lauantai 25. heinäkuuta 2009

Saaresta kaupunkiin

Tultiin hieman tuulettumaan tänne kaupunkimaisemiin. On aina hieman hyvä rauhoittua rantaelämän välissä. Oli aika vaiherikas viikko siellä pikkusaaressa. Emäntä ehti kaataa veneen ja istua kusiaispesään. Isäntä ehti kalakaverinsa kanssa saada nelikiloisen hauen polvikoukulla ja Blixten nauttia kenutuolin vauhdinhurmasta. Alfred keskittyi metsästykseen. Olen huomannut ettei emäntä laisinkaan tykkää hiiriraadoista aamutuimaan vessan pissipolulla. Ne on aika inhoja jalan alla. No, muutenkin emäntäni tuppaa nukkumaan aamuisin liian pitkään. Isäntä sitä yrittää tökkiä ja houkutella  hereille normaaliaikaan, mutta emäntä vain kuorsaa. Se lukee niitä dekkareita liian myöhään yöhön. Jos se ei lue, se virkkaa.
Isäntä parka joutuu koko ajan laittamaan ruokaa. Ahventa ja haukea ja kalaa tavalla tai toisella. Oikein maukasta on. Hyvä kokki!!

Juu, kävimme me Piken ja Neppiksen kanssa tänään koiranäyttelyssä. Joku sellainen Eukanuba juttu se oli. Neppis sai kauniin punareunaisen pokaalin ja paljon niitä erivärisiä ruusukkeita. Ei se tuomari oikein minusta tykännyt. Olen mieheksi liian blondi ja rakennekin viittaa enemmän tuonne kehonrakennuspuolelle, mutta kuten isäntäkin sanoo itsestään >>Olen helevetin miellyttävä>>. Tuomari kehui luonnetta erinomaiseksi. Olisin minä ehkä voinut vähän paremmin esiintyä edukseni, mutta pahus kun oma vuoro tuli justiinsa päikkäreiden aikaan, eivätkä edes venytellä antaneet. No, naisillehan saa hävitä. Siitä ne tykkää niin.

Isännän navigaattori on sitten mielenkiintoinen tapaus. Malmgårdiin se löysi tosi hyvin. Siellä on sellainen uusi hyvä olutpanimo, mutta tuonne Tuomarinkylään sen vehje ei tahtonut antaa signaalia mitenkään. Tehtiin muutama mienlenkiintoinen kiepautus Valman talonkin vierestä ennen kuin Kehä ykkönen löytyi siitä härvelistä ja se konemies rupesi höpöttämään. 
Pike ja Neppis jo takapenkillä hermostuivat, mutta Kepo-mies vaaleanpunaisessa paidassa vaan hoki koko meidän kabinetille että >>olkaa nyt hiljaa>>. Meille miehille härvelit on tärkeä juttu!

Kävin minä Ilmoakin tapaamassa. Siitä jatkettiin jutustelua mihin viimeksi jäätiin. Oli minulla ollut sitä vähän ikävä. Lepäsin Ilmon kanssa puutarhassa, kun nuo muut vielä hössöttivät jotain Honey- likööristä. Ai, niin söi ne jotain nakkipiirakoitakin jossain vaiheessa.

Sakesta on nyt tullut KNAM. Se ei enää ole KEPO. Ilmo on minusta ihan Seniori Knam.
Kuulin siellä koiranäyttelyssä, että Knam on arvonimi:  Koiranäyttelyaviomies.

Täällä kaupungissa on tosi kuuma ja tylsää. MIlloinkahan ne älyää lähteä jatkamaan saarielämää? Ei kai Raisan työt nyt vielä ala? Kuulin että Ninnin työt alkaa heti neppiskisan jälkeisenä päivänä. Ninni on jo ainakin tosi ruskea ja kaunis. Ninni tunsi minut jo silloin, kun kukaan muu ei vielä ymmärtäneet minun päälle mitään. Ninni on vähän niinkuin minun kummi vaikkei se itse tiedä siitä mitään :)