Minä kuulin! Haukuin ja murisin ja herätin ensin isännän (tämä on miesten hommia) ja sitten heräsi emäntä ja hän luuli, että minulla on pakki sekaisin ja haluan ulkovessaan. Emäntä siis vei minut ulos.
Heti, kun pääsin ovesta ulos niin murisin jo portailla p a l j o n. Haukuin vielä enemmän ja hiippari häipyi. Se ei ollut jänis, niitä nyt ei kannata vahtia.
Juoksin portille ja asetuin jämäkkä-asentoon. Häntäkin nousi pystyyn ja vähän suoristui. Nostin pystyyn niskavillat (emännällä nousi jo pelosta? aiemmin) juu-u kyllä löytyy pystykaulusta silkkiterrieriltäkin!
Seisoin topakkana portilla niin kauan, että emäntää rupesi palelemaan ja emäntä ymmärsi etten ollut millään turhalla keikalla tai tulostusmatkalla.
Kukaan ihmisistä ei tiedä millainen vaara uhkasi, mutta minäpoika vartioin pikku eteisessä ihan aamuun asti. Se homma kuuluu minulle.
Affe ja Bee - niistä ei ole mihinkään, ne vaan katseli ikkunasta maisemia koko episodin ajan. Pojoja annan niille kuitenkin siitä, että edes heräsivät.
