Ajattelin laittaa emännän hommiin ja kirjoittamaan artikkelin silkkiterrieri-lehteen tästä mun syynvinkkelistä. Ei minun elämäni ole muuttunut miksikään pahaksi. En minä koirana tiedä että muut koirat näkevät paremmin. Ja entä sitten jos näkevät? Minä olen sentään Suomen ensimmäinen PRA-silkki. Se on melkeinpä enemmän kuin mihin siskoni pystyvät.
No, joo voivathan he olla äitejä ja minä en voi olla enää isä. Cheriellä on muuten upeita pentuja! Lutusia kuin mitkä.
Mutta vielä noista aisteista ja entä sitten? Maailma on värikäs, tuoksut ihania.
Juu, tuoksuista...tänään kuulkaa oli satanut aamulla uutta lunta. Menimme ulos hakemaan isännälle aamun lehteä ja ahhhh mikä ihana aromi. Lämmin keltainen syvälle porattu viesti uudessa lumessa. Ihan miedän portin pielessä. Hänellä on juoksuaika, aina valmis, noin kilometrin päässä tuohon suuntaan. Ei kun menoksi, niin että flexi soi. Ai joo, enhän minä nyt voi mennä kyläilemään lammaskoiran luokse. Ajatelkaa nyt mitä tuloksia siitä tulisi. Miltä sekin näyttäisi?
Ton Börje-veljen boltsit on muuten napattu veks. Tiesittekö siitä? Ei sekään voi olla faija. No se on toisaalta niin hömelö, ettei se edes ole ehtinyt tajuta tyttöjen päälle mitään. Vähän minua toisinaan rassaa, kun sen kanssa pitäisi leikkiä junaa. Mutt' hei leikkauksen jälkeen ei muuten olla leikittykään enää. Eikä Pölje ole myöskään merkkaillut. Yes, ehkä tää tästä muuttuu betteriksi.
Jäiköhän minulle mitään mietteitä silkkilehteen tarjottavaksi?
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
