Satoi niin, että korvaankin meni vettä.
Sitten urheilukentän takana alkoi todellinen hyppely! Se lenkkipolku oli täynnä isoja etanoita, jotka kantoivat isoa kotiloa selässään ja sitten oli ihan pieniä (yök) etanoita, joilla oli pieni koti.
Niitä oli ainakin ykskymmentäsata siinä tiellä ja ne etenivät meille päin. Meille on onneksi ainakin 400 metriä ja ne ooon tooosi hitaita tyyppejä. yksi kyllä yritti matkustaa mun mahan alla karvoissa, mutta emäntä huomasi ja nappasi senpois. Jäi vaan bläählimat jäljelle. Se oli ihan sellasta ghostbuster-limaa, juu nou.
Laitan muuten pari kuvaa teitin iloksi tähän. Heippa taas!
Affe ja minä
Mynämäki 16.5.
