Emäntä tuli viime yönä kotiin. Joku Sibelius toi sen aika myöhään. Se oli aika räjähtäneen näköinen - emäntä, ei se Sibelius. Emäntä oli etsinyt monta päivää Pietarin kaupoista kontorschefille kalsareita, mutta löysi vain vihreää vessapaperia. Sellaista venäjän vihreää. Vähän talvipalatsin kanssa samaa sävyä.
Pikelle ja Isännälle se ei löytänyt oikein mitään. Ainakin isännän naama näytti siltä, kun laukkua purettiin.
Emäntä jätti Pietarille kotieläimensä. Tero Torakka jäi asumaan Moskowan vessaan seitsemänteen kerrokseen. Huone oli varustettu kaikilla mukavuuksilla ja panoramaikkunalla.
Laukussa ei tullut mitään mukana.
Pietari oli kaunis, kertoi emäntä. Metro oli nopea ja kaikki oli ihanan kallista.
Emäntä kävi luostarissa ja kirjailijoiden hautausmaalla ja käveli Nevski Prospektin päästä päähän (4,6 km) ja kon nyt kehutunut kaikille miten hyvän kunnon hän on saanut minun ansiosta. Mutta, niinhän se on!
Nyt minua tarvitaan ovella, sillä joku pentele on päättänyt rynnätä meille kylään.
Heippa vaan ja hiukset heilumaan!
