Otsikko ei ehkä matsaa nyt tämän kuvan kanssa, joo, sillä se on otettu saaressa. Mutta, kun en ole pitkään aikaan esitellyt näitä asuinkavereitani ja Anssikin sanoi, että voisinhan minä yrittää olla enemmän koira kuin kissa. Hänestä oli hauskaa katsella miten me kaikki kolme peseydyimme samalla tavalla. Suklaanruskea Burma on Alfred 10 vuotta joulukuussa ja takana oleva on Blixten 17 vuotta huhtikuussa. Blixten on aito Muuralalainen kujakatti kissatädin talosta. Kävimme hänet Anssin kanssa hakemassa pienellä korilla, kun Anssi oli 7-vuotias ekaluokkalainen.
Alfred tuli meille vuonna 2000 juuri kun muutimme tähän omaan taloon ja Alfred on haettu Millamarin kennelistä Valkealasta. Samasta kunnasta, jossa emäntä on syntynyt kauan sitten.
Nyt me kaikki hoidamme emäntää, kun se nyt yrittää saada saparon sijasta kärsää. Se hokee koko ajan että 'on tämä yhtä kärsimystä tämä hengittäminen'. Kai sitä kärsän kautta hengitetään. Vielä en ole kylläkään huomannut mitään edistystä emännän nenässä, joten kovin on hidasta tämä Hini-taudin lopetus.
Tänään emännällä kyllä oli jo vaatteet päällä ja se kävi äitiään ja isäänsä katsomassa, mutta ei ne paljoa emännän voinnin päälle ymmärtäneet. Siinä talossa ei olla koskaan kipeitä tai ei ainakaan valiteta vaivoja avoimesti.
Huomenna emäntä aikoo olla rohkea ja pukea siistit vaatteet päälle ja mennä Stockalle kahville. Se haluaa tuntea itsensä jälleen ihmiseksi :) hah hah, oli kärsä tai sitten ei.
