Onpa aika lentänyt

Tervehdys taas! Onpa aika kiitänyt. Kuukausi sitten kirjoittelin tänne ja sitten ...ei mitään. Tänä aikana olen siis ehtinyt pallileikkaukseen Vivin luo, joka on muuten ihan just mennyt kihloihin, joten onnea lekurilleni tuhat kiloa. Niin siis siten olen saanut ne epilepikkolääkkeet ja kuulkaa, voi että,se muutti elämäni suunnan. Kiitos vaan taas avusta eläinlääkärini Vivi Airas ( mainos: Länsi-Vantaan eläinlääkäri asema Myrtsissä)

Poissa on päätään ja häntäänsä roikuttava Ihaa-aasi, joka vaan seisoo hallin käytävällä ja hiljaa huojuttelee.  Nyt minä jopa leikin! En oo leikkinyt vinkuleluillani yli vuoteen. Raisa ja Sakke vaan toljotti minua kun otin leluni käsittelyyn ja sitten vielä jaoin vinkuleikin Börjen kanssa.

Raisa on sairastanut iskiasta ja jalassa olevaa ruusua nyt kolmatta viikkoa ja oli tosi inhaa että hän joutui olemaan sairaalassakin 6 päivää. Mutta tylsintä on se ettei se saa ulkoiluttaa meitä koiria kuin vasta sitten joskus heinäkuussa kun sen antibiootit on syöty loppuun. Ju, nyt se saa ne jo tabletteina. Ei silleen sen letkun kaa.

Isäntä on nyt ollut aika moisessa pyörityksessä ja ei sen sydän oo siitä tykännyt. Mutta nyt ei ole Raisasta kotitöihin yhtään apua, kun sillä ei ole taikasauvaa.

Toipilas perjantai

Ensin ajattelin että Raisa saa laittaa tänne kuvan mun masusta ja tassusta, mutta tulin toisiin ajatuksiin sillä en ole oikein herasmiehen näköinen nyt.

Joillakin tuo pallileikkaus on vips vaan, mutta mun ulkonäköni ja kuntoni kyllä rapistuivat tässä menossa. Ei esimerkiksi ole yhtään nälkä, nukahtelen javalveilla nuuhkin kaikkea ihan kaikkea tosi epäluuloisena. Voihan olla että Raisa taas keksii jonkin tavan esimerkiksi rokottaa minua. Tai vaikka tutkia mun intiimejä paikkoja. Nyt epäilen kaikkea lähestymistä.

Raisa otti vapaapäivän täksi päiväksi. Olemme molemmat vaan maanneet tässä sängyn päällä ja se on tehnyt tosi hyvää myös emännälle. Sitä tosin häiritsee jokin hukassa oleva iso kahvinkeitin, jota se tarvitsisi huomenna. No, minä en paljoa kahvista perusta. Olkoon hukassa.

Börje päätti olla vielä pari yötä poissa. Huomenna se tulee takaisin  - siis lauantaina aamulla Maru tai Unna tuo Börjen emännän luo kirjastoon. Vähän ne oli huolissaan jaksaako Börje olla töissä koko päivän, mutta jos ei jaksa niin emäntä sitten pika pikaa tuo koiranpojan kotiin. Tosin en varmaan jaksa vieläkään leikkiä sen kanssa. 
Eikä sekään varmaan saa koskea muhun kovasti.

Nyt jatkan unia. Kokoajan vähän väsyttää. Kävelytkin on olleet aika lyhyet ihan vaan urheilukentän ympäri vaan.

Leikattu on!

Nyt on kuulkaa leikattu ja laitettu. Tulin tuossa viiden aikaan iltapäivällä kotiin eläinklinikalta. (menin klo 9) Terveisiä vaan Viville, että matka meni hyvin, enkä tärissyt yhtään ja seisoin koko kotimatkan tyytyväisenä kuten aina teen.

Kotimatkalla me jonotettiin Kehä I kun siellä oli ikävän näköinen kolari. Sellainen betoniauto oli rutannut pienen hopeisen micran pahasti. Se oli varmaan sellainen kaistanvaihto kolari sanottiin raaadiossa. Raisa emäntä kertoi että poliisisedän siniset valot vilkkuivat tiheään.

Sain sitten vihdoinkin ne epilepikon estolääkkeet! Hurraa,  nyt ilme paranee ja ei tartte koko ajan olla jänskäpeppuna milloin menee takajalat alta. Ja Raisallakin on kivempaa olla töissä kun se tietää, että oon hoidettuna. Hilma- lukukoiralle & Markelle vaan terveisiä tuesta ja avusta -  me kiitämme!

Börje on vielä hoidossa lauantaihin saakka Unnan luona ja Raisa on huomenna kotona mun kaa ihan vaan me. (siis huom! Börje pyysi lisäaikaa!!) Se tuntuu hyvältä. No, joo on Raisan joku työasia käytävä hoitamassa, mutta se on ihan pieni juttu. 

Juu, ja sitten se patti mun niskasta otettiin unen aikana pois. Nyt ei ole mitään pattia ja niska tuntuu hyvältä. Enää ei talutin hankaa ja kiusaa. Tosin tää pönttö tässä mun päässä kyllä kiusaa. Ehkä olisin ottanut sen patin takaisin, jos olisin tiennyt että mulle tulee tällänen hemmetin lampunvarjostin.  
Ai että se johtuu mun jalkovälistä ja niistä pallitikeistä siellä hännän alla? OK.

Kamalan kallista muuten tämä eläinklinikalla käynti vaikka onkin mulla vakuutus. Huh heijaa emäntä saa ryhtyä säästökuurille.

Vivin luo!

Toivottavasti en tule huomenna illalla Vivi-eläinlääkärin luota tällasena. Kastroinnista ne ihmiset puhuvat ja potkuhousuista ja kaulurista. Vielä pitäisi samalla hoitaa patin poisto niskasta ja sitten vielä saada lääkitys kuntoon mun epilepikko kohtausten vuoksi.

Mulla on ollut ihan kauhean monta epilepikko kohtausta sen jälkeen, kun emäntä siirti meidän sohvan sinne missä ennen oli kukkapöytä ja tuoli. Ja sitten kirjahylly meni entisen sohvan paikalle ja kirjahyllyn paikalle meni niiden uusi televiisio.

Sitten minä yks päivä menin ja yritin hypoätä kirija hyllyyn kun mun piti hypätä sohvaan, kun eihän se ollutkaan sohva siinä ja sitten sain sen tärinataudin taas esille.

Arvaa miten se alkaa: Ensi mä seison kuin I-HAA aasi. Sitten mun takajalat tärisee. Silloin mä istun sellaseen sammakkoasentoon. Sitten se tärinä vaan levii koko selän pituuden ja mun silmät suurenee ja niistä näkyy valkosta. Silloin emäntä tekee mun olon turvalliseksi ja rauhallisesti on mun kaa. Tosin isännästä mä tykkään hakea turvaa mieluummin. Kun kaikki on ohi niin mun suu pyyhitään ja mä saan lämpimän peiton ja turvallisen sylin avuksi toipumiseen. Jos mä jaksan niin köpöttelen juomaan raikasta vettä.

Mutta joskus olen ollut yksin kotona kun se epilepikko iskee. Silloin emäntä näkee vaan mun väsymyksestä ja parrasta, että taas ollaan täristy. Diapam auttaa kyllä. Vivi hoitaa mut kuntoon huomenna, jooko. Säälin vähän emäntääkin, että se on aina huolissaan ja masentunut.

Päiväkirja merkintä!

Minä sain uuden pannan!

http://www.mustijamirri.fi/tuote/topcanis-ratia-panta-vihre%C3%A4/031113/

Se sellainen Ristomattiratia panta. Ihanan pehmeä ja kaunis. Sanotaan, että sen väri on oikeasti vihreä, mutta minusta se on aika keltainen ja ajaa hyvin asiaansa. Haluan, että ihmiset ymmärtävät olla varovaisia minun kanssani ja varsinkin, että muut koiran omistajat ovat kanssani tarkkana. Olen näkövammainen.

Nyt on muutamana päivänä ollut aika kirkas auringonpaiste ja olen kaivanut aurinkolasini naftaliinista ettei tule epilepsiakohtauksia. Muutama tärinä hetki on ollut, kun illalla olen asettunut nukkumaan mutta ei suuremmin. Emäntä ajattelee, että se johtuisi just auringosta.

Eilen käytiin muuten Piken oven takana, minut oli harjattu oikein Piken harjalla hienoksi ja Börjen hampaatkin oli harjattu, mutta kotona ei ollut ketään. Ei haukun haukkua kuulunut.

Ovatkohan he jo lähteneet Amerikkaan?