Ihan aamulla aikaisin ennen seitsemää oltiin emännän kanssa kävelyllä, kuten aina ennen päivän alkua.
Nähtiin kaksi kaunista valkohäntäpeuraa kartanon ja autokorjaamon risteyksessä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkohäntäpeura
Me pääsimme ihan ihan lähelle. Toinen oli melkein vauva ja toinen oli varmasti sen mamma. Minä en haukkunut yhtään, eivätkä nekään ammuneet minua.
Seistiin kauan siinä ja katsottiin toisiamme!
Sitten ne rauhallisesti kävelivät kartanon omenapuiden alle syömään kauralyhteitä. Oli varmasti niiden aamupalan aika. Saa nähdä törmätäänkö toistekin.
Tästä tapaamisesta tuli sellainen rauhallinen ja hyvä olo.
Se jatkuu vieläkin nyt kun emäntä tuli kokousten välissä piipahtamaan kotona ja jatkaa kohta matkaa iltavuoroon. Emäntä toi myös kotio sen insuliinit etteivät jäädy autossa. Iltavuoron jälkeen voi olla paljon pakkasta ulkona. Se sai tohtorilta myös myös niitä onnellisuuspillereitä -nyt tuplaannoksena :D.
On se sitten onnellista!