perjantai 12. kesäkuuta 2009

Puuseppää aina tarvitaan!

Olen koiramaailman uusi stefan-lindfors. Muotoilukykyni ja puusepän taitoni ovat huikeat, perheeni ei vain ymmärrä minua. Isäntäni ja mammani eivät hyväksy alan valintaani. Olen väärin ymmärretty pentu.

Tänä aamuna paljastin teokseni! Olen muotoillut isäntäni parisängyn puolikkaan jalkopäädyn kokopuureunan uudelleen. Se on vähän niinkuin barokki-jugendia nyt. Hieman on ollut tikkuista tuo puuha ja rasittavaakin, kun on pitänyt toimia silleen vaivihkaa. Miksi minua ei ymmärretä? En kaipaa puruluita enkä puruleluja. Niissä ei ole muotoiluhaastetta. Kaipaan tikkujani, jotka mammani kerää ulko-ovella pois ja laittaa ovensuun kukkapurkkiin pystyyn. Olen asunut tässä kodissa kohta jo 4 kuukautta ja nyt vasta minulle valkeni, että taiteellisuuttani ei arvosteta lainkaan.

Höh, vielä kehtaavat väittää, että tällä olisi jotain tekemistä hampaitteni tai kyllästymisen kanssa. Olen turhautunut, täysin turhautunut! Huokaus..................ihmiset........................