torstai 16. helmikuuta 2012

PRA retinan degeneraatio

Minä olen tosi helpottunut nyt perheeni vihdoin tietää, että olen lähes sokea. Minulla on pitkälle edennyt vaikea silmänpohjarappeumatauti.  Kesään mennessä en enää erota edes valoa ja varjoa. Nyt näen vielä vähän kontrasteja.

Olen jo pitkään ollut vaikeuksissa portaiden kanssa ja sitten on ollut hankalaa leikkiä Börjen ja kissojen kanssa pallopelejä. Olen viihtynyt enemmän itsekseni ja mietiskellyt asiaa. Enhän ole oikein osannut kertoa porukalle mitä näen ja mitä en.

Eilen perheeni muisteli miten minä en enää viime kesänä halunnut kulkea metsäpolkua ensimmäisenä vaan kuljin isännän kantapäillä.
Emäntä luuli, että se johtuu vain Börjen hosumisesta etummaisena, mutta jos nyt puhutaan niin kuin asia on, niin en oikein nähnyt missä se polku siellä risujen joukossa menikään.

Veneeseenkään en enää halunnut hypätä vaan isäntä nosti minut aina sinne. He luulivat että se johtui taas kissoista ja Börjestä ja hosumisesta, mutta oikeastaan kyse oli siitä etten tiennyt missä ja millä korkeudella kerman vaalea venelaita oli.

Börjellä on nyt ihan uusi tehtävä! Hän on minun opaskoirani. Minä taas aion pyytää, että Tarja lähettää minulle Hollywoodista musta lasit  -  Ray Ban tai vaikka Dolce et Gabbana ois hyvä. Pikekin  voisi ne ostaa minulle. Hän lähtee malliskuun puolivälissä kahdeksi viikoksi Beverly Hillsiin.

Got to be cool - life is too short to be negative.