Mulla on ollut ihan kauhean monta epilepikko kohtausta sen jälkeen, kun emäntä siirti meidän sohvan sinne missä ennen oli kukkapöytä ja tuoli. Ja sitten kirjahylly meni entisen sohvan paikalle ja kirjahyllyn paikalle meni niiden uusi televiisio.
Sitten minä yks päivä menin ja yritin hypoätä kirija hyllyyn kun mun piti hypätä sohvaan, kun eihän se ollutkaan sohva siinä ja sitten sain sen tärinataudin taas esille.
Arvaa miten se alkaa: Ensi mä seison kuin I-HAA aasi. Sitten mun takajalat tärisee. Silloin mä istun sellaseen sammakkoasentoon. Sitten se tärinä vaan levii koko selän pituuden ja mun silmät suurenee ja niistä näkyy valkosta. Silloin emäntä tekee mun olon turvalliseksi ja rauhallisesti on mun kaa. Tosin isännästä mä tykkään hakea turvaa mieluummin. Kun kaikki on ohi niin mun suu pyyhitään ja mä saan lämpimän peiton ja turvallisen sylin avuksi toipumiseen. Jos mä jaksan niin köpöttelen juomaan raikasta vettä.
Mutta joskus olen ollut yksin kotona kun se epilepikko iskee. Silloin emäntä näkee vaan mun väsymyksestä ja parrasta, että taas ollaan täristy. Diapam auttaa kyllä. Vivi hoitaa mut kuntoon huomenna, jooko. Säälin vähän emäntääkin, että se on aina huolissaan ja masentunut.
