Emäntäni on juuri palannut viiden tähden saparon kasvatuslaitoksesta takaisin kotiin. Olin ihan varma ettei sillä enää henki pihise, mutta sieltä se vaan tulla tupsahti tänä iltana himaan. Kovin on ikäisensä näköinen, joten ei se ainakaan mikään beuty-farm-matka ollut.
Emännällä oli kumma kyllä kuitenkin ollut '5 star' alppimaisema Kasavuorelle päin rakennuksen kuudennessa kerroksessa, ihan oma happihoito, oma henkilökunta ja ihan oma yksityinen eristyshuone. Huoneen varustuksena oli kaikki mitä lepoa kaipaava ihminen täydeltä palvelulta haluaa. Tauluteeveetä tosin vasta asennettiin, mutta sellanen normaali oli kyllä ollut toiminnassa.
Ainoastaan oma kokki puuttui! Siksi isäntä oli salakuljettanut sille kapriksia ja suolaa ;)
Nyt emäntäni joutuu olemaan kotona vielä viikon ihan itsekseen, että sen keuhkorakkulat toipuu ja astma ja tulehdus tasoittuu. Kokeilin emännän ulkoilutusta. Aika kauheaa, sen Aino-tossut laahaa ja happi loppuu kymmenen metrin juoksun jälkeen naapurin postilaatikon kohdalla. Minäpoika luovutin, luimutin korvani ja laitoin hännän tanaan ja palautin emännän vällyjen alle. Tamifluuuuuuu ooooouuuuuuiiih. Nostan jalkaa vaikka sitten paperille, jos on pakko.
H1N1, siis hini on sitten vakava tauti, joten kaikki rakkaani, jotka vain voitte, menisittekö ottamaan teille kuuluvan rokotteen. Ei valtio ole sittenkään maksanut niitä turhaan, väittää emäntä.
