Emäntä osti auringosta johtuen meille Eukun kanssa pullon kylmää lähdevettä. Minä en semmoista juo vaan join merenrannassa omaa merivettäni, mutta näppärä Neppis, mun oma Eukku, osasi juoda suoraan pullon suusta, kun pulloa kallisti.
Emäntäni oli hyvin vaikuttunut. Vähemmän vaikuttunut se oli sitten, aloimme laskea montako punkkia Eukussa oli. Ne on inhoja ötököitä. Minä sain punkkipipetistä lapojen väliin torjunta-ainetta eilen.
Eukun puuttuva hammas vaivaa. Emäntä ja Pike tutkivat vielä innolla suuta aukoen (siis ei omaa suuta, vaikka leukaperät kyllä jauhoivat tekstiä), että miten on mahdollista hukata yksi hammas.
Silloin huomattiin, että ikenessä on ihan kunnon arpi vielä sen seuraavankin hampaan juuressa. Punanen tylsän tuntunen jälki. Minä ihan myötätunnosta värisin, että on mahtanut tehdä kipeää. Ajatella jos minultakin sillai katkeaa hampaat -- jos se kuuluukin tähän teini-ikään, että turhat pikkuleegot irtoo. HUi!
Eukku saa nyt siitä sellasen nukutetun lääkäritodistuksen, että se on ollut täydellinen vielä ennen Vappua. Röntgenkuvakin vielä, hmmmm. Laitetaankohan se jotenkin raameihin ja seinälle? Mihin sitä tarvitaan? Kuka asellaisen haluaa? Se on vieläpä vaan mustavalkonen eikä turkkikaan siinä näy.
Omituista, varsin omituista. Ai, Kennelliitto haluaa sen kuvan? No, mahtaa olla mielenkiintoiset seinät siellä, kun tollasia kuvia haluaa näytille!
Rinkeilkaupunkiin lauantaina wuff wuff.
terkut RUFFE
ps. Emäntä oli päivän Jorvissa ja säilyy kuulema hengissä kuolemaansa asti.
Kaikki on siis hyvin. Se tapasi tosi hyvän diabeteksen erikoislääkärin siellä.
