Ne kehtasivat sanoa, että olen NORSU!
Onneksi Mikko A tiesi etten voi olla norsu, sillä niillä on pidempi kärsä ja ne ovat kieman kookkaampia vielä minuakin. Se tuomari mittasi minut! Olen taas kasvanut 2 senttiä edellisestä mittauksesta. Kasvan koko ajan?
Iso maskuliininen uros.
Hienot kallon mittasuhteet
Eksellentti turkki
Hyvät liikkeet
Ja mun legsit oli loistavat, mutta
moovit oli kehässä liian hitaat....ja turkin väri olisi saanut olla tummempi.
Sinistä pukkasi!
Anjan kanssa oli tosi kivaa ja ajelin ympäriinsä niillä rattailla. Rattaat on sitten tosi kätevä juttu. Ne kulkee hyvin myös luminietoksissa.
Luulen, että Tapiolan systeri oli vähän kade niistä, mutta sitten kaiken korvasi se, että hän sai varasertin ja sen sinisen ruusukkeen ja sen lapun, jonka Pike aina haluaa kehyksiin. (Mulla on ne tuolla jossain mapissa, kun niitä on entisajoilta sairaan monta). Pike joi vähän oluetta sen kunniaksi. Hän oli niin over the moon.
Pike totesi yhdelle silkki-ihmiselle ettei musta koskaan kyllä tule mitään.
Hän luuli ettei me kuulla :D.
Kuultiin me, joten nyt ne on so long kaikki näyttelyt.
Päätös pitää tällä kertaa? Saas nähdä!
Klaukkalan sukulaisia oli kanssa kiva nähdä. Sillä Paulalla oli kaunis takki. Sellainen sopisi kyllä meillekin. Siis takki. Taas me oltiin kuin hiihtolenkille lähtijät. Onneksi Anja osaa aina pukeutua tilanteen mukaan. Se vähän pelasti mainetta. Kyllä mun emäntäkin saisi jo ostaa jonkun uuden koltun vähän pienempää kokoa.
se vaan hokee koko ajan ettei ole rahaa. Tämäkin reissu maksoi kaikkinensa yhteensä jotain satasen verran. Näyttelymatkat ovat kalliita!
