Kävimme Lovisan isossa talossa kahvilla ja minä olin mukana. Että siellä oli ihanan viileää. Tuollainen iso puutalo kelpaisi minulle milloin vaan asunnoksi. Taloudenhoitajan iso koira hallitsi kyllä yläpihaa ja garaasia, mutta onneksi Svenne vei sen kävelylle. Puutalokaupunginosassa tarvitaan kunnon haukkuva vahtikoira. Kohta siellä on taas ne piharyntäyspäivät.
Isäntä on saanut 94 cm pitkän Piken ilman C:tä - siis hauen. Meillä on nyt puhdasta ruodotonta filettä pakastimessa jotain 6 puolen kilon pakettia ja sitten vielä niitä kissapussukoita ja soppalihoja. Kalavaaka ei näyttänyt kuin viiteen kiloon asti. Arvelimme jotta noin 7 kiloa olisi oikeudenmukainen paino. Emäntä otti kuvia, mutta ne on vielä siirtämättä tänne kamerasta. Tuossa on evidenssiä.
Isäntä on myös kiipeillyt puissa. Alussa Tomppa ei osannut tulla puusta alas. Kun ne Affen kanssa leikki, niin se innoissaan valitsi sellasen 7 metriä korkean leppäpuun. SINNE! YLÖS! ja aina kutsuttaessa YLEMMÄS! kunnes puu loppui!
Emäntä kilju, että ylös sängystä kaikki Ediä myöten. Hätättila, kriisi, auttakaa nyt meitä (Höh eihän emännällä ollut mitään hätää) Isäntä parka joutus puoli seitsemän aamul', emännän itkiessä, verestämään vpk-taitojaan. Emäntä vaipui loppupäiväksi muistoihin ja huokaili, että "ai ai oli sekin aikaa, kun elettiin vepiksen piipparin mukaan" Suvelassa asumisen aikoihin isäntä oli vielä joku savussa sukeltajakin, sukeltaja kun on. Nykyään se sukeltaa vaan sikaarinsavuissa.. Sitten muistot loppu ja emäntä huokas': mieskin vanhenee ja tulee vaivoja ja muita juttuja (lue: rahapula, tuplatyöt ja vauva)
Muistoja ---hmpffh
Mormor on ristinyt minut Pöröksi ja Riston ja Tiisen mukaan on saaren Ruffe.
Minä menen nyt kyllä kylpyyn.
