Vietin viikonlopun saaressa Alfredin ja perheen kanssa. Blixten jäi kaupunkiin vahtimaan terassin rakentajia. Tuntui niin mukavalta, kun minua tervehtivät lokit jo kaukaa. Olen antanut parille nimeksi Stella ja Oliver. Taitavat tosin olla oikeasti äiti ja poika eikä pariskunta. He pitävät yhtä paljon maksapalleroista kuin minä ja isäntäni.
Sain taas syödä tosi monta maksapalleroa. Ne ovat sellaisia grillattuja maksan palasia, joiden ympärille on kiedottu pekonia. Raisa rajoitti niiden syöntiä kahteen kappaleeseen (pieniä, ynhh), mutta me äijät osataan tämä "pöydän alle tipahti"- homma. Jäin kyllä kiinni siitä, sillä sain juoksuttavan kesävatsan. Seuraava ateriani olikin sitten savustettua kalaa ja nappuloita. Taas oli vatsani tasapainossa. Jyrsin kyllä vähän grillihiiltäkin ja jopa Elegantti Eugenie siskoni olisi ollut kateellinen hiilenmustasta kuonostani! Melkein kuin olisin vähän meikannut :D.
Stella ja Oliver lokit eivät pelänneet enää yhtään Alfredia ja minua. Ne tulivat melkein sisään asti kerjäämään meidän murkinoita. Ajelin niitä hieman loitommalle, mutta eivät ne siitä paljoa hätkähtäneet. Meinaavatkohan ne asua meillä koko kesäloman? Ne ovat kyllä aika tyylikkäitä, kun seisovat puutarhakeinun ylimmällä poikkipuulla ja keskustelevat kanssamme. Do you speak wuh wuh?
Paluumatka tänne Espooseen oli aika hassua. Isäntä laittoi navigaattoriin jotain hassuja sääntöjä. Ei saanut olla moottoritietä eikä leveäkaistaa jne. Sitten me tulimmekin normaalisti tunnin pituisen matkan noin 2,5 tunnissa. Alkuun se oli ihan hauskaa, mutta lopulta rupesi kyllä odottamaan kotitalon näkymistä. Alfred oli kopassaan samaa mieltä. Toivoisin etteivät enää tekisi seikkailukokeiluja, mutta perheeni tuntien taitaa tämä olla turha toive.
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
