Minulla on masu kipeä!

Nyt minulla on oikein kunnon vesiripuli ja masu tosi kipeä. Emäntäni paijasi minua ja pesi peppuni. Hän pohti ääneen, että mitähän minä nyt olen syönyt, mutta en minä tunnusta mitään. Eilen kyllä nuuhkin vähän muiden tulosteita tuolla ulkona ja ei tuo isäntäni pakkikaan ole ollut kunnossa. Voisiko tauti tarttua ihmiseltä koiralle? Enkä kyllä tunnusta, että olisin syönyt kissanruokaa tai HK:n sinistä. En tunnusta en.

Nyt emäntäni lähti huolissaan töihin ja minä jäin tähän isännän sängyn päälle lepäämään. Emäntäni laittoi minulle paljon vettä ja lupasi illaksi keitettyä riisiä. Kuono on kylmä ja silmät kirkkaat. Viagraakaan ei tarvita, joten eiköhän tämä tästä tokene. Taidan ottaa torkut.

Edi osaa

Tänään minua ei huvita mikään, joten saatte nauttia vain minun pärstäkertoimestani ja totean lyhykäisesti, että Edi osaa. Osaatko sinä?

PS: Narulle ja Villalle terveisiä. Miten sujuu Pilates?

Suppilovahveroita ja poliisi

Minä olen ollut Ämmässuon takana perheen kanssa suppilovahveroita poimimassa. Kesti 20 minuuttia ja minulla oli isännän kastikeaineet valmiina korissa. Minusta tulee sienikoira ensi vuonna! 

Ajatella, että samaan metsään tulivat myös isännän veljen vaimo siskonsa kanssa. Vaihdettiin siinä vähän uutisia ja sain osakseni ihailevia katseita, vaikka perskarvoissani keikkui kuusen risu ja mahan alla sammalta. 

Emäntäni ei lähtenyt sukkahousuissaan meidän kanssa metsään vaan jäi vahtimaan meidän autoa, ettei se vaan karkaa. Siinä, kun se oli etupenkillä katsellut maisemia ja virkannut, oli poliisiauto kaartanut paikalle ja pyytänyt, että emäntäni sanoisi kaikille metsään menijöille joita siinä istuessaan tapaisi, että pitää laittaa punaista päälle. Nyt ei saisi mennä Espoon metsiin ilman punaisia vaatteita. Hirvenmetsästy on alkanut tänään.

Spakettia

Minä olen taas syönyt uutta ruokaa. Se oli todella hyvää. Minun oma isäntäni teki sitä sillä aikaa kun emännälläni oli lauantaivuoro kirjastossa.  Se ruoan nimi oli jotain spakettia tomattikasteessa ja raavaan miehen vihanneksilla.  Emäntä kyllä kauhisteli, että sen oli spagettia makkarakastikkeella ja tomaattimurskalla sekä mausteilla.....mutta kyllä oli hyvää. Minun partani oli ihan siinä kasteessa. 

Emäntäni sanoi, ettei saa kertoa, mutta kerronpa kuitenkin, että sain nuolla sitten myös emännän lautasen, kun kerjäsin niin kauniisti.

Isoäitini on kuollut

Isoäitini Honey kuoli viime yönä. Kasvattajamme on aivan suruissaan. Isoäitini sairasti sellaista Addisonin tautia ja kuoli aamuyöllä yllättäen Addisonin kriisiin, joka on taudille tyypillinen loppu. Hän oli jo 3 vuotta elänyt sen taudin kanssa. Olen vähän allapäin. OUUU!

Emäntäni kävi viemässä Honeylle sen turkin värisen pitkulaisen pahvilaatikon arkuksi ja pidämme sitten Nanan , Neppiksen ja muiden kanssa muistotilaisuuden, kun tuhkakuurna saapuu Niittymaahan.

Miksi Espoossa ei saa apua yöllä, kun koira on kuolemassa käsiin? Meidänkin eläinlääkäriasema avasi vasta aamun jälkeen klo 12. Isoäitini kuoli aamulla 5 aikaan.

No, isäntäni kylläkin totesi, etteivät ihmisetkään saa mitään oikeaa hoitoa täällä öiseen aikaan. Hammasärkyä ei toivota kenellekään yöaikaan. Kukaan ei hoida.

Toivon, että äitini ja siskoni nyt pääsevät järkytyksen yli ja voimme taas heilutella häntää.
Pike on ilmoittanut Neppiksen koiranäyttelyyn Turkuun minun kanssani :)

Iso Lumiukko?

Nyt oli tosi kylmä aamu. Eipä tuolla paljoa halua pissilenkkiä tehdä. Kaikki heinä oli kuurassa ja Laakkosen autotalon katolla mittari näytti klo 6:40 vain +1 astetta. Faijan autonklasit olivat taas jäässä. Isäntä meni nyt kuitenkin omalla autolla töihin. Me ei annettu sen enää maistaa sitä Venäjältä tuotua Elävää olutta ilta kahdeksan jälkeen. Geessäkin käytiin vain muutama virkkauskierros tekemässä ja emäntä sai purkaa sydäntään. Hän oli taas joutunut samaan seuraan Kuorma-auton kanssa. Hulluja nuo ihmisten kolleegat välillä.

Ai miksikö tuollainen otsikko? No, kun emäntä kiljui minulle heti auringon noustessa "Lumiukko, katso Edi Lumi(u)kko!" enkä minä nähnyt kuin sellaisen anorektisen pörröhännättömän oravan värisen nakkimakkaran juoksevan liukkaasti asvaltin yli. Kun me sitten kohtasimme, niin se oli aivan kauhean tyly minulle. Se nousi seisomaan kuin joku helkkarin Mungo ja naksutteli ja sihisi. Se olisi varmaan vienyt minulta kuonon, ellei emäntä olisi ollut siinä hihnan toisessa päässä. Olin todella urhea! Minä en nyt oikein pidä Lumiukoista.

Nonni, nyt se emäntä tuolla huutaa kommenttina, että se on Lumikko.

 Onko sitten sellainen narttu Lumiukko Lumikki?

Salaperäiset rukiin jyvät

Minun täytyy kiittää kirjastonhoitajien informaation etsimistaitoja. Kiitoksia Tiina R Entressestä, joka löysit emännälle kirjan nimen ja sitten vielä wikipediasta oikein juonen ja kaikki. Laitan tähän alle Raisaa varten kaikki lähettämäsi tiedot.


Salaperäiset rukiinjyvät Agatha Christien salapoliisiromaani, joka ilmestyi Britanniassa Collins Crime Clubin kustantamana 9.11.1953[1] Sen Yhdysvaltalaisen painoksen julkaisi seuraavana vuonna Dodd, Mead and Companyn kustantamana[2][3]. Kirjan yksityisetsivä on neiti Marple.
Teos ilmestyi suomeksi 1956 Eila Pennasen suomennoksena.

Juoni: Kun rikas Rex Fortescue kuolee juotuaan teetä, on poliisi hämillään. Hän kuoli juotuaan aamuteetään toimistossaan ja kuolemansyyksi todetaan taksiinimyrkytys - marjakuusen marjoista löytyvä myrkky. Hänen vaimonsa oli pääepäilty, kunnes myös hänet murhattiin - juotuaan teetä, jossa oli syanidia. Vaimon rakastaja, Vivian Dubois, oli seuraava pääepäilty kuten jotakuinkin kaikki, jotka ylipäätään tunsivat perheen. Neiti Marple aloittaa tutkimukset ainoasta konkreettisesa johtolangasta: murhatun tasku oli täynnä rukiinjyviä. Hän tajuaa hyvin pian, että murhat noudattavat vanhaa lastenlorua (Sing a Song of Sixpence).

Kauniit silmät

Emäntäni osti kasvattajani kanssa minulle uusia silmätippoja Otso Apteekista. Nämä sitten ovat hyviä tippoja. Niitä laitetaan kerran päivässä aamuisin ja sitten minun silmäni ovat kirkkaat ja kauniit koko päivän, eivätkä vuoda yhtään. Yleensä minun silmäni vuotavat heti kun mennään hiekkakentälle, koiratarhaan tai päin tuulta. Pike aina sitten vähän toruskelee emäntääni, että taas on surureunat kuonon päällä, kun kyyneleet ovat värjänneet naamakarvat. Se tekee minut surulliseksi ja ne kurjat karvat vetävät ilmettäni alakuloon. (maan vetovoimako?)

Vaan, nyt on jo 3. päivä eikä vuoda eikä valu! Melkein yhtä kauniit silmät kuin salaisella kummitädilläni, jolla tosi kauniit silmät.

Edi vahtii

Heti täytyy kertoa teille. Joku kaamea hiippari oli meidän talon ulkopuolella klo 3.40 viime yönä. En tiedä johtuuko se siitä, että nyt just on päivän ja yön pituus 12 h samaan aikaan koko maapallolla vai siitä, että naapurin Kerrhheri jäi isännältä patiolle.

Minä kuulin! Haukuin ja murisin ja herätin ensin isännän (tämä on miesten hommia) ja sitten heräsi emäntä ja hän luuli, että minulla on pakki sekaisin ja haluan ulkovessaan. Emäntä siis vei minut ulos.

Heti, kun pääsin ovesta ulos niin murisin jo portailla p a l j o n. Haukuin vielä enemmän ja hiippari häipyi. Se ei ollut jänis, niitä nyt ei kannata vahtia. 

Juoksin portille ja asetuin jämäkkä-asentoon. Häntäkin nousi pystyyn ja vähän suoristui. Nostin pystyyn niskavillat (emännällä nousi jo pelosta? aiemmin) juu-u kyllä löytyy pystykaulusta silkkiterrieriltäkin!

Seisoin topakkana portilla niin kauan, että emäntää rupesi palelemaan ja emäntä ymmärsi etten ollut millään turhalla keikalla tai tulostusmatkalla.

Kukaan ihmisistä ei tiedä millainen vaara uhkasi, mutta minäpoika vartioin pikku eteisessä ihan aamuun asti. Se homma kuuluu minulle.

Affe ja Bee - niistä ei ole mihinkään, ne vaan katseli ikkunasta maisemia koko episodin ajan. Pojoja annan niille kuitenkin siitä, että edes heräsivät.

Marjakuusen neulasmyrkkyä

P&R kävivät Myrkyttämössä.

Kuvassa on Marjakuusi, jonka myrkyllisistä neulaisista tehdään lääkettä, jolla paranee sata varmasti.

Tietääkö kukaan missä Agatha Christien kirjassa myrkytetään marjakuusenneulasmyrkyllä (Common Yew Poison)? Emäntäni haluaisi lukea sen kirjan.

--- loput blogitekstistä on poistettu 23.9.09 ---

Olen pahoillani. Edi

Piikkejä

Meillä on ollut aika vaisua tänään. Minä olen saanut haukkua ja komentaa aika paljon. Emäntä nukkui puoli yhteentoista, eikä taida muuten olla hereillä oikein vieläkään (kloku on noin about 20 vaille 19) ja Sakke, isäntäni, ei saa pyrstöään irti teeveetuolista. Juu, ei, ei ne ole riidelleet. Ne ovat juhlineet - pubissa oikein. Ne ovat olleet naimiaisissa nyt 25 vee. Ei emännällä ei ole alkoholimyrskytystä. Ei kandee olla huolissaan, kyllä huomenna on jo jaloillaan.

Rouva Stockmann  tuossa ennen neppiskilpailua ( ei, ei ole koirakilpailu! Vaan se on Nina Light'n First Class autokilpailu päiväkodin hiekkalaatikolla vanhoille nuortuneille ajajille, jotka eivät ole kvalifioituneet F1-talleihin. Vakava kisa isolla Veellä.) niin siis  jo kysyttiin miten me pärjätään. Emäntä puhui just silloin oman äitinsä kanssa puhelimessa ja se pentele kysyi samaa, koska emäntä ei ollut saanut raahattua ruhoaan Lukupuroon katsomaan heitä. Molemmat saivat samanlaisen vastauksen ei tässä mitään - on ilmoja pidellyt.

Siellä juhlissa oli ollut hirveän mukavaa ja paljon ystäviä. Sukulaisia oli vaan 4, koska emäntä ei halunnut niistä mitään sukupolvijuhlia. Siellä tarjottiin kaikenlaisia Saken leipomia kakkuja ja 2  niistä kakkuresepteistä oli uusia löytöjä. Whisky-kakkua oli ehkä yksi kakku liian vähän :(. 

Emäntä ja isäntä olivat sanoneet etteivät halua puheita eivätkä maljoja eivätkä lahjoja, mutta saivat kuitenkin. Nyt olohuoneen ikkunassa kimaltaa  Piken runon kera antama Anu Pentikin Onnenlintu, joka joka aamu toivottaa hyvää huomenta. Kohta myös keitetään Wienolla lämmöllä vuoden 1899 keittokirjasta ihanaa Piffilaatikkoa (nam) Katri Ruotsalaisen (1876-1922) ohjeiden mukaan. Odottakaa vaan Titi ja Leksa - uhkaava kutsu on melekeen postissa........

Mutta parasta kaikista oli emännän ja isännän saamat ROP- ja VSP- ruusukkeet WAU!

Kummitätini Ninni oli ne osannut hankkia ihan oikein. Minäkin olisin valinnut niin, paitsi että olisin tilannut itselleni yhden extran -- ha-hau. Olisin tilannut sellaisen oikein suuren!

Miten niitä muuten saattoi saada, vaikka he eivät olleet kylpeneet eikä trimmattuja saatika että olisivat joutuneet kehätuomarin eteen. Oikeastaan nyt tajuan, että tämähän olikin epistä!

Ja sitten --- vielä paremmaksi meni kuitenkin:  überparasta olivat heille annetut pubipiikit. Sakelle sellainen olutpiikki ja Raisalle sellainen pubipiikki, joka on varmaan uniikki-piikki Suomessa. Nyt minun emäntä voi kutoa- virkata- neuloa  puhtailla langoilla, sillä tässä piikissä langat pysyvät pöydällä sydämen alla, eikä kukaan likaa tai kompastu "kalsari"lankoihin. Se piikki on rakkauvellinen sydämeen käypä teko ystäviltä.  

Gallows Birdisssä, jossa juhlatkin pidettiin, oli ihana tunnelma.  Sydämelliselle pubipiikillekin löytyi lasikaapista ihan oma paikka. Sieltä emäntä voi aina ottaa sen esille kun tulee Bionadelle tai kahville. Lea on löytänyt emännälle hyvän makuisen käymismenetelmällä tuotetun biolimun. Se on emännästäni tosi mukava juttu, sillä vaikka se kuinka joisi kahvia ei se tunnu kaunistuva,

Ja illan eleganssista minulle kerrottiin, että Valman pusero oli illan kaunein.

Niiden juhlat siis onnistuivat. Happy End.

 

Veriplättyjä

Minä olen syönyt uutta ruokaa. Sen nimi on Blluuudplätttarr. verilätyt. En minä tiedä saisinko minä syödä niitä, mutta ajattelin, että jos kerran voin syödä maksaa, joka on ruumiin ongelmajätelaitos, niin kai sitä voi vähän paistettua vertakin pistellä napaan.
Ihan kivan hyvää on.

Tänään Sakke on kotona koko päivän. Saa sitten nähdä miten sterssinen ilmapiiri täällä on. Emäntä on aika rauhallinen, mutta se nukkuu kauhean paljon ja eikä sitä huvita mikään, mikä taas huvittaisi isäntää.

Valma kertoi saaneensa kortin jossa luki että: "Käytän nukkuessani silmälaseja. Jos unissani saan, niin näen keneltä." Tämä piti kertoa 2 kertaa Big Bossille, eikä tainnut vielä silloinkaan välähtää :-D.

Emäntä aikoo olla viikkovapaalla ensi maanantaina ja mennä Piken kanssa Myrkyttämöön. Ne aikoo pitää siellä hauskaa ja ratkoa ristikkoja ja jutella kaikkea höppänää. Mukaan ne ottaa Valman kutomat villasukat, ettei ainakaan sitä päätä palella. Voi olla, että emäntä ehtii virkata sitä Egonin "verkkopaitaakin". No, oikeasti se tekee Egonille kaitaliinaa, koska Ninnin sinisen verhon tilanne on hieman epäselvä. Kaikki on varsinaista ketjureaktiota. Neppistä ja minua ei huolita mukaan, mikä on aika epistä.

Raisan auto on korjattu. Siitä oli hajonnut puola. Onneksi ei albania tai marokko...ne olisi varmaan tulleet kalliimmaksi. Nyt auton korjaus maksoi vain 350 euroa, ja oli emännälle ilmaista, koska Sakke vingutti visaansa. Big Boss oli kysynyt olemmeko hylänneet BZZ:tan kokonaan, mutta eihän me nyt meidän isoa autoa hylätä. Se vaan on niin kivaa ajaa Suzukilla. Minä tykkään Suzuki- autosta enemmän, koska sen ikkunoista näkee rekka-autot paremmin.

Aamulla oli vesilätäkkö JÄÄSSÄ

Hyi hitsipilli,

aamupissalla meinasi kaikki paikat jäätyä. Astuin sellaiseen lätäkköön, joka oli jäässä. Autojen klasit olivat jäässä ja minä palelin. Ehkä emäntä sittenkin saa kutoa minulle villatakin......

Käännyin takaisin kotiin ja söin vähän broilerkuutioita ja rouskeita sekä raejuustoa ja otin sitten isännän kanssa uuden alun, kun aurinkokin oli noussut. Emäntä aikoi kyytiä isännän töihin, koska tarvitsi isännän autoa. Sen oma auto hiipui kauniisti sinne Geen suoralle, kerroinhan minä.
Emännällä oli lainassa oman äitinsä vanha auto, mutta onnistui sitten senkin tappamaan. Mitäs meni jättämään parkkivalot päälle yli 8 tunniksi. Ei se auto enää pihahtanutkaan kirjaston pihalta mihinkään, kun oli kotiin lähdön aika. Täällä minä sitten kotona odottelin kupla otsassa, että tuleeko joku pissattamaan.

Isäntä pelasti minut!!! Hän pelasti myös väsyneen emännän ja auton. Otimme täältä kotoa mukaan sellaiset käynnistyskaapelit ja sitten isännän autosta virtasi vauhtia siihen vara-autoon. Isäntä sai ajaa sen vara-auton kotiin, koska emäntä katsoi sitä kuin räjähdysaltista ohjusta katsotaan.

Ei ollut oikein hyvä päivä kenellekään. Tai, no minulle kyllä, sillä sain haistella uusia nurkkia siellä Nöykkiössä.

Kiitoksia kommenteista ja terveisistä

Hei Rasmus, Ada, Benji, Dryadi, Dina, Caffe!

Kiitos teille kaikille kommenteista ja terveisistä ja onnitteluista.

Noh muistinhan minä kiittää. Emäntä kun epäili, etten osaa käytöstapoja.

Planeettojen asento on väärä!

Emännällä ei mennyt eilen hyvin. Töissä mätti ja hän karkasi sieltä kello kolme. Käväisi tosiaan Valmalla hakemassa Sakelle ja Ilmolle tuoreita muikkuja. Ne oli sellaisia, jotka olivat uineet vielä aamulla. Geen suoralla rupesi auto yskimään, hukkasi kierrokset ja moottorin varoitusvalo rupesi palamaan. Auto vieri hitaasti Litukan parkkikselle ja Raisa soittamaan isäntää apuun. Hän oli H a p a n :( isäntä siis. 

Tässä odotellessa oli emäntä nimittäin ehtinyt ilmoittaa Rouva Stockmannille, että perheeni hoitaa YA:sta yhdet rapu-lääkkeet (mediciner mot kräfta toisella kotimaisella : Edi osaa kieliä, Edi on taitava!). Onneksi lupasi, sillä olutklubin lääkintämies heti huomasi, että yksi resepteistä oli väärin kirjoitettu. Hän kuitenkin sai järjestettyä Rouvalle kuukauden annoksen ja nyt sitten ensi maanantaina täytyy reseptistä muistaa sanoa siellä tohtorissa. 

Auto on nyt sairas ja sitä ei voi käyttää. Se olisi pitänyt vaihtaa uuteen silloin heti keväällä, kun vielä oli rahaa. Nyt ei enää ole sitäkään euroa. Tuhlarikukko on ollut liikkeellä ja veromies ilkeä. Minä haluaisin, että emäntä ostaisi edes uudet talvirenkaat, mutta se väittää ettei siihenkään mukamas ole rahaa. Osti se kuitenkin miehelleen sormuksen ja järjestää juhlat. 

Ai milläkö se emäntä nyt ajaa. Nooo, sellaisella 30 vuotta vanhalla Ford Escortilla, joka on sen äidin. Koska emäntä on tosi vanha, niin en edes jaksa laskea kuinka vanha on sen äiti!

Normaali kita!

Lupaamani raportti emännän hampaiden pesutuloksesta:

- eivät haise
- eivät maistu
- voi pusia
- eivät ruskettuneet
- eivät valkaistuneet

Lopputulos: emännällä lieviä puistatuksia ja shokki, mutta normaali purukalusto, toimivat, saa käyttää

Messariin ouuuuhh

Jep! Emäntäni ja isäntäni sekä kasvattajani ovat seonneet päästään. Nyt me olemme ilmoittautumassa kahden päivän kiertueelle Voittaja 2009 ja Pohjoismaiden voittaja 2009 näyttelyihin Messukeskukseen Helsinkiin ja vain sen takia, ettei Raisa ole koskaan ollut sisällä suuressa koiranäyttelyssä. Menisi tuo Raisa nyt itse sitten jonnekin saunan taa harjoittelemaan edes ettei taas mene ihan nauruksi koko juoksentelu. Sillä on nyt 2 kuukautta aikaa kunnostua.

No, toisaaltahan ihan kiva juttu tämä on, sillä tuomarina on saapasmaalainen Giuseppe joku olikos se nyt Alessandra. KNAM varmasti tykkää myös?

Valma on tuonut meille tuoreita muikkuja ja nyt odotan vesikielellä noita herkkuja. Sakke saa laittaa meille muikkupataa tai jotain muuta ihanaa. Jo tässä onkin riisi ja sardiinit ruvenneet hiukka tympimään. Liidellin gurmetti maksapasteijaa olen myös pistellyt, mutta sekin käy pikkasen lihottamaan, jos noita saksalaisten rasvoja koko ajan syö. Sitäpaitsi siittä voipi jopa mennä äkkiä pakki sekasin. Nyt kun taas tulee talvi niin Minnimannista voisivat taas joskus lohimedaljongin minulle ostaa, vink vink ;)

Pakko mainita:)

Pieni Gee päivitys on paikallaan. Illan viimeiset uutiset tulevat tässä. Emäntä pesi hampaat ulkoruokinnan jälkeen ja laittoi hammasharjaan Nivea Visage Summer Beaty, Soft Tanning Moisturiting Day Care töhnää. Nyt odotan ovatko hampaat auringon ruskeat jo huomenna aamulla vai näyttääkö entiseltä. Raportoin päivemmällä.

Kontorschef on ylittänyt kaikki kielibarrikaadit. Hän on todella taitava. Hän sitten osaa ja ratkaisi tänään r u o t s i n k i e l i s e n sudokun!

Nyt vien Sakarin pissalenkille ja sitten lepäämään, lepäämään.

Onneksi emäntä muisti ostaa nesteen pikku-koosta Affelle ja Beelle brekkisiä (rouskeita koirakielellä). Kuivamuonaa ilman on aika kurjaa leikkiä koko yö.

Ulkona on muuten tähtitaivas :-)

Hyvää työviikkoa vaan kaikille teille Gee ihmisille.

hörpäke onkin ruusuke

Anteeksi anteeksi! Minua saa syyttää, eihän tällainen koiranpoikanen voi vielä tietää, että hörpäke on hieno juttu. Siitä pitää olla ylpeä ja sen oikea nimi on ruusuke ja niitä pitääkin kerätä. Kun kerran kysytään niin kerrotaan sitten, että niitä on nyt 7 kpl.

Voi, voi tämä kuullostaa nyt hieman enemmän Elegant Eugenien hommalta - naisellista menoa.

Ruusuke öööööhhh. HÖH, sanon minä.

Caniini Prinsessa ja varaprinssi

Kautta aikojen, minulle on näin kerrottu, kaikki kauniit missit ovat tulleet Porvoosta. Hieno kaupunki. Olimme siellä eilen koiranäyttelyssä ihan koko päivän. Se oli iso näyttely, koska siellä oli yli 3300 koiraa. Päivä oli kaunis ja minulla oli hauskaa. Meillä oli hiekkakenttä. Viihdyin hyvin Neppiksen kanssa. Minut arvosteli irlantilainen tuomaritäti, jolla oli kiiltävät mustat kengät ja tätikampaus ja fuksian punainen jakkupuku. Fixu nainen. Voisin treffata uudelleenkin.

Neppis pärjäsi tosi hienosti. Siskoseni sai taas kauhean paljon ruusukkeita ja pääsi vielä junioriparhaana klo 16 isoon kehään. Minäkin kilpailin Neppistä vastaan siitä tittelistä, mutta kun tuo kauhusta hermona ollut emäntä joutui minua esittelemään, eihän siitä mitään tullut, kun ei se vaan osannut. Sillä oli jännäpisukin, koko ajan jalat ristissä. Yritin kyllä sitä neuvoa, että miten mennään ja Pike sen takana antoi ohjeita (koira toiselle puolelle, eteenpäin, mene mene, mene n y t tonne, eiku tonne, pysähdy! ei ku tohon)  Tuomari sanoi emännälle, että enemmän vaan kokemusta ja uudelleen vaan kehään hienon koiran kanssa. Minä en saanut mitään caniini prinssititteliä :(. Emäntä treeneihin heti tai KNAM mukaan seuraavalla kerralla.

Minä en oikein tajunnut mitä se iso kehä on, mutta kun näin sen olisin heti välttämättä halunnut mukaan. Mitä tuoksuja ja mitä hienoimpia rotuja, joista valittiin sitten näyttelyn kaikkein paras juniori. Olisipa sinne voinut mennä me molemmat. Neppis hävisi isoille koirille. Tuomari tykkäsi sellaisista.

Ai, miten mitä pärjäsin? Ihan hyvin kai. Sain taas sellaisen vaaleansinisen hörpäkkeen ja sitten sellaisen vaaleanpunaisen hörpäkkeen ja hävisin yhdelle komealle urokselle, joka voitti koko pöydän. Tuomari kirjoitti että:

10 month old male with very good head,eyes. Nice expression. Nice coat. Good neck, and shoulder. Great topline. Moving correctly both to and from. 

sain sitten tällaisia hörpäkkeitä:

Jun ERI, Juk I, Paras uros II, VASERT.

Olen erikoistunut noihin varahörpäkkeisiin. 

Elämän langat

Emäntä uhkaa ruveta neulomaan minulle talviturkkia. Hän sai Ilmolta todella hienoja lankoja kolme pussillista. Ne on kuulema sellaisia lankoja, ettei niitä ihan joka paikasta voikaan ostaa. Raisa katseli niitä ja totesi joidenkin pussissa olevien italialaisten lankojen värien sopivan juuri tällaisen koiranppojan silmien väriin.

Voihan hitsipilli! Nyt se tekee minusta jonkun talviklownin. Arvatkaapa nyt voinko sitten enää olla mikään Makho-mies koirapuistossa, jos jalkaa nostaessa takin helma liehuu jonain turkoosina silkkisilmukkajonona siinä peräpään tienoilla. Nyt jo on tarpeeksi noloa kulkea se musta kuoritakki päällä. Se sihisee ja kahisee kuin Tallinnan porojen tuulipuvut ja sen selässä lukee vielää joktain "Best Friend" --ihan kuin mä nyt olisin jotain koiranmakkaraa. Onneksi ei lue Pedigree Pal tai Dental Stick.

Mitä arvelette, alkaako se emäntä ihan tosissaan kutoa niistä langoista koiravaatteita? Minusta on tarpeeksi rasittavaa, että se virkkaa niitä verkkopaitoja ja pöytärättejä. Uhkasihan se jollekin ukolle siellä Geessä jo, että virkkaa sille kalastajalangasta verkkokalsarit kiperin silmukoin..... Ai, niin virkkaahan se sitä sinistä ikkunaverkkoakin.


Emäntä kävi katsomassa vanhempiaan ja pieneni taas pikkutytär asteelle. Minä joudun aina sitä sitten lohduttelemaan ja nuolemaan sen varpaita, että se ei olisi ihan alamaissa. On se varmaan aika vaikeaa kun huomaa, että vähitellen joutuu äidiksi vanhemmilleen, mutat vanhemmat ei huomaa, että tytär on jo keski-iän ylittänyt. MInä kyllä pidän huolen, että minun pentuni tietävät minun tietävän, että ne vanhenee ja viisastuukin samalla. Olisihan se hienoa, jos mun pentuni olisivat minua viisaampia, kas, kun minäkin olen jo niin tosi viisas koira. Niistä tulisi johtotähti älykköjä!

Yksi Aystralian arvostetuimmista sillkiterrierien tuomareista ( Frank Longmore) on sanonut minun esi-isistäni " Silkkiterrieri on koira, joka täyttää kotimme ja sydämemme riippumatta siitä kuinka pieni ensin mainittu on ja kuinka suuri viimeksi mainittu on." Miettikääpä sitä!Minusta hän on viisas mies.

Takiaisia koirapuistossa

Minä haluan tehdä virallisen valituksen!

Koirapuistossamme on takiaisia. Turkkini on ihan sylttynä ja emäntää en päästä lähellekäänn. Se sattuu, auuuu.

Miksi koirapuistossa saa olla takiaisia? Miksi takiaisella on niin kiva nimi, vaikka se on oikeasti vihollinen? Miksi sen nimi ei voisi olla siilikasvi. Siili nimittäin sihiseen ja murisee eikä tykkää koirista. Olen nähnyt sellaisen pelottavan siilin.

Jos minulla olisi samanlainen turkki kuin eilisillä leikkikavereillani karkeakarvaisilla mäyräkoirilla, ei minulla olisi mitään huolia. Ne vaan rauhassa tallustelivat ja kaivoivat metrotunnelia maan alle. Ne viihtysivät oikein hyvin siellä viheriöllä.

Huomaatteko muuten, että kuvassa häntäni on melkein suora. Nukun noin aina päikkärit.

Raisa sai vihdoinkin lisättyä tänne muutaman kuvan minulle. Tämä kuva kertoo paljon meidän kolmen kesän vietosta. Rauhallisesti me portailla odoteltiin, että Saken kalansaaliit olivat valmiina massuun. Affe tuossa kuvassa jo juoksee hätäseen filerointiasemaa kohti. Me sentään Been kanssa vaan kattellaan ja kuunnellaan käskyä "Saa ottaa".

Tänä aamuna satoi ja olen yhä edelleen valtavan väsynyt eilisestä näyttelystä, mutta emäntä oli keittänyt riisiä ja siitä tuli hyvä mieli.

Vaaleansininen Hörpäke

Minä olen tänään saanut vaaleansinisen hörpäkkeen ja jonkun raamitettavan pahvin. Pike on aika iloinen. Olin nimittäin koiranäyttelyssä Hakunilassa Neppiksen kanssa. Neppis sai taas sellaisen vaaleanpunaisen excellent- jotakin- ruusukkeen, mutta Neppis onkin tosi minileidi. Jos se ei yrjöilisi niin paljon autossa, että Piken pitää sitä sitten monta aikaa "kuivatella" niin se olisi maailman kaunein sisko. Seriii Systeri ei ollut nyt meidän mukana. 

Olen saanut ymmärtää, että olin jotenkin hyvä tällä kertaa, vaikka viimeksi olin ihan alakerrasta. No, saappaasta se tuli, se tosi kaunis tuomarikin, joka ymmärsi koirankieltä ja oli tosi mukava ja rauhallinen. Me melkein telepatisoitiin sen kanssa. Sonja Paganini from Italy, hän esitteli itsensä minulle. Saapasmaasta siis :D.

Emäntä ei kyllä tällä kertaa ollut edukseen, vaikka oli tarkkaan harkinnut ulkoasunsa; punaista ja mustaa. Hän nimittäin rikkoi telttatuolin sadan kilon voimalla ja pyllähti märkään nurmikkoon ja näytti pikkuhousunsa - mummon punttikalsarit!- koko kehälle.  Yksi mies ihan säikähti, että mitä, mitä nyt. Luulen, ettei se ollut nähnyt koskaan tollasia sloggeja seksittömämpiä versioita. Onneksi emäntä osasi itse kompiä ylös sieltä mudasta ja ymmärsi vähän hävetä tollasta akrobatiaa. Isäntä oli pissattamassa Neppistä ja säästyi näkemästä  down hetkeä.

Nyt rupean odottelemaan jauhelihakastiketta ja leikin tässä vähän Affen & Been kanssa ruokaa odotellessa. Namia.

Höh, käskivät lisätä tähän päiväkirjamerkintään, että mitä se italialainen tuomari sitten sanoi. No se kirjasi näin:

"Nice type. Masculin and good head, mouth and leace of neck. Nice topline, good proportions. Nice coat in colour for the age. Moves well." 

Junnuluokan uros ykkönen, varasertti.

No, oletteko nyt tyytyväisiä tähän raporttiin ;) ? 

Let's go Hakunen

Laitoin tähän alkuun nyt kuitenkin Blixtenin, parhaan päikkärikaverini kuvan!


Minä olen löytänyt Retun kanssa tänä aamuna kävelytieltä sellaisen ihmisten kordongin. Niin, niin Retun emäntä sanoi sen sellaisen olevan. Se oli tosi venyvä juttu. Retu ja minä vähän tapeltiin ja muristiin toisillemme, kun me molemmat haluttiin nuuskia sitä ja maistaa. Retu otti toisesta kohdasta kiinni ja minä toisesta kohdasta ja ennen kuin Raisa ehti siihen puuttua se muovi veeeeeenyii ja kun minun piti päästää siitä sitten käskystä irti niin tuli itku.

Olin eilen taas illalla Geessä kokoustamassa. Emäntä oli aamu- ilta vuorossa ja me miehet mentiin koirapuistokävelyn jälkeen koirajuomalle ja olusille. Pikekin oli siellä ja hän joi jotain mustaa hajukasta portteria. Mitähän se oikeasti on? Kumma tumma juoma. Olisi nyt vaan pysynyt siinä punaviinissä. Silloin saa kauniin lasinkin ja Pike juo siittä lasista niin sivistyneen näköisesti, sillai se niinkuin suipistaa huulia. Aika metkan näköistä.

Emäntä tuli joskus pimeällä ja oli aika väsynyt tai sitten hapan. (Ei oikein selvinnyt) Let's go koiranäyttely on sunnuntaina ja paperit tuli vasta nyt. Aika myöhään. Meitä on siellä 9 silkkiterrieriä, joista siis kaksi ollaan me Neppiksen kanssa. Jonnekin Hakuseen on meidän mentävä ...eikun se olikin joku Hakunila. No, isännällä on se oma navilelu - se jonka sisällä puhuu se ukko, että "käänny oikealle...käänny ympäri" Kyllä me löydetään perille, jos ei muuta niin takapenkiltä tulee aina ohjeita.