Eilen minä karkasin emännältä. Hän oli päättänyt poimia isännän olohuoneeseen Geehen kaikki pihamme ruusunkukat kaivinkoneen tieltä pois. Silloin huomasin hetkeni koittaneen - riuhtaisin, haukahdin ja laitoin turbovaihteen silmään. Korvat vaan hulmusivat kuin urheiluauton ratissa ja elämä oli kuin silkkiä vaan.
Kuului kaameaa kolinaa, säikähdin, lisäsin vauhtia, kolina yltyi ja emäntäni karjui pysähtymään. Paikka! Seiso! Onneksi naapurin Annina tuli vastaani pyörällä (eikä autolla). Häntä piti vähän nuolla ja kertoa mitä kuuluu. Emäntä sai minut hikeä valuen juostua kiinni. Kolinakin selvisi -- se on se pahuksen flexitaluttimen kahva -Yäk!
Ai, miksikö karkasin? Noooh, elämään nyt kuuluu yllätyksiä ja matkailu avartaa nuoren koiraan mieltä ;)