.

ruoka & lepo =silkkiä vaan

Siliä!

Nautin!

Olin eilen suihkussa ja minut on föönattu.
Bermudani on tasattu ja kuonokarvat on lyhennetty. Punkki kuonon päästä on poistettu ja takut, joita oli vaan ihan pari, niin on avattu. Kynnet on leikattu ja kesä hymyilee.

Luin Irma L:n teksteistä, että Malagan silkkikoirat olivat saaneet kostean pyyhkeen nukkumapaikkaan ja siellä on plus 42 astetta.
Minä se vaan menen suihkuun seisoskelemaan ja sitten nukkumaan syreenipuskan juurelle. 

Kuka muuten keksi että grillimakkaraan on laitettava chiliä (miksei sitä kirjoiteta ziliä /kiliä/siliä)? Se pilaa koirien kesänautinnot grilli-illassa täysin.
 Kapsaisiini on kauhea mauste, yök.

Pikkuja uutisija

Pataässä on täällä taas ja nyt sillä oli päällään keltainen paita!
Salaisella kummitädilläni on kauniiden silmien lisäksi hyvä miesmaku. Oikein hyvä juttu.
Suosittelen kummitädille kesämatkaa Imatralle. Esimerkiksi siihen aikaan kun koskea juoksutetaan. Se on upea näky.

Helinä on vauvain vartijana kotona. Siellä se nyt yksin vaan törlöttää. Onneksi Geen terassille alkaa sitten paistaa aurinko ja ei enää tarvihe ihan yksin kotona höpistä. Niin tai asvalttikaapeliputkimiesten kanssa sanailla. Emäntä kävi sulkemassa ulko-oven kun kämppä oli tyhjillään ja ukot kynnyksellä.

Kuubatar se vaan muikkuja päästelee. Saa nähdä aikooko Salainen kummitäti ja Ikonimaalari ehtiä sinnepäin kylään. Mekin vähän mietittiin, että jos siihen samaan syssyyn mentäis sinnepäin kesäretkelle. Vaan voi olla että isännän murtunut syrän estää automatkailun. Se kun odottaa sitä lähetettä sinne hospitaaliin.

Juu, Ikonimaalari on ostanut asunnon. Nyt se ei asu enää maantiellä vaan kadulla! Aika hienoo. onnee nyth uuteen kotiin. Niityllä se kumminkin on, ihan entiseen tapaan. Luonto on tärkee elementti - ja metro.

Hattara on vuokrannut mökin jostain lähi-kaukaa. Villin Pohjolan fiilis ja lohijoki vieressä, mutta ajomatkaa vain 170 kilometriä suuntaansa. Mahtaako olla itikoita ja paarmoja siellä? Isäntä lähtee seuraksi. Vähänkö huolettaa jos vielä äityvät pistämään sisäisen villapaidan tiuhaan päälle. No, ehkä isännän järki ei ole niin jäässä näin tropiikin helteillä.

Golffari on kanssa siellä Kaukalahdessa myymässä asuntoa. Mun sisko siis on muuttamassa. Uhkana on ollut että ne muuttaa Lopen Läykkäcityyn. Olen hieman huolissani, sillä paikan maine ei ole parhain mahdollinen. Rikoksia...

Juhannusta viettämässä

 Juhannus 2013 oli täynnä hiljaisia tapahtumia: lukemista ja isännän syrämen hoitoa, Pojun ja Börjen koulutusta....

PENNUILLA ON NIMET

Neppis-sisareni tyttärestä tuli Honeycoat's Golden Girl
Hänen vanhimmasta pojastaan tuli Honeycoat's Graham Greene
Nuorin poika sai nimekseen Honeycoat's Ginger Gray

Näistä tulee kuulema muotovaliota ja hyviä suvunjatkajia tiesivät viisaat kertoa.

Nonnii taas

meille muutti viime perjantaina sijoitukseen kissapoika. Poju!
Poju on valtavan iso ja yli älykäs ja hyvätapainen.

Isäntä kyllä sille jo hakee utta sijoitusta. Meillä on nyt kolme kissaa ja kaksi koiraa.
Se hieman häiritsee isäntää. Mutta meitä muita ei! Tosi kiva saada Poju meille. Se osaa leikkiä ja pitää hauskaa siistillä tavalla ja on niin komea. Ja se juttelee paljon. Börje sitä vähän yrittää ajaa takaa leikkimielellä, mutta emäntä sille sanoo aina NO! ja sitten se pysähtyy kuin seinään ja tulee emännän viereen.

Tässä on Poju!

Niitä syntyi 3

Ihanaa olla Setä!


Neppis aka Honeycoat's Elegant Eugenie ja isä Tale of Tales saivat yhdessä aikaiseksi kolme maailman suloisinta koiranpentua.

Niistä tulee maailman luokan voittajia, niin ovat kauniita.

Syntyi 1 tytär ja kaksi poikaa. neppis on hyvä äiti. Hän on tullut meidän äitiin Nanaan.

Nana on nyt isoäiti ja isoisoäiti Honey, koirien taivaassa, suojelee heitä sieltä paratiisista, jossa kaikki koirat ovat terveitä iloissaan juoksevat vehreillä niityillä.

Nämä koiranpennut saavat nyt varmasti hyvät kodit.

Ehkä heillä jo on kauniit nimet?

Sisko läähättää jo!

Eilen se alkoi sitten puuskuttaa. Iltapäivällä Neppiksen ruumiinlämpö laski asteen verran ja se siirtyi läähättämään ja lopetti syömisen. Pike odottaa, että tänään niitä pentuja pitäisi syntyä ja minusta tulee setämies.

Vein hänelle ainakin kymmen G-kirjaimella alkavaa nimiehdotusta, mutta arvelen ettei niistä monikaan kelpaa.

Minusta olisi kiva jos Honeycoat's Great Gem ja Honeycoat's Ginger Gray tulisi valituksi, mutta katsotaan miten käy.

Kohta varmaan kuullaan uutisia.

Kuulumisia

Minä olen aina luullut että Imatralla asuu Inkereitä. Se Uosukainen aina puhuu Imatran Inkeristä välillä ja minä olen luullut, että koska se ei puhu rinkelistä, joka on muuten Wiipurista, niin sitten on kyse naisesta.

Mutta kuulkaa ehei! Salainen kummitätini on tutustunut Pataässään. Siellä Imatralla on siis muitakin kuin naisia, sillä tämä on ilmiselvä uros. Mielenkiintoista. Nyt minusta kesä on aika täydellinen, kun on sellaista säpinää päivänvarjon alla terdellä.

Ai, ja kuulkaa Ravintolapäällikkö muuttaa. Juu se muuttaa Sukeltajan ja Ompelukonemiehen väliin. Juu, ei siis lakanoiden väliin, vaan johonkin kerrostalon väliin...vai oliko sittenkin viereen. Hän on ostanut unelmakaksion. Tuleekohan sille yksinäistä? Vai ehkä kuitenkin monimutkaista? No, häistä se ainakin puhuu. Juu, ei omista vaan ihan toisten. Ei, ei siis myöskään niistä ruottalaisista häistä. Taisi olla jotkut elokuun lopulla, no, ei tule nyt mieleen. Sori Henkka ja Hanna.

Mun systeri on ihan läkähtyä, kun se on niin pinkeen viimeisillään. se ODOTTAA synnytystä.
Börjellä oli jo paljon nimiä niille ipanoille ja toivon että systerillä menee kaikki hyvin. Minuakin jänskättää Piken puolesta.

Mun ameriikan mom tulee 17.6. tänne Suomeen, mutta ei se taaskaan ehdi nähdä mua, kun sillä on niin kiirettä täällä aina. Alan olla jo tottunut siihen. Joka vuosi, same thing :D.
She is in a big hurry!

Ihania kroisossantteja

Kuule, minun salaiselle kummitädilleni sattui hauska juttu. Hän antoi emännälleni väärän kroisosantti (kruassaant) pussin ja siellä oli aarre. Me tiedettiin heti Börtsin kanssa että nyt tuli tyyliä taloon. Täällä haisee gurmetti!


Salainen kummitätini Nokialta oli ostanut emännälleni yllärinä muutaman litukkamaisen nugaakroisosantin, mutta meille tuli väärä pussi. Saatiin sellainen pussi, jossa oli kinkkua sisällä. Ajatelkaa kinkkua! Saksalaista kinkkua? Ranskalaista kinkkua vai Wotkinilaista? Meidän piti välittömästi salaa tarkistaa asia.

Otin suuntiman eteisen peilipöytään. Onneksi ei ollut avonaisia ovia matkalla. Säilyin ilman kuhmuja :D.
Salaa hivuttauduin eteenpäin. Ei haitannut yhtään vaikkei ollut valoja ja eteinen oli pimeä. Emäntä jutteli takkahuoneessa isännän kanssa. Isäntä on masentunut, raha on tiukalla. Emäntä yritti nostattaa mielialaa. Kuulin, että keitetään iltateetä. Nyt oli kiire!!!!!

Onneksi pussista roikkui kulma ja se pussi oli ihan kevyttä muovia. Börje auttoi ja me vietiin pussi keltaisen sohvan alle.  Siellä me maisteltiin kinkkua. Meillä oli sellainen pop-up bistro for dogs. Maisteltiin ihan vähän vaan ensin, sillä piti arvioida onko kinkku sopivan maukasta ja mistä maasta kinkku on. Börtsi söi vähän myös sitä juustoa siitä. Ilmankos on lihava!
Tomppakin yritti jaolle, mutta totesi homman liian hitaaksi ja kuivaksi touhuksi.
Kinkku oli selvästi kotimaista Savupoikaa.

Kylläpä oli hyvää gurmettia. Oli hyvää, kiitoksia vaan Pikku valolle. Ja pahoittelut ettet saanut niitä vaan sun piti tyytyä siihen nugaaaseen. (kuullostaa vähän partaan tarttuneelta nuoskalta tai nuuskalta, yök)

Juu. Söin yks päivä kadulta vähän nikotiinitumppia ja oksensin isännän vapaapäivän kunniaksi kotona sen luo kolme kertaa. Ensin keltasta, sitten ruskeeta ja lopuksi vihreää. Se vihreä oli meiän nurtsia, kun yritin poistaa pahan maun suusta. Moka! Isäntä ei digannut lainkaan.


Pop-up bistrot on kivoja!

Thanks Godmother, terkut Nokialle.

Siskoni on raskaana

Yhdistelmästä Honeycoat's Elegant Eugenie (sama isä ja emä kuin minulla) ja uros Lamplighter's Tale of Tales syntuu pentuja kesäkuun puolessa välissä. Minusta tulee oikein bra hyvä eno. Pennut ovat viattomia, tiedossa on terveitä haukkuja.

Siskoni on raskaana

Mikä sanoo hunk-hunk?

Niin ääntelee albanialainen porsas!!!

Albanialaiset koirat sanovat   ham ham

Katalaaniksi koirat sanovat  bup bup

Kiinalaiset koirat sanovat wang wang

Kreikassa koirat sanovat gav gav

sloveniassa koirat sanovat hov hov

ukrainassa koirat sanovat haf haf

Islannissa koirat sanovat voff

Indonesiassa taas gong gong

Koirille jopa kehittyy alueellista ääntämistä. Liverpoolilaisilla koirilla on selvästi eroava ääntämys kuin skotlannnitilaisilla koirilla. Liverpoolilaisilla koirilla on kimeämpi ääni, kun taas skottilaisilla on kevyempi äänenväri.

Ja kaiken lisäksi mitä läheisempi suhde omistajalla ja koiralla on , sitä suurempi on samankaltaisuus äänessä.

Ilmankos en tahdo erottaa emäntää ja Börjeä toisistaan. Isännän sen sijaan tunnistan oikein hyvin.


(Lähde: Lloyd & Mitchinson: Tietoa kaikkitietäville, Otava, 2006)

Mummolassa ja pubissa

Kävin eilen vierailulla meidän ihmis-mummolassa. Siellä on aina asunut kissa nimeltään Herrman. Nyt se ei enää asu siellä. Se asuu taivaassa.

Oli se aika outoa, kun sen ruokakuppi oli poissa ja potat siivottu veks ja tunnelma oli tavallaan sellainen vähän harmaan apea. kaikki hoki koko ajan että "Oli se hyvä päästä pois. Olihan Herrman jo 21 vuotta vanha." Ainoa, joka edelleen on kauhuissaan ja näkee painajaisia asiasta, on minun emäntäni. Hän arvelee ettei asia koskaan unohdu mielestä. Tavallisesti hän ei ole niin tunteellinen.....

Sitten kävin pubissa. Menimme sinne Börjen ja emännän kanssa hakemaan isäntää pois iltahoidosta. Isäntä oli ollut jossain Savoy-teatterin Lintukonsertissa, joka päättyi kuudelta ja sitten meidän piti hakea hänet pubista, ettei tarvitse ottaa bussia.

Siellä pubissa olikin mun sukulaiset pöydän takana piilossa ja voi minkä rähinän saivat aikaan. Ihan kamala meteli, joten me oltiin kerrankin kuonot kiinni ja järkyttyneinä me paettiin tuulikaappiin. Sitten siihen tuli yksi pubin juomanlaskijoista ja haukkui meidät. Vähänkö typerää hommaa. No, nyt on sitten varmaan porttikielto sinne paikkaan, vaikka paikan ovessa on koirakyltti : "Hyväksi haukuttu".

Ilmeisesti se, joka tulee ekana sinne paikkaan, on aina oikeassa, muut sitten väärässä paikassa.
Ei me oltaisi sinne menty, jos olisimme tienneet miten tässä näin käy. Me oltiin kyllä hiljaa!
Isäntä tuli vikkelään autolle. Me mentiin kotiin ja iltapissille, kaikki kolme.

Love is in the Air

Olen syvästi rakastunut!

Hän on mäyräkoira.

Hän on ihana.

Janoan hänen käyttämäänsä lunta.

Haluan painaa poskeni häntä vasten.

Laulan öisin serenadeja hänelle - nuotin vierestä.

Haluan juosta hänen jalanjälkiään.

Olen ruokahaluton.

Olen innokas ulkoilija.

Olen rakastunut!

Ymmärtäkää nyt poikamiestä.

(Eddy E. 2013)

Blinejä

Haudi Gais!


Meikä on nyt syönyt niitä linnejä. Siis, c'mon on ne aika jytyä juttua, vaikka eivät olekaan muuta ku jotain tattarilettuja. Vatsa paisui ja paukkuja pääsi. Voi ja hapankerma oli hyvää, mutta niistä minipalleroista en pitänyt. Emäntä sanoi, ett' ne on jotain mätää - muikun ja kirjolohen mätää.

Kuka nyt sellasta söisi? Tai, joo, onhan ne kivan väristä fuudia. Mutta, ne menee sillain vähän hankalasti tonne ikenien ja hampaiden väliin, niin, jos sattuu oleen kuin meikäläinen, jolla on täydellinen purukalusto. Ei oo koirien tekohampaita, ei oo. Ne pallerot aivastutti kovasti!

Börje ei tajunnut koko hommasta mitään. Se ei oo mikää foodie.
Se on pullero herkkumussu. Se tykkää vaan niistä kroisenteista (croisante?)
No, senttejä siitä valkoisesta jauhosta tuleekin. Onkohan se mitannut lainkaan vyötärön ympärysmittaa? Ne sanoo että meillä miehillä se ei saa ylittää 95 senttiä. Meikäpojalla on jotain abaut 30.

Tapasin muuten salaisen kummitätini ja pääsin hänen kanssaan iltakävelylle. Hän on niin ihana! Hän tuoksuukin niin hyvälle. Enää en näe hänen kauniita silmiään, mutta sieluni silmin minä niihin katselen ja tulee autuas olo. Syliinkin pääsin ja se se vasta oli jotain. Näytin pitkää häntää Börjelle!

Sitä minä ihmettelen, että salainen kummitätini tarvitsee ulkoiluun sellaisen paperisen pillin suuhunsa. Hän hengittää sen kautta. Siinä on myös tulta. Olen vähän huolissani, että onkohan kaikki hyvin, kun hän tarvitsee sellaista ulkoilman henkittämiseen. Ehkä pitäisi vähän haukkua hänelle?

Paikka sängyssä

Meidän perheessä on jenkkisänky. Siihen mahtuu kaksi ihmistä ja minä, eikä Börje. Minä voin nukkua joko jalkopäässä tai tyynyllä. Siellä jalkopäässä voin nuolla rauhassa yöaikaan isännän varpaita, jotka haisevat ja maistuvat apteekin jalkahieltä. Vähän niinkuin jokin hivenaine, jota apteekissa myydään.

Pääpuolessa taas joudun kamppailemaan tyynystäni emännän kanssa. Hänen mielestään se tyyny on hänen, mutta minähän tiedän, että se on nimenomaan minun. Joka yö me käymme taistelua siitä kumman pää on siinä tyynyllä. Jos minä häviän,  saa isäntä Edikyyrin varpaisiin.

Börje nukkuu omassa kopassaan tai sitten emännän sängyn alla ihan emännän kohdalla. Alfred-kissa nukkuu saunassa ja Tomppa Gee, kissa myös, nukkuu taas vessan lavuaarissa.

Meillä on vielä kaksi vierashuonetta vuoteineen tyhjänä. Saa nähdä mitä emäntä sinne hankkii. Nyt se kyllä on puhunut aloittavansa akvaarion uudelleen. Johan sitä onkin oltu ilman n 7vuotta. Sitä ennen hänellä oli sellainen 22 vuotta.

joo-pa joooo

Parta lumessa - runoelmaa

Kyllä tätä nuuskimista riittää. Partani on ihan lumessa joka aamu. Ojanpohjalla on joka aamu tosi mielenkiintoisia hajuja. Tänä aamunakin oli mennyt joku kaviojalkainen tekemään ylämäkeen uraa.

Oih, miksi minulla on niin lyhyet jalat?

Sinne lumihankeen upposin niin,
että ihan turvalleni kupsahdin
ja märän nenän sinne lumeen sukelsin.
Sen jälkeen sarjan aivastin ja märän parran lumeen kuorrutin.

Oih, miksi on mulla niin lyhyet jalat?
Kotiin asti sitten mietiskelin
miksi partani portaita laahasi,
ja miksi lumi ruokakuppiin karisi.
Oih, miksi oi miksi on mulla niin lyhyet jalat?

  (Eddy E. 2013)

Ilman talutinta

Kyllä sitä voi tehdä ulkoilulenkin aamuhämärissä ilman talutintakin.

Tulimme kuuden aikaan aamulla ulos ovesta. Meidän piti mennä hakemaan isännälle aamun lehdet postilaatikosta ja samalla teemme aina pienen minilenkin yön jälkeen. Pitkä lenkki tehdään kello seitsemän, ennen kuin emäntä starttaa töihin varttia vaille kahdeksan.

Menimme portista ulos ja emäntä huomasi sen aina aran koiran liian myöhään. Alkoi kauhea sisään kelaaminen takaisin pihaan ja taluttimet rullalle. Emäntä on siinä tosi huono. Varmaan kaikki seudun koiran kusettajat nauravat meille. Se on ihan kauheaa katseltavaa, kun emäntä hukkaa palaset ja säheltää. Pullero-Beetä ja allekirjoittanutta aina nolottaa!

Börje meni kiltisti räksyttäen takaisin pihaan, mutta kun emäntä kääntyi - vips päästin itseni kaulapannasta maailmalle. Otin pitkät loparit hommasta. Emäntä sai shokin ja tuijotti ainakin minuutin lamaantuneena sisään kelautuvaa talutinta, jonka päässä ei siis ollut enää koiraa - siis minua.

Minnekö menin? No, pissalle tietenkin. Ohitin sen ynisevän aran koiran, joka pelkää haukuntaamme ja jatkoin mutkitellen lumivallilta toiselle reipasta puoliravia ja sain pian aikaiseksi aikamoisen välimatkan minun ja Börjen ja p****jäykän emännän.

Sitten emäntä alkoi komennella kovaäänisesti paikka, odota, seis, paikka PAIKKA, stei jne.
Mutta osaan minä meidän minilenkin ilman seuraajia suorittaa: tuosta ensin vasemmalle sitten mutkaan asti, josta vasemmalle ylös mäkeä, katkenneen koivun ohi, kääntöpaikalle tallien kohdalla. Tulostusalue! Hetki nuuhkintaa ja paluumatkalle samaa reittiä.

Paluumatkalla ohitin hämmästyneen emännän, joka ei ehtinyt lassota minua kaulapantaan vaan jatkoimme minä edellä. Pullero-Bee ja emäntä yritti pysyä perässä. Tuosta oikealle kulman ympäri ja suoraan toinen portti oikealla ja oikean hajun kohdalta sisään. Ollaan omalla pihalla. Hetki nuuhkintaa, kolme porrasta varovasti ylös ja ulko-oven taakse odottamaan. Valmis!

Rivakkaa menoa tänä aamuna - oikein sitä nuortui ja keuhkot tuulettuivat.

Vapaus on juovuttavaa!

Märkä alku 2013

Hyvää Uutta Vuotta!

Onpa märkä alku. Olen ihan hämmentynyt että miten se kevät nyt näin väärään aikaan tuli. Ulkona on asvaltti näkyvissä ja tuoksuu paikoitellen ihan kevät mullalle. Börjekin on ihan sekaisin.

Vuoden vaihde yö meni ihan hyvin. Meistä eläimistä ei kukaan ole paukkuarka. Isäntä ja emäntä olivat muualla ja koko iso kotitalo oli vain meidän käytössä. Meille oli jätetty hyvää ruokaa ja vähän valoja päälle.

Luettiin tarkkaan vuoden vaihteen iltasanomat, paperimuodossa. Tabletille tai aipäddiin on paha mennä pissimään. Ne on niin pieniä, ettei niihin tahdo osua, vaikka onkin pippeli sojossa. Niin ja niistä kaikki pissa valuu näytöltä pitkin lattiaa, sekin vielä.

Tänä aamuna Börje vastusti isännän töihin menoa ja nosti jalkaa isännän Reino-tossuun. Onneksi vasempaan Reinoon. Valitsi sentään oikean puol(ue)en. Minä vain katselin, ihan totta, en se minä ollut. Ei sokea osaa tähdätä.

Voi voi onpas tämä kirjoitelma nyt aika vetistä tarinaa....olen pahoillani. Lopetan tähän.

ps. Mitä mieltä olette siitä, että oltuaan  4 vuotta kirjastossa töissä ja saa läksiäsilahjaksi paketin näkkileipää?

Tosi on tarina! Prinssille kävi näin.