sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Ruunereenin päivä meni ohi

Hyvät hyssykät sentään. Minulta on mennyt nationalskaldin päivä ohi. Emäntä luki lehdestä, että olisi pitänyt olla siellä sen ukon patsaan luona Epsladanilla 5. päivä ja lakki pois päästä. Miten se nyt näin ohi livahti?
Se on kyllä arvokas kynämies sellainen, jota näin juhlitaan, vaikka on ollut kuollut jo ikiaikoja. Emäntä oikein joi ruunereenin kaffet ja torttua kans. En saanut vaikka kerjäsin. Ihan yksin söi koko tortun.

Emännän pitäisi päästä lankakauppaan. Pitäisi ostaa harmaata villalankaa. Vilho tarttee villapaidan. Vilhon pää on appelsiinin kokoinen ja se on suloisesti pienen pyöröpaistin kokoinen bostonterrieri.

 Ostaakohan emäntä minulle sellaisen pyöröpaistin, jos vaikka pitää mallia kokeilla. Minä en voi toimia mallina, sillä minä olen taas tällaista pitkulaista makkaramallia. Olisi ihanaa olla filéemallinen, mutta kyllä kroppani valitettavasti on "mamman balkan". Sillälailla emäntä minua toisinaan kutsuu ---mitä mamman balkan tietää...niin se sanoo Affellekin.

Affe voi pikkusen paremmin, mutta vieläkään sen turkki ei kiillä ja se on vähän hermostunut. Minä olen yrittänyt tökkiä siihen vauhtia haukkumalla ja tonkimalla kuonolla sitä, mutta siitä emäntäni suuttuu ja on jopa pari kertaa korottanut minulle ääntään. Hyväähän minä vain tarkoitan : ei pidä jäädä tuleen makaamaan jos on vaikeuksia. Ne on tarkoitettu voitettavaksi, sanosi sotaveteraani.

Emäntä saa nyt ladata tälle sivulle vähän Vilhon kuvia, niin saatte ihailla vauvaa.