Isoäitini Honey kuoli viime yönä. Kasvattajamme on aivan suruissaan. Isoäitini sairasti sellaista Addisonin tautia ja kuoli aamuyöllä yllättäen Addisonin kriisiin, joka on taudille tyypillinen loppu. Hän oli jo 3 vuotta elänyt sen taudin kanssa. Olen vähän allapäin. OUUU!
Emäntäni kävi viemässä Honeylle sen turkin värisen pitkulaisen pahvilaatikon arkuksi ja pidämme sitten Nanan , Neppiksen ja muiden kanssa muistotilaisuuden, kun tuhkakuurna saapuu Niittymaahan.
Miksi Espoossa ei saa apua yöllä, kun koira on kuolemassa käsiin? Meidänkin eläinlääkäriasema avasi vasta aamun jälkeen klo 12. Isoäitini kuoli aamulla 5 aikaan.
No, isäntäni kylläkin totesi, etteivät ihmisetkään saa mitään oikeaa hoitoa täällä öiseen aikaan. Hammasärkyä ei toivota kenellekään yöaikaan. Kukaan ei hoida.
Toivon, että äitini ja siskoni nyt pääsevät järkytyksen yli ja voimme taas heilutella häntää.
Pike on ilmoittanut Neppiksen koiranäyttelyyn Turkuun minun kanssani :)
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
