tiistai 16. helmikuuta 2010

aukkoja paikkailen ja GUS

En ole kirjaillut pitkään aikaan. Edellinen blogimerkintä on viikon takaa. Selityksenä on tuon emäntäni kiireet. Itse en ole oppinut vielä kymmensormijärjestelmää ja oikein kirjoittamista.

Emäntä on töissään kiireisempi kuin koskaan, tai sitten epäjärjestelmällisempi kuin koskaan. Vilhon villatakkikaan ei ole vielä valmis, vaikka kyse on pannulapun kokoisesta tekeleestä.

Ehti emäntä sentään isännän kanssa Tallinnaan! Minä olin Affen ja Been kanssa Anssin hoidossa ja se meni oikein hyvin. Anssilla on uusi valkoinen hieno folkkari. Siinäkin on sellainen piip- piip- peruuta- jo -tutka.

Niin siis G.U.S. kävi Tallinnassa salaisen kummitätini ollessa matkanjärjestäjänä. Perheeni tuli aika raikkaana sieltä takaisin - eivät olleet yhtään kulahtaneita, vaikka emäntä aloitti päivän konjakilla ja päätti illan lasilliseen olutta. Isäntä jätti kuulema konjakin väliin, mutta joutui istumaan päivähoidossa yhdessä pubissa sillä aikaa kun emäntä ja kontorschef kävivät kirjakaupassa. Syömässä ne kävivät Klyyvarin suosittelemassa Grill House Daubessa.

Helinä puhisi, kun joutui taiteen pakkosyöttöön. Porukka oli halunnut KUMUun ja siellä riittää noita kerroksia ja kiemurakäytäviä. Ei päästetty rouvaa ostoksille ennen kuin Veikon takso heitti hänet ja ravintolapäällikön Stockmannille ostamaan salaattikastiketta. Mukaan tarttui kyllä myös  joku ankkuri, joka sopii polvipussittomiin stretsfarkkuihin.

Ei saanut kasvattajamammani mitään liha- ja juustoherkkuja, niin olivat matkaseuralaiset julmia. Se joutui tuomaan vaan vetolaukullisen muovipulloja kotiin. Niin ja sitten niitä tupakkirullia sellaisessa isossa laatikossa. tanssia sentään antoivat vaan ei saanut laulaa karaookea tällä matkalla.

Salaisella kummitädilläni oli koko matkan ollut ikävä flunssa ja korkeahko kuumehko. Siihen se sai ostettua jotain tömäkkää lääkettä, jota isäntä ammattitaitoisena kehui hyväksi ostokseksi. Toivon, ettei kummitäti tullut pahemmin kipeäksi. Nyt on ihmisillä liikkeellä jotain keuhkokatarria.

Minä en saanut mitään tuliaisia ja sekös harmittaa.