Meidän saaressa asuu Pöpi-Topi. Se on tämän vuoden harmaalokin poikanen, joka on unohtunut meille. Kaikki sen lajitoverit ovat jo siirtyneet avomerelle syksyä odottamaan. Topi vaan on jäänyt meille. Se osaa lentää ja on ihan normaalin näköinen, päässä vaan täytyy viirata ja siksi emäntä risti sen Pöpi-Topiksi.
Topi päivystää kalanperskekiven eli kompostikiven lähellä. Isäntä ruokkii sitä joka päivä kalanperkeillä ja on se kerran saanut makkaraakin.
Pöpi-Topin aamiainen maistuu ihan paskalta, sanon minä. Minäpä nyt selitän miksi näin on.
Opettelin tuossa männä viikolla tekemään saarikakan ja valitsin sitä varten tietenkin kompostikiven.
En ole koskaan aiemmin tehnyt saritulosteita. Minut on aina pitänyt soutaa mantereelle asiaa varten, mutta tätä kesänä ajattelin että ehkä on hyvä osata tämäkin homma ja antaa vähän periksi noista päätöksistä. On nimittäin sen verran omituiset nuo kesäiset sääolot nykyään, ettei tiedä pääseekö soutamalla yli.
Siispä tulostelin aamuisin siihen kompostikivelle ja heti olli Pöpi-Topi siinä makustelemassa. Ai että se oli sen mielestä nannaa. Emäntä ja minä vähän katsottiin, että joopa joo kiva alottaa päivä paskan maku suussa. Ainoa pahempi juttu voisi olla, jos se maku olisi kissanpaskan. Olen nimittäin kuullut noilta Gee-miehiltä että se se vasta aamumaku onkin, jos sitä suussa herää.
Sain muuten kuulla, että Hollywuudin Ihme on lähtenyt beibit mahassa takaisin sinne JUUESSAAHAN. Oli sitten valinnut faijaksi, jonkun suomalais-maltan jolla oli 2 serttiä enemmän kuin minulla. pyh!
ps. ei muuten oo sitten luomuja ne maltalaispennut--ne on vaan sellasia koeputkijutskii. Minä olisin varmaan luomufaija?
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
