maanantai 27. helmikuuta 2012

Kirkas päivä tänään

Tänään oli taas sellainen ällö päivä, kun minua ei oikein huvittanut mennä ulos lumikasaan. Börje tuolla hyppelehti mennen tullen kuin joku jojo pallo, mutta sehän onkin tuo hohtava hanki sen oma taustaväri.

Emäntä on kauheassa A-flunssassa ja se on onnistunut rikkomaan jonkin vatsakiinnikkeenkin, joten hän tuolla levisi pitkin parisänkyä Panacodin voimin ja suunnitteli Tramal-coctailia yöksi.

Siispä minulla oli mainio tilaisuus tutustua Samsungin tablettiin (ei lääke!) ja googlasin, siinä emännän vieressä häntä vasemmalla takatassulla hoitaessani, itselleni aurinkolaseja.

Ja voi kuulkaa kun tuolla nettimaalla on upeita aurinkolaseja!
Ai, mihin minä aurinkolaseja muka tarvitsen kun olen sokea? C'moon beibit kyllähän te tiedätte, että jokaisella itseään arvostavalla sokealla kuuluisuudella on ollut mustat lasit. Niin ja voihan olla mustat lasit vaikka näkisikin - vai? Panetteko hanttiin?

Yksi hyvä ostospaikka löytyy esim tämän linkin takaa

http://www.doggieshades.com/

Tuon myymälän malli joka on  "Chance" koiralla  näyttäisi olevan aika cool.
Täytyy yrittää ylipuhua joku fanittaja ostamaan ne minulle. Olisin maailman upein ja Suomen ainut praaa-koira ennen näkemättömin lasein. Emäntä ei kyllä eurojaan tuohon laita.....isäntä?

Ai niin löysin vielä stylemmät kakkulat --tsekkaa tämäkin

http://www.amazon.com/Doggles-ILS-Sunglasses-Dogs-X-Small/dp/B000FRWPDI

Vautsi-vau ja vuh-vuh - jee-jee

See you later  eiku Smell juu leiter

(Harjoittelen sopivaa otetta tähän uuteen olemukseeni, siksi pientä irroittelua loppuun, joka ei ihan vielä ole Leena Hefnerin os Herppeenluoman tasoa)

tiistai 21. helmikuuta 2012

PRA periytyy

PRA periytyy resessiivisesti,


mikä tarkoittaa että:

kantaja  X  kantaja  = pentue,  jossa mitä ilmeisimmin on

25 % sairaita               50 % kantajia                  25 % terveitä


Tämän voi myös kirjoittaa silleen enemmän matemaattisesti ja ihan todistettuna
Kaavan taitavat monet muistaa ylioppilaskirjoituksistaan :)

PERIYTYMISKAAVA:

(a=terve, b=kantaja, c=sairas)

a+a=a
a+b= 50%a,  50%b
a+c=b
b+b= 25%a,  50%b,  25%c
b+c=25%b,  75%c
c+c=c










Emäntä hommiin

Ajattelin laittaa emännän hommiin ja kirjoittamaan artikkelin silkkiterrieri-lehteen tästä mun syynvinkkelistä. Ei minun elämäni ole muuttunut miksikään pahaksi. En minä koirana tiedä että muut koirat näkevät paremmin.  Ja entä sitten jos näkevät? Minä olen sentään Suomen ensimmäinen PRA-silkki. Se on melkeinpä enemmän kuin mihin siskoni pystyvät.
No, joo voivathan he olla äitejä ja minä en voi olla enää isä. Cheriellä on muuten upeita pentuja! Lutusia kuin mitkä.

Mutta vielä noista aisteista ja entä sitten? Maailma on värikäs, tuoksut ihania.
Juu, tuoksuista...tänään kuulkaa oli satanut aamulla uutta lunta. Menimme ulos hakemaan isännälle aamun lehteä ja ahhhh mikä ihana aromi. Lämmin keltainen syvälle porattu viesti uudessa lumessa. Ihan miedän portin pielessä. Hänellä on juoksuaika, aina valmis, noin kilometrin päässä tuohon suuntaan. Ei kun menoksi, niin että flexi soi.  Ai joo, enhän minä nyt voi mennä kyläilemään lammaskoiran luokse. Ajatelkaa nyt mitä tuloksia siitä tulisi. Miltä sekin näyttäisi?

Ton Börje-veljen boltsit on muuten napattu veks. Tiesittekö siitä? Ei sekään voi olla faija. No se on toisaalta niin hömelö, ettei se edes ole ehtinyt tajuta tyttöjen päälle mitään. Vähän minua toisinaan rassaa, kun sen kanssa pitäisi leikkiä junaa. Mutt' hei leikkauksen jälkeen ei muuten olla leikittykään enää. Eikä Pölje ole myöskään merkkaillut. Yes, ehkä tää tästä muuttuu betteriksi.

Jäiköhän minulle mitään mietteitä silkkilehteen tarjottavaksi?




sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Kennelliiton sivuilta!



PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. 


Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. 
PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. 


Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen *). 
Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. **)


PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. 
Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia. 
LÄHDE: 
http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/Silm.sairauksista.htm
ELL Päivi Vanhapelto ja ELL Anu Lappalainen 


*) Autosomaalinen tarkoittaa ettei periytyvyys kytkeydy sukupuoleen, resessiivinen taas väistyvyyttä perimässä. Resessiivinen periytyvyys tulee esille yksilössä silloin kun molemmilla vanhemmilla on resessiivinen perintötekijä perimässään. PRA-koiran molemmat vanhemmat ovat  taudin kantajia, vaikka ne itse olisivat oireettomia.
**)  näkyy silmissä usein vihreänä heijasteena , kun katsot valokuvaa koirastasi.
PRA ilmenee usein tutkimuksissa vasta yli 3 vuotiailla koirilla. Siksi suositellaan, että jalostukseen käytetyjä koiria silmpeilattaisiin myös jalostuskäytön päätyttyä. 

Ainutlaatuiset veikot!



Suomen ensimmäinen aito oikea silkkiPRA kuvassa. (Vähän kuin Prada ?)


Perheessämme on jo Skandinavian ensimmäinen aito oikea READmalta.

 Tämä perhe on kuuluisa ainutlaatuisuudestaan!

Meillä skulaa hyvin - entä teillä? Asenneongelmia?

Ei meillä ainakaan!

terkut Edi & Börje

Pra pra hjjuva koira

Minä olen jätte bra!

Ihan niin kuin naapurinikin otsikon lailla totesi.

Tänään ollaan tehty lumitöitä koko perheen voimin.

Börjen pitäisi lähteä tunnin kuluttua kirjastoon pitämään sunnuntain lu-ke-mis-vas-taan-ot-to-a  ja me mentiin kaikki kaivamaan emännän autoa esiin. Toissa päivänä kun oltiin koirapuistossa, niin emäntä jäi autollaan kiinni sinne tielle. Se oli ajatellut, että kyllähän sen punainen pikku seksiauto tuosta hyvinkin kyntää, vaan sitten jäi paluumatkalla mahastaan kiinni.

Katselijoita oli enemmän kuin auttajia. Emäntä siis soitti isänsä 85 vee auttamaan ja niinhän vanha metsänhoitaja hoiteli pikkuauton sieltä hangesta. Tiedän, ajotaidostahan se on kaikki kiinni., mutta ei kerrota sitä emännälle! Olen varma että ystäväni Tepakin olisi sen sieltä ajamalla saanut.
Vietiin eilen kukkakimppu isälle kiitokseksi.

Emännän oli muuten soitettava yhteen vuosikokoukseen, että on jäänyt autollaan kiinni lumihankeen ja on myöhässä sihteerinhommista, niin se oli vaan huutanut puhelimeen hätäsesti että

"Mää myöhästyn ku mä olen mahastani kiinni lumessa. "

Vuosikokousväen mielikuvitus oli laukannut ja naurua piisasi vielä silloinkin, kun emäntä vihdoin ehti paikalle.


Lumessa oli ihanaa. Rakastan tuollaista pehmeää lunta ja juoksemista meidän pihalla. Minulla on sellainen tunne, että lähes kaikki silkit rakastavat kun on paljon lunta jossa peuhata.

Nyt käyn nukkumaan tuonne lämpimään takkahuoneeseen. Isäntä jo siellä rapistelee lehteä.

Börje ja emäntä lähtevät urheasti puskemaan kohti kirjastoa.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Maineen puhdistus!

Haluan tällä kirjoituksella painottaa, ettei silmieni sairaus ole millään tavalla Honeycoat's Kennelin vika, tai että mitkään äitini tai sisarusteni pentueista olisi kytkyssä tähän tilanteeseeni.


Näin vain on sattunut. Pyydän anteeksi kasvattajaltani Pikeltä, että olen julkaissut tiedon silmistäni ajattelematta sitä, että tämä vaikuttaa hänen kennel-maineeseensa ja että muut meneillään olevat  silkkipentumyynnit  ja -välitykset voivat tästä kärsiä.


Olen edelleenkin sitä mieltä, että aina kannattaa olla ennemminkin rehellinen ja avoin ja pyrkiä jakamaan oikeaa tietoa tautiperimästä ja tautien periytymisestä. Haluan myös kertoa avoimesti elämästäni ja ettei tämä ole minulle tai perheelleni katastrofi! 


Siksihän ihmiset koulussa opiskelevat miten esim sinisilmäisyys ja ruskeasilmäisyys periytyvät tai miten valkoiset hiiret ja muun väriset hiiret tekevät poikasia, että ymmärrys perimän kaaresta on oikeanlaista.


Ymmärrän, että rotukoiratoiminnassa on  kyse rahasta ja tuotosta, mutta eikö nyt voisi ajatella että vähän vähemmänkin täydellinen rotukoira on silti hyvä koira. Minun näkökykyni ei ole vaikuttanut viisauteeni tai ulkonäkööni. Näkökyky ei ole minun vahvin ja tärkein aistini. 


Toivon, että ne jotka nyt juuri harkitsevat ihanan koiran ostoa, eivät turhaan epäröisi luettuaan blogiani.
Sohaisin silkkikasvattajien muurahaispesään, anteeksi.


I will survive but how about You? 

torstai 16. helmikuuta 2012

PRA retinan degeneraatio

Minä olen tosi helpottunut nyt perheeni vihdoin tietää, että olen lähes sokea. Minulla on pitkälle edennyt vaikea silmänpohjarappeumatauti.  Kesään mennessä en enää erota edes valoa ja varjoa. Nyt näen vielä vähän kontrasteja.

Olen jo pitkään ollut vaikeuksissa portaiden kanssa ja sitten on ollut hankalaa leikkiä Börjen ja kissojen kanssa pallopelejä. Olen viihtynyt enemmän itsekseni ja mietiskellyt asiaa. Enhän ole oikein osannut kertoa porukalle mitä näen ja mitä en.

Eilen perheeni muisteli miten minä en enää viime kesänä halunnut kulkea metsäpolkua ensimmäisenä vaan kuljin isännän kantapäillä.
Emäntä luuli, että se johtuu vain Börjen hosumisesta etummaisena, mutta jos nyt puhutaan niin kuin asia on, niin en oikein nähnyt missä se polku siellä risujen joukossa menikään.

Veneeseenkään en enää halunnut hypätä vaan isäntä nosti minut aina sinne. He luulivat että se johtui taas kissoista ja Börjestä ja hosumisesta, mutta oikeastaan kyse oli siitä etten tiennyt missä ja millä korkeudella kerman vaalea venelaita oli.

Börjellä on nyt ihan uusi tehtävä! Hän on minun opaskoirani. Minä taas aion pyytää, että Tarja lähettää minulle Hollywoodista musta lasit  -  Ray Ban tai vaikka Dolce et Gabbana ois hyvä. Pikekin  voisi ne ostaa minulle. Hän lähtee malliskuun puolivälissä kahdeksi viikoksi Beverly Hillsiin.

Got to be cool - life is too short to be negative.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Pennut on katsastettu

Pike ja Raisa ovat käyneet Paulan ja Cherien luona kylässä ja nyt on pennut syynätty.
Hienoja Aurinkoisia helmiä (Sunny Pearls) ovat. Emäntä rakastui Enrosiin (Ernos Award) ja melkein avasi jo suun, että tuo meille, heti kun vaan voi luovuttaa. Mutta hillitsi sitten kuitenkin itsensä.

Näistä tulee myös hyviä näyttelykoiria! Niihin on periytynyt hienosti kaikki se hyvä, mitä Sheldon ja Piken ekat australialaiset kantakoirat ovat Honeycoat's kenneliin tuoneet. Aivan upeaita pentuja ja Pike saa olla syystä ylpeä. Hienot vanhemmat ja Cherie on tosi hyvä äiti. Kiitos myös Kennel Sunny Pearls

Tässä muutamia tämän päiväisen vierailun kuva.
Mukana on myös paras ystäväni Tessu, joka on vanha vehnäterrieri ja aivan lumoava luonne.


Pike ja Cherie

Ernos Award

Äidin onnea

Perhe

Tessu, Paula,Cherie Klaukkalan kodissa



maanantai 6. helmikuuta 2012

siskolla on ihania vauvoja

En voi uskoa miten kivan näköisiä silkkipennut ovat vauvoina. Systerin pennut ovat mustia lyttynokkia ja niillä on häntänä hieno antenni. Jahka pääsen kotiin niin lisään tänne Paulan lähettämät kuvat.




lauantai 4. helmikuuta 2012

Namia vai nuuskaa?

Otin pois nuuskarasian tekstit - ei saa mainostaa!!!


Olin taannoin emännän kanssa Niittykummussa asioilla. Menin eläinlääkärini Laura Friskin vastaanotolle poistattamaan hammaskiveä kulmahampaistani. Se hammaskivi on sellaista tosi mustaa kipeää tekevää mönjää, jota kertyy hyvinkin kolmessa vuodessa suuhun. Onneksi sitä oli ihan vähän.

Mutta otsikkoni ei johdu siitä, vaikka sitä voisi luulla niin.
Nimittäin emäntäni törmäsi hieman huolestuttavaan ilmiöön.

Nuuskapurkin ja namipurkin samankaltaisuuteen!

K-kaupassa myydään SM-liiga nimisiä nameja jääkiekon(?) näköisessä purkissa. Kyljessä lukee, että hedelmämakeisia ja keräilytarra. Emäntä ajatteli ensin, että oi kuinka kiva juttu, ostanpa tuosta Danskulle tuollaista uutta namia.

Kun me tulimme purkin kanssa kotiin ja laitoimme sen eteisen peilipöydälle huomasimme heti molemmat, että sehän on ihan samanlainen rasia kuin tuo isännän tuohon pöydälle jättämä nuuskapurkki. Minä tiedän, että monet urheilevat pojat, jotka eivät ole koskaan polttaneet tupakkaa, matkivat  isoja poikia, noita liigapelaajia, joiden ylähuuli pullistelee mällistä.

Siispä emäntä on nyt vähän tuohtunut ja voi olla, ettei Dansku saakaan makeiskiekkoaan. Tai, yritän puhua järkeä emännälle. Dansku on tosi fixu ja taitava urheilijanuorukainen. Hän on salibandyn tuleva liiga-maalivahti, ihan varmasti.  Minä fanitan Danskua.

Samoin fanitan salaista kummitätiäni, joka on laihtunut harpaten ilman niitä hiilareita ihan olemattomiin ja on nykyään tosi kaunis. Sillä on ihanien silmien lisäksi rantakuntoinen uuma. Olen justiinsa oppinut tämän uuden sanan "uuuuu mma".
Sen sanan voi vaikka ulvoa :D.

Kyllä Dansku osaisi syödä minun kanssani  ne namit!