Kuopan kaivuuta

Minä olen kehittänyt uuden menetelmän tulostaa nestemäistä.
Ensin kuljen miehen omia polkuja pitkin vaikka minulla ei olekaan Camel Bootseja (vink vink vielä)

Sitten kun löydän sopivan kohdan kaivan etujaloilla syvän sopivan kuopan johon nostan jalkaani. Sitten peitän sen takajaloillani ja voila private area ulkohuussini on kadonnut.  Voimme jatkaa matkaa.

Vähänkös muuten nolottaa tuo emännän ulkonäkö. Se näyttää nyt vähän siltä mäkikotkan makkaraprinsessalta, joka ruukaa poseerata lööpeissä. Nyt sen otsakin on turvoksissa ja toinen silmä ei aukea kunnolla. Onneksi isäntääkin vaan naurattaa, joten en minäkään hätäile.

Tänään täällä siivotaan, eilen päälystettiin tuoleja ja huomenna on kakkukaffet, koska Anssista tuli insinööri.  Emäntä on niiiiiin ylpeä, että kohta halkeaa som en buli padda.

Emäntäni osaa syöksylentää!

Ajatella, että emäntäni hankki eilen itselleen parin viikon kestomeikin syöksylentämällä asvalttiin aamulla kello 7. Olimme juuri aloittamassa aamulenkkiämme urheilukentän ympäri, kun se tapahtui.

Hidastetun valaan sukelluksen lailla emäntäni syöksylensi asvalttiin suoraan naamalleen. Siinä se sitten röhnötti suu täysi pikkkiviä. Seisoin vartiossa pienen hetken ja kun emäntä siinä ynisi ja yritti ylös maasta päätin irroittaa itseni taluttimesta ja hakea kotoa isännän. Lähdin aika rauhallisen varovasti, en kaahaillut himaan. tapahtumatilanne oli näköetäisyydellä portistamme. Emäntä sai yhytettyä minut sopivasti ulko-ovella ja menimme yhdessä sisään. Emäntä siitä vessaan ja minä houkuttelemaan isännän lenkille. Isäntäni lähti mielellään, koska ei jaksanut kuunnella pinetä porua, joka kuului vessasta. (ulvontaa!)

Emännällä on nyt sellainen hyvin valunut meikki vasemman silmän alla, sininen nyrkkeilynenä ja hieman purppuraa myös oikean silmän sisäkulmassa. Kulmakarvat peittävät loistavasti yhden haavan. Se ei näy ollenkaan. Etuhampaat hoidettiin Pohjois-Tapiolan hammaslääkärissä ja todettiin mahdollisesti hieman rupsahtaneiksi. Vakuutusyhtiöön lähti lausunto niistä. Ehkä emäntäni saa aikanaan Hollywood hymyn, samanlaisen josta Helinä toisinaan puhuu. Nyt se saa syödä mössöjä ainakin 2-3 viikkoa.

Tänään on kuulema vasen olkapää jäykistynyt ja särkee ja vasen polvi on sellainen greippi. Ei siinä, etteikö emännän polvet muutenkin muistuttaisia kaksosia ja niiden päitä. Mutta nyt on kuulema ontuva ero ;)

Toivon totisesti ettei tästä tule tapaa: isäntä kaatuu kanssani talvella ja emäntä näin kesäisin.

Ollaan muuten menossa kesällä ilman Pikeä koiranäyttelyihin, peräti kahteen. Ouh jeah justiinsa niin.....myötätuntoa pliis! Olisipa edes Cherie-systeri siellä kaveriksi.

Masentaa....

Minua masentaa, kun kukaan ei koskaan noteeraa meitä miehiä.
Isäntä sanoo, että niin se on veliseni. Totutele vaan.

EUKUSTA Elegant Eugeniesta hyvä kuva

Nyt minä vasta hullaannuin . Australian toisilla foorumi sivuilla on todella nätti voittaja kuva Neppiksestä. ja niin kuin on Pike surrut ettei Neppiksestä ole mainekuvaa. Onpas. Se on vaan maailman toisella laidalla!

http://img189.imageshack.us/i/honeycoatseleganteugeni.jpg/

Näiltä sivuilta poimittuna:

http://australian-silky-terrier.forenking.com/

Nyt Hunajaturkit mainitaan jo Australian Silky sivuilla

http://globalsilkynews.wordpress.com/ on  sivusto, joka seuraa tarkasti silkkien menestystä maailmalla ja siellä mainitaan meidän CACIB menestys.

Honeycoat's Elegant Eugenie
Owner and breeder Pirkko Candelin, Finland.

Waude Neppis sää olet julkkis!


(Huomasin, että tuolla sivustolla näyttää olevan aika paljon suomalaisten kennelien blogeja)

sitä hössötyksen määrää

Emäntä on nukkunut koko päivän. Ensin me oltiin aamulla puutarhassa ihan sillai normaalisti. Minä juoksin kiinni perhosia ja amppareita. Emäntä keräsi rabarberia ja kitki vuohenputkea ruusupenkistä. Sitten yhtäkkiä se uuvahti ja meni sänkyyn eikä sitten noussut siitä ennenkuin isäntä pakotti sen syömään klo 5.
Se on kai aika heikossa vedossa vaikkei siitä melua pidäkään.


Vieläkin on tullut onnitteluja siitä ihmeellisestä saabista, jonka sain siellä rinkelikaupungissa. Isäntä on töpinöissä, että kyllä on hänellä hieno koira, maailman paras. Minä nautin kehuista!




Nyt tuli Anssi kylään. Täytyy mennä onnittelemaan sitä, sillä se valmistuu perjantaina insinööriksi. Sunnuntaina sitten on isot juhlat.

Todisteita

No niinpä tietysti sinulle pitää tositteet olla, että saatu on.
Tossa on nyt samassa kuvassa sekä se toinen sertti että se eka cacib.


Tuomarin arvostelu kuuluu näin:


Erittäin hyvä pää ja ilme. Silmien muoto oikea ja korvat oikeassa asennossa. Hyvin kehittynyt rintalasta. Kaunis ylälinja ja oikeanlainen hännän kiinnitys. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Erinomainen turkin laatu ja väri. Liikkuu hyvin . Erittäin miellyttävä uroskoira.

Jotain Saabeja saatiin?

Juuh, me olimme Neppiksen kanssa Haminan kansainvälisessä koiranäyttelyssä.

Tässä kuvassa näette meidät ja sen tuomarin joka antoi isännälle ja Pikelle tuollaiset kivan väriset ruusukkeet. Isäntä pitelee sellaista vihreävalkoista, joka kertoo, että sen saaja on vastakkaisen sukupuolen paras - kunnon mies siis - ja Pikelle on annettu tuollainen suomenruotsalaisia värejä kantava punakeltainen ruusuke, joka kertoo, että Pike Candelin on rotunsa paras.

Ahaa, emäntä korjaa, että Pike Candelinin koira on paras.

Haminan koiranäyttely oli Honeycoat'sien ilotulitusta!

Kotiin vietiin Neppiksen kanssa 6 kultaista pystiä: 2 serttiä, 2 cacibia, ROP ja VSP.
Arvaa oliko sillä palkintojen jakaja sedällä ongelmia, kun haettiin noin monta pystiä. Pike pyysi kassia, mutta ei oikein ollut tarjolla mitään sellaista.
Joten, emäntä totesi, että viedään sitten kotiin koirankakkapussissa. Kyllä siinä haminalaissedillä vatsat hytkyi pidätetystä naurusta ;) Koirankakkapusseja jaettiin nimittäin tosi paljon siellä. Pystejä nihkeämmin.

Me vedettiin Neppiksen  kanssa tyylillä. Tuomari ei voinut kuin ihailla. Pää pystyssä ja kiiltävä turkki hulmuten mentiin kauniilla rullaavalla askeleella, joka imartelee kulmauksia.
Tää oli meidän päivä! Pikelle kyllä kiitos, että se hoiteli meidän askelia ammattitaidolla.

Sitten otettiin pienet päikkärit, pikkupullot kuoharia ja suunnattiin Loviisan laivasillalle syömään.
Illaksi sitten kotiin omaan petiin. Ihanaa Silkit ihanaa! (Saksa hävisi jääkiekossa)

"Eukku ja Ruffe"

Mun siskoni Elegant Eugenie eli tänään nimeltään Eukku, niin se osaa juoda pullonsuusta vettä.

Emäntä osti auringosta johtuen meille Eukun kanssa pullon kylmää lähdevettä. Minä en semmoista juo vaan join merenrannassa omaa merivettäni, mutta näppärä Neppis, mun oma Eukku, osasi juoda suoraan pullon suusta, kun pulloa kallisti.

Emäntäni oli hyvin vaikuttunut. Vähemmän vaikuttunut se oli sitten, aloimme laskea montako punkkia Eukussa oli. Ne on inhoja ötököitä. Minä sain punkkipipetistä lapojen väliin torjunta-ainetta eilen.

Eukun puuttuva hammas vaivaa. Emäntä ja Pike tutkivat vielä innolla suuta aukoen (siis ei omaa suuta, vaikka leukaperät kyllä jauhoivat tekstiä), että miten on mahdollista hukata yksi hammas.

Silloin huomattiin, että ikenessä on ihan kunnon arpi vielä sen seuraavankin hampaan juuressa. Punanen tylsän tuntunen jälki. Minä ihan myötätunnosta värisin, että on mahtanut tehdä kipeää. Ajatella jos minultakin sillai katkeaa hampaat -- jos se kuuluukin tähän teini-ikään, että turhat pikkuleegot irtoo. HUi!

Eukku saa nyt siitä sellasen nukutetun lääkäritodistuksen, että se on ollut täydellinen vielä ennen Vappua. Röntgenkuvakin vielä, hmmmm. Laitetaankohan se jotenkin raameihin ja seinälle? Mihin sitä tarvitaan? Kuka asellaisen haluaa? Se on vieläpä vaan mustavalkonen eikä turkkikaan siinä näy.

Omituista, varsin omituista. Ai, Kennelliitto haluaa sen kuvan? No, mahtaa olla mielenkiintoiset seinät siellä, kun tollasia kuvia haluaa näytille!

Rinkeilkaupunkiin lauantaina wuff wuff.

terkut RUFFE

ps. Emäntä oli päivän Jorvissa ja säilyy kuulema hengissä kuolemaansa asti.
Kaikki on siis hyvin. Se tapasi  tosi hyvän diabeteksen erikoislääkärin siellä.

Aamulla satoi ja etanoi

Juk, kun aamulla satoi tosi rankasti laittoi emäntäni ratian punaiset gummisaappaat jlkahan ja me lähdettiin aamupissalenkille.

Satoi niin, että korvaankin meni vettä.

Sitten urheilukentän takana alkoi todellinen hyppely! Se lenkkipolku oli täynnä isoja etanoita, jotka kantoivat isoa kotiloa selässään ja sitten oli ihan pieniä (yök) etanoita, joilla oli pieni koti.

Niitä oli ainakin ykskymmentäsata siinä tiellä ja ne etenivät meille päin. Meille on onneksi ainakin 400 metriä ja ne ooon tooosi hitaita tyyppejä. yksi kyllä yritti matkustaa mun mahan alla karvoissa, mutta emäntä huomasi ja nappasi senpois. Jäi vaan bläählimat jäljelle.  Se oli ihan sellasta ghostbuster-limaa, juu nou.

Laitan muuten pari kuvaa teitin iloksi tähän. Heippa taas!

Affe ja minä

Mynämäki 16.5.

Saku antoi tuomarille sertin ja ropin

Me olimme käymässä Mynämäellä. Siellä oli oikein kaunis ulkomaalainen tuomari jolle isäntäni antoi sekä sertin että rotunsa parhaan ruusukkeen. Isäntä tykkää nyt oikein paljon koiranäyttelyistä, koska siellä näkee rotunaisia.


Minä sain kuitenkin viedä kotiin sekä sen Sertin että sen VSP:n. Hetken olin huolissani, että ihanko oikeasti isäntä antaa ne minun ansaitsemat ruusukkeet sille naiselle, mutta sitten kun se tuomari hylkäsi Neppis-siskon yhden etuhampaan takia, olin sitä mieltä, että hyvä kun saatiin ne tänne Espooseen eikä sinne ulkomaille.


Minua kyllä pänni kun selvisi ettei Neppis saakaan serttiä, mutta Nepiis ei ollut moksiskaan. Mun sisko on rautanen tyyppi. Se päätti, että Okei mennään sitten Haminaan ens lauantaina.


Mun arvostelu sanoi seuraavaa:


Oikeanlaiset suhteet. Tyypillinen pää. Erittäin miellyttävät ilmeet. Kannattaa korvat hyvin. Hieno ylälinja ja alalinja.Jalat oikeassa asennossa ja parallellisti.Hieman löysät olkapäät. Liikkuu luontevasti. Turkissa  hyvä väri ja laatu.
 laatuluokka: NUO ERI, Kilpaluokka: NUK 1, Paras uros 1 VSP,  Jatkokilpailu SERT

Tästä tilanteesta lähdettiin luomaan "luukkia" :D

Tämän näköisenä sitten marssin kehään :)

Pikelle taas kaikki kiitos, kun lähti mun mukaan kehään. Minä sitten rakastan Pike-mammaani, koska se ymmärtää minua ihan sata lasissa.  Sitä paitsi sen ulkoasu disain oli tänään hiuksia myöten meidän kennelväriä!

Minä olenkin Ruffe

Olin isännän kanssa saaressa noin vajaan viikon verran ja siellä ne kalamiehet ristivät minut uudelleen. Nyt minä tunnen myös nimen Ruffe. Wuff! En minä tiedä mitä emäntäni siitä tykkää mutta onhan se aika hauskaa jos omistaa hyvän peitenimen. Sitä voi vaikka joskus vielä tarvita.

Kalaa ei tullut kuin 1 hauki, mutta muuten oli kivaa ja ainahan seikkailu miehisessä seurassa voittaa hameväen hommat kotosalla.

Ensi viikonloppuna ollaan menossa sitten Mynämäelle.

Emännällä on niin ikävä minua

Nonnii, arvasinhan minä, että emännälle tulee kauhea ikävä minua. Nyt se on nähnyt Cloppenburgissa jonkun kauheaksi kynityn silkkiterrieri uroksen jonka nimi on Alf. Kyljet ja naama oli ajeltu tasaiseksi ja häntä jätetty huiskulaksi. Kauniit silmät sillä oli.

Herranen aika olisi ottanut meille kuvan siitä, mutta kun se lähti kiireessä niin kamera jäi kotiin ja sitten vielä se Alf oli melkein pilkkonut emännän.Pelottavan kiukkuinen emäntäkin sillä oli. Se Alf oli aika ärhäkkä nelivuotias uros. Nooh, Koskapa saksalaisilla olisi ollut käytöstapoja, sanon vaan.

RAUHALLINEN VAPPU

Minulla on ollut mukava Vappu, vaikka emäntäni pesikin minut eilen. Kun ulkoilutin emäntääni tänä aamuna  niin meitä vastaan ei tullut ketään! Ilma oli kivan kostea, mut'emme kuitenkaan kastuneet. Harjoittelimme leikkimistä ja sitten tuota paikka-tänne leikkiä, koska emäntä jo osaa niin hyvin sen sivulle-seiso leikin. Ehkä minä vähitellen annan emännälle anteeksi tuon Blixtenin kuoleman.

Emäntä itki eilen hiljaa kauan ja paljon. Se sai Ruotsista kirjeen, että sen paras ystävä Mari on kuollut äkillisesti ja odottamatta. Mari oli saman ikäinen kuin emäntäni ja heidän esikoispojat ovat samanikäisiä ja samantapaisia. Marilla oli Australian terrierejä ja Skyen terrierejä sekä Manx-kissoja ja vielä kaksi nuorempaakin lasta, Laura ja Samuel, joka on pieni vielä.

Näin nyt päättyi viikokirjeenvaihto, joka alkoi vuonna 1974 Oxfordissa ja kesti säännöllisenä tähän asti. Kukaan ei tuntenut minun emäntääni niin hyvin kuin Mari. Mari oli lääkäri, psykiatri ja sen mies Per-Erik on ensiapu/traumapoliklinikan ylilääkäri. Emännälläni on surullinen mieli.

Emäntä kertoi kävelyllä minulle , että hän oli eilen erittäin mielenkiintoisilla kutsuilla . Ne oli kotikutsut, johon piti viedä omat juomat ja sitten sai tehdä oman muonan ja vielä lopuksi siitä ruuasta sai jokainen henkilö maksaa 13 euroa . Se blondi Pörröpää (mies) sanoi, että käteisellä kiitos ja tämän illan aikana!

Emännän ei tarvinnut maksaa kuin 7 euroa, sillä se puhalsi pelin poikki ennen pääruokaa. Se laittoi parsat valmiiksi ja häipyi ja tuli kotiin minun ja Affen kaveriksi. Isäntä jäi grillaamaan niille pääruokaa ja tekemään yöpalaksi Jansonin kiusausta. Isäntä sai taksin aamulla klo 4 vasta ja tuli kotiin minun luokse. Kävimme sitten varhaisaamun lenkillä hänen kanssaan. Isäntä kertoi minulle fiiliksiään...hmmmm.

Me saatiin sitten Affen kanssa rosetteja. Me syötiin niitä monta kappaletta - ainakin 5 mmolemmat. Isäntä osaa laittaa ihania siiderirosetteja. Suosittelen.

Nyt aion mennä takaisin isännän viereen sänkyyn - otetaan pojat pikku tirsat. Haa, Affe jo onkin siellä!