Turun kansainvälinen koiranäyttely

Käytiin äsken Turussa!

Siellä oli sellainen ihmeellinen iso talo, jonne piti kaikkien koirien mennä haukkumaan. Minua ja Neppistä ei huvittanut haukkua.Meillä köyhillä on tallella tyyli!

Sitten siellä oli sellainen tukeva jollymainen australiatar tuomaroimassa ja meidän kemiat eivät kohdanneet. Vaikka Pike kuinka yritti saada minua innostumaan siitä tädistä, niin minusta sen leikit (mm. valkoisen sukan heilutuksen ihailu ja sormen seuraaminen) olivat ihan tyhmiä. Ei kovinkaan viisaasti ajateltu minulta. Minä en ymmärtänyt, että pitää olla siitä hirveän innostunut ja ihastunut siihen tätiin. 

Minua tympi!

Arvostelussa sitten luki: Terrieri-ilmeet puuttuvat. Ei kanna korvia oikeassa asennossa. Vahvat kulmaukset (se on hyvä juttu) Hyvä kaulan pituus (hyvä!) Liikkuu hienosti (vau!). Häntä liian kippura (aina siitä sanotaan ;)Pitkä kuono (oho!). 

Laatuluokka JUN:EH, Kilpaluokka JUN:1, mutta that's all, punainen nauha.

Neppis sai vaaleanpunaisen nauhan ja tuli neljänneksi likkojen sarjassa. Minusta se oli hieno juttu. Se on tuo mun sisko niin soma.

Me ei ehditty ollenkaan ostoksille ja muutenkin päivä oli höselö, koska isäntäni unohti minun kaikki varusteet (kopan, harjat, näyttelyremmi, namit, vesikupin etc etc) meidän eteiseen Espooseen ja se huomattiin vasta Turussa. Siellä mentiin sitten lainakamppeissa :D. 

Kotiinkin lähdettiin tosi vinhaa vauhtia, onneksi oli pissatauko Design Hill'n kohdalla. Siinä oli myös ravintola, jossa Pike tarjosi kaikille lounaan. 

Neppis löysi itselleen matkustuspaikan, jossa ei tule paha olla. Neppis matkustaa nukkuen oman kopan päällä, ja kun siihen ei kosketa ja ajetaan tasaisesti niin kaikki menee hyvin.

Seuraava näyttely on jo joulukuussa.

ps. Minä tulostin mielipiteeni Turusta kävelytien kiveykselle Messukentäntien kupeeseen.

Japanilaiset kukkakoirat!

Moi! Nyt meni Edi- sedältä jauhot suuhun. Minä nimittäin luulin, että nämä ovat oikeita tyttöjä. Emäntä valisti, että kyseessä ovat japanilaisten floristien tekemät krysanteemikoirat.

Vauh wuff - 2 yötä koiranäyttelyyn.

Pilttiä

Minä olen löytänyt uutta syötävää. Sen nimi on Piltti. Minä tykkään sellaisesta mössöstä, jossa on couscousia ja kanaa. Minä tykkään myös siitä uudesta bataattilaatikosta, jota emäntä on pari kertaa ostanut.

Näitä olen syönyt vasta sen "keltainen kakka"-episodin jälkeen. Ei en todellakaan aio kertoa teille tarinaani vatsan toimimattomuudesta ja tulosteideni väristä :)

Salainen kummitätini kävi eilen poikansa Danielin kanssa hakemassa meiltä yhden sängyn minun huoneesta ja jotenkin nyt tuntuu, että Anssin sänky on pienentynyt ja lattiapintaa olisi enemmän. Emäntä suunnittelee kauhiasti kalustamista. Minusta ei tarvitsisi niin paljon hosua.

Minulle ovat tärkeintä pisupaperi (hätävarana - muuten en juurikaan käytä. Bjurströmkin sanoi joskus,että voi tulla jännäpisu ennen jotain tärkeää juttua...)

Toinen tärkeä juttu on punainen Muumimamma alusta ruokakupin alla. Nämä tärkeät kun löytyvät huoneesta huokaisen very happy. Sininen Muumialusta ruokakupin alla ei kelpaa. Haluan kaikkein mieluiten ruskean lautasen. Nimenomaan ruska-sarjan lautasen kattaukseeni.

Juu, en minä ole nirso ollenkaan, mutta kuten Artsi taannoin sanoi: " köyhälle ei jää kuin tyyli". Joten, koska minulla ei ole rahaa, jäljelle jää tyylillä eläminen.

Hollywood Magic :)

Minä olen nyt aika hiaano. isäntä vei minut Pikelle trimmattavaksi, koska viikon kuluttua on Turussa koiranäyttely ja olemme kaikki lähdössä sinne. No, Nana ja Ilmo jäävät kotiin, mutta me muut ollaan menossa. Oli oikein ihana yllätys, kun Piken luota löysin Hollywoodin Tarjan. Hän on tullut Piken avuksi ja iloksi kokonaiseksi viikoksi. Se on varmasti Ilmolle ja Pikelle ihana ja suuri asia. Tarja ja minä match oikein hyvin. Hän on kaunis ja minä komea --mikä pari!

Pike laittoi minun naamakarvat ja nyt näen hyvin ja parran kaikki homotössöt ovat poissa. Pystyn syömään kupista kuin kupista ilman että koko menu on poskiparrassa.

Eilen oli Nöykkiön saunaseuran G-kokous ja vaikka emäntä oli antanut miehille krapulatontun aamua varten, niin silti isännällä oli aika hankalaa. Minä menin sitten hänen seuraksi aamusuihkuun ja hänkin olisi saanut pestä minun yorkkie-shampoolla rintakarvansa, jos olisi halunnut. Kumma juttu, ei halunnut, eikä kelvanut. Kai se siten on ihmisillä eri lailla nuo turkishommat, höh. Minusta minun uusi shampoo oli varsin toimiva - aika neutraali tuoksu ei mitenkään "old spice päällekäypä". Very chic.

Emäntä aikoo huomenna panna kaiken energian peliin ja mennä töihin. Se sai yksissä juhlissa monilta kuulla, että ne oli jo johtoryhmän kokouksessa pohtineet emännän kohtaloa. Töitä ja rahaa kun ei firmassa ole, niin emännästä on tullut jonkinlainen ongelmajäte, mutta se itse sanoo, että kuusi vuotta vielä eläkkeeseen, jos saisi sen olla vaikka pienessä kirjastossa tavallisena kirjastonhoitajana. 

Unelmia ;). Hassua tavoitella tavallisuutta. Minä haluan olla erilainen. Emäntä siihen, että niin ne nuoret...

Minun lähiunelmani koskevat koiranäyttelyä: olisipa se australialainen lady-tuomari kaunis ja näpsäkkä, wuff.

Stockan koiraherkuissa

Minä olen ollut aamupäivällä Stockalla kävelyllä. Kävelin oikein hienosti, mitä nyt vähän lattiaa nuuskin, mutta olin oikein korrekti. Kävimme hakemassa minulle herkkuja koiraosastolta. Minä tykkään niistä ovista, jotka auteavat itsekseen. Siinä tuntee itsensä tosi hienoksi herraksi, kun niistä kävelee. 

Parkkihallissa oli yksi vanha pariskunta, joilla oli kotona mäyräkoira ja minä menin niiden kanssa hissiin vaikka emäntä oli vähän sitä mieltä, että mennään seuraavalla. Se rouva oli niin hyvän tuoksuinen ja se vanha herra puhui minun kanssani oikein pitkään. Mukava apriskunta.

hömötintti ja kummitäti

Minä olen nyt oikea pubiseisoja! Katsokaa vaikka kuvasta. Tässä minä seison T-laiturin reunassa Valmaa vastapäätä ja pidän vahtia isännän siideriä tuijotellen.

Olin äskettäin hakemassa isäntää pubista ja tapasin myös salaisen kummitätini, joka oli niin kiltti, että lähti jopa sateeseen pissittämään minua. Siksipä minä sitten palkitsin hänet haukkumalla yhden sellaisen hömötintin, kun kummitäti sanoi, että se ei aina ole kiva asiakas. Minä siinä sitten menin sitä hömötinttiä lähemmäksi ja sanoin tomerasti VUHH! ja sitten kyllä heti tulin takaisin veteraanipöytään. En minä yleensä hauku, mutta eilen oli hieman sellainen haukkupäivä. haukuin kyllä kaksi koiraakin siinä pubin pääovella kun joidenkin piti tupakoida. 

Minä en oikein ymmärrä sitä tupakointijuttua. Ensin laitetaan kauheasti päälle, sitten mennään ulos huonoon säähän. Hypellään paikallaan ja kärytetään sellainen ihan vaatimaton pikku paperossi, sellainen luuta pienempi ja sitten ei tapahdu mitään -- ei niin mitään. Sen jälkeen mennään sisään, riisutaan ja haistaan pahalle ja taas juodaan jotain hetki ja eikun sama homma uudelleen. 

Minusta oli kivaa kun salainen kummitäti käveli kanssani, oli jotain tekemistä. Näytin sille jopa että sadevettä voi juoda ;) aina ei tarttisi ottaa olutta.

 

Tiilitalossa asuu onnellinen ZOO

Otsikko ei ehkä matsaa nyt tämän kuvan kanssa, joo, sillä se on otettu saaressa. Mutta, kun en ole pitkään aikaan esitellyt näitä asuinkavereitani ja Anssikin sanoi, että voisinhan minä yrittää olla enemmän koira kuin kissa. Hänestä oli hauskaa katsella miten me kaikki kolme peseydyimme samalla tavalla. 

Suklaanruskea Burma on Alfred 10 vuotta joulukuussa ja takana oleva on Blixten 17 vuotta huhtikuussa. Blixten on aito Muuralalainen kujakatti kissatädin talosta. Kävimme hänet Anssin kanssa hakemassa pienellä korilla, kun Anssi oli 7-vuotias ekaluokkalainen.

Alfred tuli meille vuonna 2000 juuri kun muutimme tähän omaan taloon ja Alfred on haettu Millamarin kennelistä Valkealasta. Samasta kunnasta, jossa emäntä on syntynyt kauan sitten.

Nyt me kaikki hoidamme emäntää, kun se nyt yrittää saada saparon sijasta kärsää. Se hokee koko ajan että 'on tämä yhtä kärsimystä tämä hengittäminen'. Kai sitä kärsän kautta hengitetään. Vielä en ole kylläkään huomannut mitään edistystä emännän nenässä, joten kovin on hidasta tämä Hini-taudin lopetus. 

Tänään emännällä kyllä oli jo vaatteet päällä ja se kävi äitiään ja isäänsä katsomassa, mutta ei ne paljoa emännän voinnin päälle ymmärtäneet. Siinä talossa ei olla koskaan kipeitä tai ei ainakaan valiteta vaivoja avoimesti.

Huomenna emäntä aikoo olla rohkea ja pukea siistit vaatteet päälle ja mennä Stockalle kahville. Se haluaa tuntea itsensä jälleen ihmiseksi :) hah hah, oli kärsä tai sitten ei.

lallati lallati lauantai :)

Tänään on ollut kiva päivä, sillä olen saanut naudan lapaa, jossa oli luu mukana ja sitten olen saanut ulkoiluttaaa emäntääni.  Hän on kyllä aika hidas kävelijä vielä, mutta kävelimme kuitenkin koko kahdeksikon puolikkaan ja vieläpä sen osan silmukkaa, jossa on kunnollinen ylämäki.

Olisin laittanut tähän mukaan yhden skannerikuvan, mutta jostain syystä perheen skanneri ei tänään halua toimia. Täytyy laittaa viesti tuonne Anssille, että käväiseen ihmettelemässä laitetta. Emäntä on varmasti huuruspäissään painanut jotain ihan väärää nappia ja nyt se skannaaa jonnekin ulkoavaruuteen. 

Emäntä on muuten keksinyt, että se pyytää jotain lattioiden joulusiivousta varten Big Bossin Annikan apua. Minulla ei ole oikein muistikuvia joulusiivouksesta, mutta enhän asunutkaan silloin vielä täällä, vaan elin Piken luona vauvalassa. Ajatella, etten edes tuntenut tätä perhettä. Emännällä on aina välillä paha mieli, kun se ajattelee, että joku muu perhe olisi ollut minulle parempi ja kiltimpi, mutta minusta näin on mainiota, ihan hyvä näin.  Jos emäntää asiat ahdistaakin niin isännällä ei ole elämänmenon kanssa ongelmia. Onko joulusiivous joku ankara ponnistus vai eräs adventin iloista?

3 Karhua ja Kultakutri

Kuvassa on pikalukuna kerrottu G-miehille iltasatu "Kultakutri ja kolme karhua."

Näin pikamedioiden aikana on minusta paikallaan aina välillä helpottaa isäntäni ja hänen ystäviensä elämää. Kuvasadut ovat nyt suurinta huutoa iltaisin.

Jäähelmiä ja lunta

Minulla on niin hyvä olla. Sekä isäntä että emäntä olla köllöttävät kotona ja minä olen saanut lohta aamupalaksi. Ne sanovat, että nyt ei jaksa muuta. Niillä on se Hini-tauti. Emännällä oli vähän lämpöä tänä aamuna, mutta isäntä lähti pissilenkille ennen kuin söi aamupalansa ja otti sen Tamiflu-lääkkeen.

Valman villasukkien vieressä on ihanaa köllötellä. Olen makoillut tuossa emännän sängyn jalkopäässä ja kuunnellut sen kanssa radiota.Emännällä on punaiset villasukat. Ne olivat olleet myös sairaalassa mukana. 

Raisalla on aika paljon kirjoja yöpöydällä, mutta sen voimat ei kuulema riitä pitämään niitä paksuja kirjoja kädessä. Vessaan se vielä tänäänkin meni seiniä pidellen.

Nyt illalla pitäisi mennä Viviä tapaamaan. Vivi on minun eläinlääkärini. Tarvitsen ensi vuotta varten kansainvälisen passin ja sitten pitäisi ottaaa muutama rokotus. Matokuurin jo söinkin ja ne matotabletit maistuivat tosi hyvältä, vaikkei Neppis sitä uskonutkaan. Saa nähdä muuten kumpi noista raihnoista jaksaa minut sinne Viville viedä. Hmmphg.

Ukkojen saunailta !

Minä sain kuulla vitsin ja koska tässä kehutaan salaisen kummitätini firman luuria, kerron vitsin teillekin.

On ukkojen saunailta ja miehet istuu altaalla isolla kaveriporukalla.
Viina virtaa ja kaikki pienessä laitamyötäisessä. Meteli on kova, musiikki soi ja kaikki yrittää kännissään puhua kaikille Ja yhtä aikaa. Tunnelma hyvä.

Pöydällä oleva kännykkä soi ja mies vastaa siihen: 'Haloo.'
'No hei kulta minä täällä. Kauhee mökä siellä. Onks teillä hauskaa?' kysyy naisääni.

Mies vastaa: 'Joo, hauskaa on. Lähetään tästä kohta baariin.'

'Okei. Ole sitte kiltisti siellä.' sanoo nainen ja jatkaa:
'Kuule, kultapuppeli; kun mä tässä just sattumalta olin kävelyllä ja huomasin tossa kultakaupan ikkunassa taas ton sormuksen josta mä olen sulle aina puhunut niin etkö sä nyt vois sen verran antaa mun törsätä kun sen hintakin on nyt tosi halpa. Vaan vähän yli 2 tonnii mut siin onne smaragditkin.'

'Ai. Paljoko yli?' kysyy mies.

'No vaan vähän. 3:n tonniin ne sen lupas. Saanhan mä sen ostaa jooko.Pliiiiiis kultapuppeli.'

Mies empii hetken ja sanoo sitten: 'No okei. Osta nyt sitten.'

Nainen jatkaa: 'Ai niin. Se mun vanha auto on tosi surkee ja ruman värinen.
Mä oon jo pitkään katellu jotain nätimpää ja nyt sitten tänään mä huomasin et tossa autoliikkeessä oli se IHANAN värinen vielä myynnissä. Saanhan mä käydä ostamassa sen?

JOOOOKOOO? Kulta rakaaas? Se on sen 34 tonnii, mut ne jo lupas antaa sen kokonaan sun kultareunasella kortillas ja ilman käsirahaa. Kulta voinhan mä tämän kerran vähän törsätä kun se on ihan pakko se auto vaihtaa. Jooko?'

Mies tuumii hetken ja painaa sormea toiseen korvaan koska meteli on kova.
Kaverit taustalla huutaa että lopeta jo se jaarittelu ja tule kaljalle.

'Okei, okei. Osta nyt sitten', mies sanoo vihdoin.

Nainen tajuaa tässä vaiheessa että ukko on tänään aika lepsulla mielellä ja erittäin suopea.

Nainen jatkaa: 'Sit kulta mun on ihan nyt pakko viel kysyy sulta yhtä toista juttuu.Ethän sä suutu?'

Mies: 'No en tietenkään. Kysy vaan'

'No kun mä oon jo pitkään katsellu tota naapurin Sakua sillä silmällä Ja mun tekis ihan hirveesti mieli antaa sille. Jos mä vähän tänään meen sen luo istumaan iltaa sen kanssa hyvän viinipullon kanssa niin ethänsä suutu!?
Ethän kulta kun kuitenkin sua mä vaan rakastan.'

'No en mä nyt tosta suutu' sanoo mies. 'Mee vaan. Mut ei sitte ilma kumia.'

'No ei tietenkään. Ai nii ja viel yks pikku juttu kulta puppeli; saahan mun äiti uudenmiesystävänsä kanssa muuttaa meille kun on ihan turha niitten maksaa vuokraa kun meillä on näin iso talo.Voihan ne muuttaa jooko?'

'No, voi voi.', vastaa mies. 'Oliko sulla muuta?'

'Ei muuta kulta. Kiitti hirveesti. Nähdään aamulla. Pusi pusi.'

'Pusi pusi.' Mies pistää puhelimen kiinni ja katselee sitä
mielenkiinnolla.

Huutaa sitten mölyävälle kaveriporukalleen:

'Aika näppärän pieni tää uus Nokia. Kenen tää on?

Selvä saparo!

Emäntäni on juuri palannut viiden tähden saparon kasvatuslaitoksesta takaisin kotiin. Olin ihan varma ettei sillä enää henki pihise, mutta sieltä se vaan tulla tupsahti tänä iltana himaan. Kovin on ikäisensä näköinen, joten ei se ainakaan mikään beuty-farm-matka ollut. 

Emännällä oli kumma kyllä kuitenkin ollut  '5 star'  alppimaisema Kasavuorelle päin rakennuksen kuudennessa kerroksessa, ihan oma happihoito, oma henkilökunta ja ihan oma yksityinen eristyshuone. Huoneen varustuksena oli kaikki mitä lepoa kaipaava ihminen täydeltä palvelulta haluaa. Tauluteeveetä tosin vasta asennettiin, mutta sellanen normaali oli kyllä ollut toiminnassa.

 Ainoastaan oma kokki puuttui! Siksi isäntä oli salakuljettanut sille kapriksia ja suolaa ;)

Nyt emäntäni joutuu olemaan kotona vielä viikon ihan itsekseen, että sen keuhkorakkulat toipuu ja astma ja tulehdus tasoittuu. Kokeilin emännän ulkoilutusta. Aika kauheaa, sen Aino-tossut laahaa ja happi loppuu kymmenen metrin juoksun jälkeen naapurin postilaatikon kohdalla. Minäpoika luovutin, luimutin korvani ja laitoin hännän tanaan ja palautin emännän vällyjen alle. Tamifluuuuuuu ooooouuuuuuiiih. Nostan jalkaa vaikka sitten paperille, jos on pakko.

H1N1, siis hini on sitten vakava tauti, joten kaikki rakkaani, jotka vain voitte, menisittekö ottamaan teille kuuluvan rokotteen. Ei valtio ole sittenkään maksanut niitä turhaan, väittää emäntä.

Saunaillasta

Jummi jammi, nyt minä vasta jumissa olen!

Emäntä sai kuulla, että olen ollut saunaillassa ja nuollut naisten varpaita ja humpsuttanut innoissani Tepan kättä. Näin sitten emännälle selvisi miksi olen niin takkuinen ja väsynyt. Minä menin Saken kanssa Kekriä juhlimaan. 

Valmalle suuri kiitos ymmärtäväisyydestä, salaiselle kummitädilleni kiitos niistä ihanista varpaista ja Tepa sinä olet niin suloinen. Kontorschef ja isäntäni sekä minä - mehän olemme Gee-miehiä. G rulettaa ja lujaa! vii aar te best  - wuff

Emäntä ja joku Pietari

Emäntä tuli viime yönä kotiin. Joku Sibelius toi sen aika myöhään. Se oli aika räjähtäneen näköinen -  emäntä, ei se Sibelius. Emäntä oli etsinyt monta päivää  Pietarin kaupoista kontorschefille kalsareita, mutta löysi vain vihreää vessapaperia. Sellaista venäjän vihreää. Vähän talvipalatsin kanssa samaa sävyä.  

Pikelle ja Isännälle se ei löytänyt oikein mitään. Ainakin isännän naama näytti siltä, kun laukkua purettiin.

Emäntä jätti  Pietarille kotieläimensä. Tero Torakka jäi asumaan Moskowan vessaan seitsemänteen kerrokseen. Huone oli varustettu kaikilla mukavuuksilla ja panoramaikkunalla.

Laukussa ei tullut mitään mukana. 

Pietari oli kaunis, kertoi emäntä. Metro oli nopea ja kaikki oli ihanan kallista. 

Emäntä kävi luostarissa ja kirjailijoiden hautausmaalla ja käveli Nevski Prospektin päästä päähän (4,6 km) ja kon nyt kehutunut kaikille miten hyvän kunnon hän on saanut minun ansiosta. Mutta, niinhän se on!

Nyt minua tarvitaan ovella, sillä joku pentele on päättänyt rynnätä meille kylään.

Heippa vaan ja hiukset heilumaan! 

kasvattikotini

Minulla on ollut aina välillä tylsää, kun tässä huushollissa ei ole toisia koiria. Välillä nuo onnettomat kattirontit ovat vain niin tyhmiä kavereita ja käyttäytyvät hassusti. 

Siksipä olin varsin onnellinen, kun Pike antoi minulle muistoksi ekasta kodistani otettuja valokuvia, missä ovat esillä kaikki esi-isieni ja -äitieni saavutukset ja sitten vielä varsin herttaisen kuvan itsestään. Pikestä on otettu kuva talvella, ennen kuin he muuttivat omakotitalostaan pois kerrostaloon. Minusta Pike on ihana mamma. Eikö olekin hieno tuo kuva missä näkyy pieni osa noita russuja ja kunniakirjoja. Pikellä oli koko alakerta täynnä niitä ja nyt se on joutunut pakkaamaan ne pieneen tilaan kun niiden uudessa asunnossa on niin vähän sellaista sopivaa seinää. 

Minä ei varmaan koskaan pysty antamaan yhtään sellaista ruserttiä Pikelle :( Me miehet kun aina hävitään noille nartuille.