Raidia ja papukaijapihdit

Tässä tulee kooste viime viikon seikkailuista. Emännällä sellaisia oli runsaasti, isäntäni taas teki töitä tosissaan kesäparatiisin kunnostushommissa. Mutta ei ei kuulkaas, ei nuo papukaijapihdit isäntäni kädessä kuumenneet. Emäntä torjui niillä mahdollisia käärmeitä mustikkapolullani. 

Kaikki alkoi siitä, kun Sakke asensi Minnimannin mikkihiirivalot emäntäni vessapolulle. Oi kuinka Raisan askel oli aamuhämärissä keveä, kun hän jalat sievästi ristissä kiirehti kastelemaan biolankäymälää ja näki polun niin hyvin. Vaan vaara vaanii meidän paratiisisssa ja tältä se kuullosti minun koiran korviini:

- Saku! Ota Edi sisään! KÄÄRME!!!!!

- Höh, missä? Joo joo älä huuda.

- TUolla!

- Missä?

- No se meni tonne terassin kivien väliin. Tee jotain!

- Mikä käärme.....

- No, en minä nyt sitä nähnyt. Tuonne koloon se meni ja nyt en voi tulla täältä mihinkään.

- Se on jo mennyt, kun sä kiljut noin. 

- Tuo Raidia!

- Mitä nyt Raidilla? Se on varmasti tarhakäärme. Niitä on täällä.

-Ei se ollut keltainen. Raidaa se kolo!!

- No joo joo - rauhoitu. Mene sinäkin nyt siitä sisään.

Emäntä menee sisään ja ottaa tuvan pöydälle esille uuden tuoreen kyypakkauksen ja meinaa jo soittaa varmuuden vuoksi Piken neuvolaan, mutta rauhoittuu, kun en minäkään ei ole sen kummemmin kiinnostunut Raidin hajusta, tai siitä käärmeestä.

Iltapäivällä mennään porukalla kauppaan metsän läpi ja silloin on emännällä mukana papukaijapihdit, jos vaikka isokin käärme minua, matalaa koiraa, uhkaisi. 

Olisi ollut jännä nähdä olisiko tuo tuhti työkalu ollut astalona vai olisiko käytetty raakaa puristusvoimaa. Yritin kertoa, että käärmeet ovat rauhoitettuja ja arkoja luontokappaleita. Mutta, eihän se Raisa minua kuunnellut.

Tapahtui edellisenä päivänä

Ensin menee hiiri, sitten juoksee kissa ja viimeisenä laukkaan minä. En voi ymmärtää miksi ihmeessä Alfred-kissakaverini sai sellaisen raivarin, kun yritin auttaa sitä saamaan kiinni sen hiiren. Olinhan minäkin jo monta päivää huomannut, että viikset väpättäen polun yli rannasta talon kulmalle juoksi mieni metsähiiri. Yritin auttaa, mutta sehän meni koko metsästys ihan reisille. Alfred ei aina tajua mitä koetan tehdä ja ajatella. Emännästä oli ensin hauskaa katsella meidän juoksua, mutta sitten, kun Affe sai sen hermoromahduksen, piti Saken ottaa kissat sisään, muuten olisin täynnä taisteluarpia -- niin, noh sellasia ihan pieniä - ehkä...joo.

Hiirikö? Se elää pulleana vieläkin ja kipittää joka aamu saman kuntolenkin rannasta talon alle.

Tiistaina tapahtunuttta

Minä pidän paljon mustikoista. Niitä voi syödä sillälailla, että makaa polulla ja hennosti huulet töröllä imeskelee nittä siitä varvun alapinnalta. Minultakin pääsee välillä sellainen pieni mustikkakakka kuten linnnuilta. Tein sellaisen muuten oikein riu'un päälle tuolla metsässä (no, se oli kyllä kaatunut pikkujoulukuusi). Sakke keräsi Raisalle tosi paljon mustikoita - vähän eri kohdasta toki - ei siis siitä. Kissat eivät pidä mustikoista!  Mutta me kaikki tykätään tosi paljon isännän ruodottomista hauki- ja ahvenfileistä. Nyt loppukuusta onkin kala taas syönyt melko hyvin ja täytyy sanoa, että ruoan taso kupissani on kerta kerralta parantunut. Kaalipiirakka oli kylläkin liikasuolattua, mutta sen valmistikin emäntäni. Hän ei todellakaan ole mikään leipuri.

Koira hautaa luun ja vähän muutakin

Hyvä koira osaa tehdä varastoja? Vielä en ole niin pitkällä, että muistaisin minne olen kaiken haudannut. Homma toimii toistaiseksi vähän kuin oravilla :) 

Olen haudannut kesäni aikana jo 5 siansaparoa, 2 dental mintun makuista puruluuta (niiden piti huolehtia yöllisestä hengen raikastuksesta), 2 minikokoista härkäpuikkoa, 1 ja 1/2 hauen leukaluuta, 1 mätä linnun siipi, joitakin perfect fit kuivamuonanappuloita, 1 grillattu kantarelli ja joku herkkusienen pala. Olen ollut hyvin kiireinen näiden kuoppien kanssa. Olen joutunut käyttämään koko saaren kaikki 300 neliötä hyväkseni ja olen kehittynyt varsin oivaksi sammalten pöllyttäjäksi.  

Välillä olen uinut ja yrittänyt pelastaa perhettäni uimakiveltä sekä katsonut kauhuissani, kun niillä on valkoista vaahtoa tukassa ja ne sukeltelevat ja menevät sitten taas sinne saunaansa. Olen myös pelannut Saken kanssa keltaisella pallolla jalkapalloa ja tehnyt emännän kanssa piiiiitkän kävelyretken mantereella. Olen nauttinut päikkäreistä lämpimien kivien ympäröimänä terassillamme ja kuunnellut puiden havinaa ja aaltojen liplatusta. 

Ihanaa on ollut. Harmi vaan, etten sitten ruskettunut ollenkaan.

Saaresta kaupunkiin

Tultiin hieman tuulettumaan tänne kaupunkimaisemiin. On aina hieman hyvä rauhoittua rantaelämän välissä. Oli aika vaiherikas viikko siellä pikkusaaressa. Emäntä ehti kaataa veneen ja istua kusiaispesään. Isäntä ehti kalakaverinsa kanssa saada nelikiloisen hauen polvikoukulla ja Blixten nauttia kenutuolin vauhdinhurmasta. Alfred keskittyi metsästykseen. Olen huomannut ettei emäntä laisinkaan tykkää hiiriraadoista aamutuimaan vessan pissipolulla. Ne on aika inhoja jalan alla. No, muutenkin emäntäni tuppaa nukkumaan aamuisin liian pitkään. Isäntä sitä yrittää tökkiä ja houkutella  hereille normaaliaikaan, mutta emäntä vain kuorsaa. Se lukee niitä dekkareita liian myöhään yöhön. Jos se ei lue, se virkkaa.

Isäntä parka joutuu koko ajan laittamaan ruokaa. Ahventa ja haukea ja kalaa tavalla tai toisella. Oikein maukasta on. Hyvä kokki!!

Juu, kävimme me Piken ja Neppiksen kanssa tänään koiranäyttelyssä. Joku sellainen Eukanuba juttu se oli. Neppis sai kauniin punareunaisen pokaalin ja paljon niitä erivärisiä ruusukkeita. Ei se tuomari oikein minusta tykännyt. Olen mieheksi liian blondi ja rakennekin viittaa enemmän tuonne kehonrakennuspuolelle, mutta kuten isäntäkin sanoo itsestään >>Olen helevetin miellyttävä>>. Tuomari kehui luonnetta erinomaiseksi. Olisin minä ehkä voinut vähän paremmin esiintyä edukseni, mutta pahus kun oma vuoro tuli justiinsa päikkäreiden aikaan, eivätkä edes venytellä antaneet. No, naisillehan saa hävitä. Siitä ne tykkää niin.

Isännän navigaattori on sitten mielenkiintoinen tapaus. Malmgårdiin se löysi tosi hyvin. Siellä on sellainen uusi hyvä olutpanimo, mutta tuonne Tuomarinkylään sen vehje ei tahtonut antaa signaalia mitenkään. Tehtiin muutama mienlenkiintoinen kiepautus Valman talonkin vierestä ennen kuin Kehä ykkönen löytyi siitä härvelistä ja se konemies rupesi höpöttämään. 

Pike ja Neppis jo takapenkillä hermostuivat, mutta Kepo-mies vaaleanpunaisessa paidassa vaan hoki koko meidän kabinetille että >>olkaa nyt hiljaa>>. Meille miehille härvelit on tärkeä juttu!

Kävin minä Ilmoakin tapaamassa. Siitä jatkettiin jutustelua mihin viimeksi jäätiin. Oli minulla ollut sitä vähän ikävä. Lepäsin Ilmon kanssa puutarhassa, kun nuo muut vielä hössöttivät jotain Honey- likööristä. Ai, niin söi ne jotain nakkipiirakoitakin jossain vaiheessa.

Sakesta on nyt tullut KNAM. Se ei enää ole KEPO. Ilmo on minusta ihan Seniori Knam.

Kuulin siellä koiranäyttelyssä, että Knam on arvonimi:  Koiranäyttelyaviomies.

Täällä kaupungissa on tosi kuuma ja tylsää. MIlloinkahan ne älyää lähteä jatkamaan saarielämää? Ei kai Raisan työt nyt vielä ala? Kuulin että Ninnin työt alkaa heti neppiskisan jälkeisenä päivänä. Ninni on jo ainakin tosi ruskea ja kaunis. Ninni tunsi minut jo silloin, kun kukaan muu ei vielä ymmärtäneet minun päälle mitään. Ninni on vähän niinkuin minun kummi vaikkei se itse tiedä siitä mitään :)

Ilmo ja elämämme naiset

Minä olen ollut Ilmon kanssa Piken hoidossa. Ilmo on minun kasvattajaisä. Häneltä olen oppinut olemaan kuin mies.Ilmo ymmärtää minua aina ja pitää myös urheilun seuraamisesta. Onkohan Sakke nyt vähän kade?

Olin 2 yötä Piken hyvässä hoidossa. Kaikki meni oikein hyvin, sillä Pike ymmärtää mistä minä tykkään: juoksemisesta, leikkimisestä siskon kanssa, huomiosta ja hellimisestä. Pike on myös aika hauska laulaja ja tanssiakin se osaa, kun sen radioon veivaa vauhtia.

Pike muuttaa talveksi luxusasuntoon, sellaiseen hienoon, missä on tosi kaunis kylpyosasto, jossa voi trimmata minuakin. Kattoon tulee upeat kristallikruunut ja lattialle aidot matot. Sitten kun jouluna on pimeää, niin aion mennä katsomaan miten kauniilta siskoni Elegant Eugenie näyttää siinä kimalluksessa. Odotan joulua jo kovasti. Silloin saa kuulema lahjoja. 

Juu, kaikki meni sukuloidessa ihan hyvin, mutta kumma juttu etteivät Ilmo ja Pike oikein ymmärtäneet että kello 6 noustaan ylös ja mennään lehden hakupissille tai että 6.40 nyt viimeistään pitää päästä lenkille. Onkohan kasvattajilla  jotenkin erilainen kello kuin omistajilla?

Eilen vietettiin kaikki yhdessä ihana päivä puutarhassa. Neppistä ja minua trimmattiin ja sitten ihmiset söivät grilliruokaa, joka tuoksui hyvältä, mutta ei ne antaneet meille mitään. Punaviintäkin ne joi, yhh. 

Olen huomannut, että haukkujaisissa olen hitaampi kuin sisko, mamma ja isoäiti. En oikein ole jyvällä mitä ja ketä pitää haukkua ja koska. Olen päättänyt harjoitella täällä kotona seuraavaa vierailua varten. Startin pitää olla repäisevämpi - sellainen formula tyylinen.

Sataa sataa ropisee,tili tili tom :)

Nyt naurattaa :D Taas sataa! Viime yönä oli tosi kuumaa eikä tuo sade auttanut yhtään. Kuljin ympäri kämppää kilpaa emännän kanssa, joka ei myöskään saanut unta. Isäntä sentään nukkui kuin betoniin valettu muumio. Se johtuu siitä soutu-urakasta. Siellä Sulkavalla annettiin oikein kultainen mitali sille, mutta ei mitään ruusukkeita. Pike kertoi, että oltiin töpätty viime koiranäyttelyssä, kun ei oltu hoksattu hakea siskolle kuulunutta pokaalia. No mistä tällainen ensi kertalainen voi tietää minne konttoriin Neppiksen olisi pitänyt mennä.

Alan muuten olla sitä mieltä, että ulkonäköasiat ovat aivan yliarvostettuja juttuja. Tärkeintä on luonne eikä koko tai väri. Olen tämän perheen mielenterveyskoira ja emännän pöörsönäl treineri. Nyt emäntä on kohta laihtunut jo parikymmentä kiloa siitä, kun muutin taloon. Olen siis positiivisena syynä siihen, että hän saa shoppailla kläädereitä naisten rättikaupoista. (Stockakortti tukossa)

Rakastan Raisan Henkka ja Maukka- kenkiä. Niissä turkooseissa 4,5 euron kengissä on aivan uniikki tuoksu ja omistajana hän innostuu vallan kauhiasti heti, kun vien sellaisen kengän kenkätelineestä. Hihkuen hän juoksee perässäni ja punotus naamalla yltyy kierros kierrokselta.

Joskus Raisa on kyllä ihan fixukin ja vaihtaa kenkänsä härkäpuikkoon. Njam, oikeastaan voisin sanoa, että siinä vaihtokaupassa kyllä minä voitan. Pitäköön kalossinsa!

Sulkavan soutua

Sakke on soutanut Sulkavan parisoudun aikaan 8 h 34 min. Kuulema ensikertalaiseksi todella hyvin. Vielä en ole häntä nähnyt, niinpä en voi kertoa missä kunnossa sen selkä on nyt. Toivottavasti hän on ulkoilutuskunnossa, sillä minä odotan jo meidän pitkiä kävelyreissuja.

Löysimme Raisan kanssa tosi kivan koirapuiston ihan tästä läheltä, Se on ihan uusi ja siellä on häntä varten kaksi penkkiä, toinen varjossa puiden alla ja toinen auringossa. Niissä hän voi odotella minua ja ihailla juoksenteluani. Minusta siellä on aika ihania hajuja, vaikka se onkin uusi ja siisti aitaus.

Pihan terassityö etenee hitaasti. Virolaiset työntekijät ovat jättäneet valtavasti tupakantumppeja meidän puutarhaan. Emäntäni keräsi niitä pois samoin kuin paperisia kahvimukeja, jotka olivat sateen nujuttamia. Minusta on vallan kiva juttu, että jättävät roskia minua varten. Sellainen jotenkin stimuloi ulkoilua! Tein kyllä erehdyksen ja jauhoin yhtä tupakantumppia (emäntäni sai sen pois suusta) ja lopun iltaa voin huonosti ja yrjötti yhden kerran kauheasti. Nyt on jo paljon parempi olo, joten enköhän tästä tokene. Emäntäni sanoo, että sen siitä saa kun tupakoi - nikotiinimyrkytyksen. 

Jouduin dieettiruokinnalle vaikka olen jo mielestäni ihan OK!

Käytiin muuten äsken jo taas siellä koirapuistossa seikkailemassa :)

koirapuistoon ei saa mennä jos on kipeänä, mutta olen jo ihan pirteä poika. En kyllä tulostanut siellä mitään -- ihan varmuuden vuoksi, ettei  muista tulisi tupakoijia minun töppäilyn takia. (Sitäpaitsi minähän yrjösin vain kerran)

Ja arvaas mitä, ylihuomenna pääsen Pikelle hoitoon. Pike tekee minusta varmasti komean ja näen siskoni  Neppiksen ja äidin ja isoäidinkin. Kiva kesä tämä eka kesä. 

Maksapalleroita ja kesävatsa

Vietin viikonlopun saaressa Alfredin ja perheen kanssa. Blixten jäi kaupunkiin vahtimaan terassin rakentajia. Tuntui niin mukavalta, kun minua tervehtivät lokit jo kaukaa. Olen antanut parille nimeksi Stella ja Oliver. Taitavat tosin olla oikeasti äiti ja poika eikä pariskunta. He pitävät yhtä paljon maksapalleroista kuin minä ja isäntäni.

Sain taas syödä tosi monta maksapalleroa. Ne ovat sellaisia grillattuja maksan palasia, joiden ympärille on kiedottu pekonia. Raisa rajoitti niiden syöntiä kahteen kappaleeseen (pieniä, ynhh), mutta me äijät osataan tämä "pöydän alle tipahti"- homma. Jäin kyllä kiinni siitä, sillä sain juoksuttavan kesävatsan. Seuraava ateriani olikin sitten savustettua kalaa ja nappuloita. Taas oli vatsani tasapainossa. Jyrsin kyllä vähän grillihiiltäkin ja jopa Elegantti Eugenie siskoni olisi ollut kateellinen hiilenmustasta kuonostani! Melkein kuin olisin vähän meikannut :D.

Stella ja Oliver lokit eivät pelänneet enää yhtään Alfredia ja minua. Ne tulivat melkein sisään asti kerjäämään meidän murkinoita. Ajelin niitä hieman loitommalle, mutta eivät ne siitä paljoa hätkähtäneet. Meinaavatkohan ne asua meillä koko kesäloman? Ne ovat kyllä aika tyylikkäitä, kun seisovat puutarhakeinun ylimmällä poikkipuulla ja keskustelevat kanssamme. Do you speak wuh wuh?

Paluumatka tänne Espooseen oli aika hassua. Isäntä laittoi navigaattoriin jotain hassuja sääntöjä. Ei saanut olla moottoritietä eikä leveäkaistaa jne. Sitten me tulimmekin normaalisti tunnin pituisen matkan noin 2,5 tunnissa. Alkuun se oli ihan hauskaa, mutta lopulta rupesi kyllä odottamaan kotitalon näkymistä. Alfred oli kopassaan samaa mieltä. Toivoisin etteivät enää tekisi seikkailukokeiluja, mutta perheeni tuntien taitaa tämä olla turha toive.

Karkuri

Eilen minä karkasin emännältä. Hän oli päättänyt poimia isännän olohuoneeseen Geehen kaikki pihamme ruusunkukat kaivinkoneen tieltä pois. Silloin huomasin hetkeni koittaneen - riuhtaisin, haukahdin ja laitoin turbovaihteen silmään. Korvat vaan hulmusivat kuin urheiluauton ratissa ja elämä oli kuin silkkiä vaan.
Kuului kaameaa kolinaa, säikähdin, lisäsin vauhtia, kolina yltyi ja emäntäni karjui pysähtymään. Paikka! Seiso! Onneksi naapurin Annina tuli vastaani pyörällä (eikä autolla). Häntä piti vähän nuolla ja kertoa mitä kuuluu. Emäntä sai minut hikeä valuen juostua kiinni. Kolinakin selvisi -- se on se pahuksen flexitaluttimen kahva -Yäk!

Ai, miksikö karkasin? Noooh, elämään nyt kuuluu yllätyksiä ja matkailu avartaa nuoren koiraan mieltä ;)