saunojia ja suhteita

Kauniit ja Rohkeat jakso viisi voisi kirjoittaa tämän aamun otsikoksi.

Emäntä haki väsyneet saunojat viime yönä Egonin saunaseuran perustamiskokouksesta inhottavassa kaatosateessa klo 02:00 ja heitti kierroksellaan kaikki väsyneet, mutta hyvin puhtaat geemiehet kotiinsa. Kontorschef oli hyvin vähäpuheinen på baaksääättet ja YEB-103 oli hyvin iloluontoinen ja puhelias sekä ajo-opastusta antava sharmööri etupenkillä. Sakari ymmärsi olla hiljaa kotiin asti, missä aloitettiin erittäin mielenkiintoinen keskustelu på bååda språååkken.

Minulta ei ruotsi ihan vielä taivu, joten en kommentoi asiasisältöä. Alfred ja Bee ovat oppineet diplomaattisen hiljaisuuden merkityksen. 

Tänään Raisa ja Sakke menevät hakemaan Loviisasta  taulun Kati Fors-Lounamaan näyttelystä. Sakari osti sellaisen fantastisen naivistimaalauksen Raisalle lahjaksi.  Se oli hurjan kallis, mutta iloinen taulu. Minäkin olen siinä kuvassa. Ei kandee arvata kuka on ratin takana Loviisaan ja takas.

koiranäyttelyssä :(

Vein taas Raisan ja Saken koiranäyttelyyn Piken kanssa. Se oli sellainen TerriErin erikoisnäyttely. Heti alkuun tuli suuri sählinki ja paha mieli, kun emäntä oli ilmoittanut minun syntymäaikani ihan pieleen ja minut oli kirjattu nuorten luokkaan. Tuomari ei tykännyt yhtään -  eikä muuten muutkaan. Tyhmä emäntä, kun ei tarkasta mitä allekirjoittaa, sanon minä. No minkälainen on omistaja, sellainen on koirakin, päätteli Riitta-tuomari ja sain sinisen nauhan ja arvostelupaperin, jossa ei ollut hyvää kuin viimeinen lause: "Reipas käytös". 

Neppis-sisko pärjäsi tosi hyvin. Hän tuli neljänneksi luokassaan ja sai ihan kivat arvostelut. Tällä kertaa Neppis voitti kaunotar-sisarensa. Cherie (anteeksi nyt vaan systeri, etten muista miten se itikka laitetaan tuohon sinun e kirjaimen päälle) siskolla on minusta tosi kauniit värit ja mukava koko. Sitä olen miettinyt, että puhuukohan se pariisia kun se oli aika hiljainen, kun yritin suukottaa. Ehkä tällainen roteva skandinaaviblondi-mies ei sitä sytyttänyt. 

Suoritin siellä näyttelyssä myös naistenmiesten työtä. Löysin kaksi juoksussa olevaa narttua. Valitettavasti toinen oli sisareni Neppis ja toinen oli naapuriteltan vanha narttu. Naapuriteltan täti suuttui minulle ja rupesi huutamaan miehelleen, että "Katto nyh etkö sää huomannu ett täll on juoksu!! Nyt tätä ei voikaaan viedä kehään. Laita se nyh heti tonne häkkiin ja häkki tonne toiselle puolelle kämppiä". Ihan turhaan hikeentysivät! Enhän minä tiedä mitä pahaa voisin tehdä. Joku sanoi minulle, että "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa", mutta kun en oikein ymmärrä miten  m i n ä   ja sellainen puu  kuulumme yhteen. Olen koira!

Raisa osti Sakelle ja itselleen 25 vuoden avioliiton kunniaksi samanlaiset mustat teepaidat ja painatti siihen eteen sellasen "kivan" tekstin. Ehkä uskallan paljastaa, että nyt niiden rintamuksessa lukee " iloinen mieli korvaa puuttuvat pisteet" ja vielä höhhöh krmmh pinkin värisillä kirjaimilla. Isäntä ei taida laittaa sitä ikänään päälle. Emännällä se jo olikin eilen illalla päällä ja se kulki siinä dee-kupit rottingilla. Ei se taida paljoa välittää mitä muut ajattelee. Minä välitän nyt vain siitä, että se unohtelee asioita ja tekee paljon virheitä myös minulle  tärkeissä asioissa (kuten syntymäajoissa) ja on se muutenkin vähän kehnossa kunnossa. Emäntä menee sinne kummalliseen Puolariin  uusiin tarkastuksiin syyskuun lopulla. Rupeekohan se taas vollottelemaan, ou jee,  kuulkaa silloin kuluu taas serlaa! Eikun Liiteristä hakemaan jumbopakkauksia sitä.

raikas aamu

Tänä aamuna kello kuusi ukkosen jälkeen oli maailma täynnä tuoksua ja hajuja. Kävelytiellä tuli vastaan paljon etanoita ja varsinkin yksi ihan ufon värinen. Se oli syyslehden keltainen ja sen kierteiset ralliraidat olivat tiilenpunaiset. Se ei ollut kovin iso, vain noin 20 sentin kolikon kokoinen, mutta minusta se oli hieman pelottava. Se oli myös etanamaailman kimiräikkönen niin nopeasti se taivalsi tien poikki. Se olisi varmasti voittanut neelsonpikeen neppiskisassa! Harmittaa etten ollut ottanut kameraani mukaan, eikä emännällä ollut puhelintaan messissä.

Aamu taivas oli usvainen ja ruohikko ihanan kosteaa. Emäntä pesi minut eilen ja nyt oli oikein sopiva hetki nujuta posket puhtaaksi hajusteista. Emännän naama oli näkemisen arvoinen. I wish you were there to see. Sakke lähti jo ennen seitsemää töihin ja me vielä emännän kanssa oltiin hetki ulkona. Sitten perhe aloittikin päivän normaalirutiinit :(

Turinaa

Muistuipa mieleeni, että en ole kertonut tätä tarinaa, jonka mäyräkoiraemäntä kertoi meille, kun olimme kuuntelemassa mustalaisjazzia Saltbodanissa lauantai-iltana. Ilta oli aivan ihana perinteinen elokuun ilta. Oli ihan tyyntä ja lämmintä. Moottoritieruusut tuoksuivat ja kynttilän valo loi kauniita varjoja akustisesti soittaneen jazztrion ympärille. Emäntä katsoi niin rakastuneesti isäntään, xxx. ÖÖHHH.

Niin, niin, se tarina siitä ,että en minä ole kylän ainoa häntäheikki. Mäyräkoira Pötkön ulkoiluttaja, perheen teinitytär, tuli kotiin illalla. Perheen äiti huomasi toisen koiran Pötkön perässä, ihan häntäpäässä kiinni ja kysyi tyttäreltä kenen koiran hän toi kotiin. Tytär vastasi, että tietenkin oman! Sitten äiti, että ei kun toi toinen toi eri rotuinen, jolloin tytär huomasi, että pieni uroskoira oli seurannut heidän narttuaan ihan hissukseen samalla oven avauksella ihan sisälle asti. Puolet pikkukaupungista koluttiin, ennen kuin urospojalle löytyi oikea omistaja ja nyt koko seudulla on hauskaa asiaa muistellessa. Ehkä teinitytär jo haluaisi asian unohtaa?

Unohdin uutisoida!

Wuff ANTEEKSI
Olen unohtanut ihan kokonaan, kun on ollut noita syyskiireitä, että te odotatte uutisia. Olipa hyvä, että otitte minuun yhteyttä.
Viime viikonloppuna olin saaressa ja nautiskelin isäntäni suuresta kalansaaliista. Hän sai noin 40 ahventa ja sen ison hauen, jonka Ninni nyt söi eilen. Ei, ei syönyt raakana. Hän oli kai kuitenkin muistanut paistaa sen, vaikka hänen kattoremonttinsa olikin kesken.

Egonille isäntä vei sitten niitä ruodottomia ahvenfileitä. Vähän minä siinä syrjäsilmällä laskeskelin, ettei nyt ihan parhaita antaisi, kun Affe ja Bee sekä minä niistä niin kovasti tykätään voissa paistettuna. Emäntä ei nyt enää saakaan syödä voita, kun sen maksa on sanonut huhtikuun jälkeen poks ja ihan kuin maksan ydinlaskeuma, alkoivat kolesterolit raivota sen suonissa sikavaarallisesti. Ajattele, emäntä on rattiraitis ja silti sille käy noin! Toisaalta sehän on nykyisin tuollainen sahahermo, että pillerillä joutuu pahimmat piikit latistamaan.

Lallallaa- lauantaina mennään koiranäyttelyyn. Siellä on taas kivaa, kun voi katsella miten kaikki on niin tohkeissaan. Ja minä voin eikun riemmullisesti relata ja kuunnella Piken touhuja. Neppis voittaa taas, se on varma! Minä en nyt tiedä voisiko tällainen blondi goljatti mitään noille italotyyppisille taskukoko silkkimösjöille . Noh, mutta väliäkö tuo. Numeroni on 516 :)

sukulaiseni muuttivat

Eilen oli lämmin syksyinen yö, kun Pike ja sukulaiseni muuttivat. Tarvittiin kolme talutinta ja paljon punaviiniä sekä kärsivällisyyttä, näin minulle kerrottiin. Vanhassa pihassa ja koiratarhassa oli ollut todella pimeää, portti oli narissut ja vain yksinäinen keittiön valo paistoi kadulle päin. Autiota! Pikeä harmitti, kun marjatkin olivat vielä poimimatta. Niitä ei nyt kuitenkaan tänä muuttoyönä oltu ruvettu poimimaan. Otettiin vain koirat talutukseen ja yksi kassi koiranruokaa ja matka kohti uusia seikkailuja sinne uuteen taloon alkoi. Lyhytkin matka voi muuten kestää.

Uudessa asunnossa odotti makeaa mahan täydeltä ja ihana lämpö. Kodin tuntu oli jo ovella vastassa. Koirien pedit pedattuna ...ja siitä muistuikin mieleeeni, että emännälle täytyy sanoa, etten enää mahdu vauvapatjalleni. Voin antaa sen Blixtenille. Hän ihan varmasti tykkäisi siitä, jos sen laittaisi saunan lauteille sen vanhan fleecen tilalle. (vink vink). Minnimannista varmasti saisi edullisen nukkumakorin ja samalla voisi emäntä ostaa sitä hyvää perunamakkaraa. Juu, en minä perunaa syö, mutta sen makkaran siitä kyllä ;)

Eilen oli muuten myös öölklubbenin moonaattikokous. Ryystäjät aikovat lähteä Mansen matkalle juuri silloin kun me olemme Let's go koiranäyttelyssä. Vähänkös harmittaa, varsinkin jos siellä koiranäyttelyssä ei ole kivaa. Mieluummin minä silloin menisin Tampereelle.

Öölklubbeni aikoo perustaa kuulema Hanground Ladies -jaoston lisäksi Koirajaoston, johon koiralliset miehet voivat liittyä tai miehelliset koirat - vai oliko se koiramaiset miehet tai miehekkäät koirat........ no niin otetaan taas. Nyt on perjantai.

Arkea arkea

Tuntuu, että kesä loppui, kun isäntä palasi töihin. Olen yrittänyt viihtyä yksin päivisin, kun Alfred ja Blixten vain nukkuvat ja nukkuvat. Vaikka kuinka houkuttelen niitä leikkiin, niin ainoastaan hännän pää reagoi, ei se toinen pää.

Olin käymässä koirapuistossa ja se ei tällä kertaa ollut ollenkaan hauskaa. Rasmus niminen nuori Borderterrieri yritti koko ajan selkääni ja sitten kun Rasmus vihdoin lähti kotiin tuli pikkukoiratarhaan Kultainen noutaja neiti. Nimeä en edes muista kun harmitti niin paljon sen touhuilut. Menin emännän viereen makaamaan ja katselin elvis-tukkani alta sen koiran kohellusta. Hei haloo, se oli pikkukoirien leikkipaikka! Yritin viestittää mulkoilulla, että mene sinä tonne omalle puolelle vaan. Sitten vielä emäntä sortuu lepertelemään sille isolle puuhkahännälle.

Tapahtui siellä vähän muutakin, sellaista posetiivista. Ada- terrieri rakastui minuun. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pike tosin sanoo, että sille oli vain tulossa juoksuaika, eikä tällä kemialla ole mitään tekemistä rakastumisen kanssa. Mutta Pike ei olekaan nuori kuten minä.
Minulla on treffit ensi viikolla samaan aikaan Adan kanssa.

Korvakarvat!

Aijai jai Korvakarvat!

Emäntäni on rohkaistunut ja tarttui toimeen, kun huomasi, että korvani oli täynnä töhnää ja se johtui siitä, ettei hän ollut uskaltanut nyppiä korvakarvojani, vaikka kasvattajani Pike on sen tosi monta kertaa opettanut. Katsos, minä olin keksinyt, että kun oikein itken niin emäntä heltyy ja päästää minut irti eikä nypi niitä ---kun se sattuu Eddyyn niiiiiiin paljon.

Emäntä uskoi siis puoli vuotta, että kivuton karvakorvan nypintä on taitolaji, jota hän ei osaa :D

Nyt on sitten sekin koettu, että emäntä trimmaa korvianikin. Toisaalta täytyy myöntää, että hajuton ja karvaton korva kuulee paljon paremmin eikä siellä korvakäytävässä edes kutise niin paljon. Hmmm... tiedä nyt sitten vaikka haluaisin hoidattaa ne toisenkin kerra....esim. puolen vuoden kuluttua.

Emäntä osti sellaisen ihan pienen ladattavan trimmerin Claes Ohlsonilta. Se maksoi kympin. Isännän mielestä me olisimme voineet käyttää samaa laitetta, mutta minusta se ei kyllä olisi ollut kovin hy-geenistä (vai miten se nyt sanotaankin). Tämä laite on pieni ja sininen. Katselin sitä oikein tarkasti, kun emäntä otti nenäni päältä minun haivenet ja koetti pysyä linjan sisällä. Emäntä on oppinut, että linja menee kulmahampaasta peukalon sivua ylös silmää kohti. Niin, tai jotenkin sinnepäin. Emännällä vähän kädet tärisi.....

Voihan olla, että aloitan Terrierien erikoisnäyttelyssä kahden viikon kuluttua  aivan uuden turkkimuodin. Alkukesästä Pike kokeili sellaista isännän kuontalolle. Siitä tuli tosi Vidalsassooni-leikkaus. Se oli sellainen hypermoderni avohakkuuleikkaus. Niitä ei moni uskalla ottaakaan. Lopuksi isäntä leikkasi kaikki karvansa millin koneella. Se johtui siitä, että Gee-miehet ja minä nauroimme vedet silmissä tyylille. Vähemmästäkin raavas mies loukkaantuu.

Huomenna menen taas Puolukkamäkeen tapaamaan Balia. Raisa on taas vähän huolissaan ystävistään, jotka ovat olleet tai menossa leikkaukseen, mutta lupautui kuskiksi. Hän yrittää parhaillaan lukea Leena Lehtolaisen uusinta jännäriä, jossa on Blixten-kissan mielestä hyvä kansikuva. (Sitä voi nuolla ja puskea) 

Äsken soitti Anssi ja pyysi lainaksi isoa sitikkaa, joten Puolukkamäkeen mennään isännän pikkupunaisella.

Äh, ihan meinasin unohtaa tärkeimmät uutiset:

* Olen tutustunut laumaan, jossa on kolme Australian terrieriä. Kaikki ovat ihan saman ikäisiä kuin isoäiti,mamma ja sisko. Tilda tulee samaan näyttelyyn kahden viikon kuluttua. Sekin on juniori.

*Minulle niin rakkaaseen  spanielilaumaan tulee pentuja ensi viikolla. Siksi se ruskea mamma on ollut niin hidas viimeaikoina, eikä ole jaksanut leikkiä meidän kanssa. Tiinenä oleminen kesäkuumalla käy työstä, hän haukahteli minulle.

suomenkielen sanastoa oppimassa

Eilen olin opettelemassa Puolukkamäessä suomenkielen sanastoa. Bali, joka minua opetti on etelämaalainen, tumma, solakka kaunotar ja Senorita vesikoira. Sakke ja Timo rakensivat Tarjalle ja pojille Paljua pihalle. Olin mukana koko päivän ja opin paljon.

1. Papukaijapihtejä ei oikeasti ole olemassa. Pihdien oikea nimi on

s i i r t o l e u k a pihdit.

2. Koirankakkaa ei oikeasti ole olemassa, vaan mukana kuljettamaansa pieneen muovipussiin ihmiset keräävät

k y y k k y t r y f f e l e i t ä.

3. Taskulampussa ei ole patteria, vaan patteri lämmittää taloa.

Lampun valaisee p o h j u k k a v a l a i s i m e n v i r t a t ö l k k i.

4. Taskulampun alkuperäinen nimi oli kuulema pohjukkavalaisin.

Kaiken tämän oppimisen ohessa sain vähän kylmää, kun kastuin ja tänään on ollut vähän alakuloa ja kuono lämmin. Ruokakaan ei ole oikein maistunut. Isäntäkin joutui lähtemään johonkin Bauhausiin hakemaan joitakin nypyköitä ja vielä yhtä kalloporaa---eiku kiviporaa-- lainaksi Tiiseltä. Katsos, sellainen täkänä ja pari ryijyä piti saada Pikelle seinään, että voi sitten toipilaana köllötellä huolia vailla. Minä en ollut mukana, koska oli vähän sikanen olo.

Olisiko huomenna kaikki vähän paremmin?

Minä rakastan....

- Minä rakastan Piken mattoa uudessa asunnossa. Värit mallaavat turkkiini.
- Minä rakastan Neppistä, silloin kun se leikkii mun kanssani murinaleikkiä.
- Minä rakastan Piken hyvää ruokaa ja Ilmon ruokaseuraa. Herraseurassa ruoka on aina hyvää.
- Minä rakastan juoksemista
- Minä rakastan aamusin isäntääni niin että ihan vapisuttaa ja haukotuttaa. Onnellinen mies!
- Minä rakastan nukkumista aina kun kerkiän sitä tehdä, usein en ehdikään. Halvatun arkiaamu.
- Minä rakastan Piken koulutttamista. Pike luulee kouluttavansa minua.
- Minä rakastan kummitätiäni Ninniä vaikkei hän sitä uskoisikaan. Hänellä on kauniit silmät!
- Minä rakastan Tepaa, kun se kestää minua, vaikka on aikamoisen allergeeninen.
- Minä rakastan spanieleita, kaikkia kolmea, tuoksuvat ihanalta.
- Minä rakastan amiraaliperhosia. Ne asuvat nyt meidän kannossa pihalla.
- Minä rakastan apteekin hajuisia sukkia. Niitä ei olekaan ollut saatavilla viime aikoina.
- Minä rakastan tikkuja. Lajitelmani sai tänään taas täydennystä.
- Minä rakastan autoajeluja. Bongaan hartaasti varsinkin rekkoja.
- Minä rakastan ...............juuh nyt taisi lista loppua tähän.

Ei sitä niin vaan kauhiasti jaksa kokoaikaa rakastaa.

Viikonloppuna

I tapahtuma

Emäntä kulkee illalla metsässä ja ihastelee mustikoita...ja isäntä vastaa harvakseltaan..

Minä poika kävelen ja hapuilen myös mustikoita,..... vai vihkaa nostelen jalkaa ja merkkaan reviiriä.

>> ihania nää mustikat ja näitä on paljon

>> joo, tossa on tosi täysi puska ihan polun vieressä. Mites mä sen olen missannut viimeksi?

Emäntä poimii siitä kourallisen....

>> Yäk, nää oli jo ihan ylikypsiä, jotenkin omituinen maku. Nää oli niin valtavan kokoisiakin.

Hiivin ihan hiljaa ohi. Siihen pensaaseen olen minä viimeksikin ohi mennessä pissinyt. Hyvin lannoitin! Isot on mustikat ;)

II tapahtuma

Pari viikkoa sitten emäntä epäili, etten minä koskaan löytäisi hautaamiani ruokavarastoja. Tänä viikonloppuna olen todistanut epäilyt vääriksi. Kaivoin ylös 2 siansaparoa. Ne olivat hautuneet aivan ihanan pehmeiksi ja ne haisivat ja maistuivat tosi hyvältä. Illalla, kun menimme kaikki nukkumaan, ihmetteli isäntä onko emännällä ilmavaivoja, kun tuvan ilmastossa ilmeni tuhnun hajuisia runsaita rikkipäästöjä. Onneksi emännällä riitti huumorintajua ja hommasta ei tullut perheriitaa. Ei sen puoleen, että nyt olisivat kovin riitelevää sorttia. Haudatut saparot tekivät vain volttia massussani ja hiljaa tuhnuttelin läpi yön. Haisuli mikä haisuli, sanoi Alfred ja vaihtoi vierashuoneeseen nukkumaan. Todistettavasti tiedän mistä haudatut aarteeni löydän!

Ilmassa on odotuksen tuntua

Minä aina odotan. Eilen odotin Geessä monta aikaa, että isäntä saa juotua muutaman oluen janoonsa. Robin toi minullekin koiran juomaa, ettei ihan tarvitse kuivin suin odotella. Olimme ansainneet pienen terassitauon, koska saimme valtavasti aitaa tehtyä.

Leksa oli auttamassa ja Titi tuli sitten iltapäivästä hakemaan Leksan pois. Auto oli hieno, ilma oli tyyni ja väki hikistä.
Tänään on sitten huilipäivä, niin toivon. Emäntä haluaa saareen ja varmasti me sinne päädytään jossain vaiheessa.

Emäntä muuten hankki meille Securitaksen kodinsuojauksen ja kameravalvonnan. Hinta oli vaan 28,-/kk. Nyt voidaan rauhassa mennä ja tulla ja minun ei tarvitse olla huolissani vahtimisesta. Valvonnan voi kytkeä päälle vaikka me Affen ja Blixtenin kanssa jäätäisiin kotiin. Hienot on hommat nykyisin! Turvallista ja luotettavaa.

Emäntä kirjavinkkaa

Emäntä on löytänyt kirjan, jonka hän väittää olevan loppukesän löytö! Sen on kuulema kirjoittanut joku Garth Stein ja se kertoo Enzosta, joka on sekarotuinen koira ja uskoo vielä jonain päivänä syntyvänsä ihmiseksi.

Enzon kirjottaja on seurannut telkasta National Geographic-kanavan ohjelmaa, jossa kerrotaan, että Mongoliassa koirat haudataan aina korkealle kukkulalle niin, ettei noi ihmiset voi kävellä niiden haudan päällä. Kuolleen koiran isäntä kuiskaa hautajaisissa koiran korvaan toiveen, että se seuraavassa elämässään palaa takaisin ihmisenä. Joo, ja ennenkuin ne mongolialaiset koirat syntyvät uudelleen, niin niiden sielu ehtii juoksennella korkeilla autioilla tasangoilla niin kauan kuin ne haluaa. Kuulema kaikki koirat eivät palaa maan päälle ihmisenä, vaan ainoastaan ne jotka on valmiita.

Höh! Minähän olen aina valmiina. Eilenkin olin niin valmis leikkimään, kun oltiin koirapuistossa ja siellä oli kavereina Iida ja Viski. Ne on sellasia Affen kokoisia kääpiöitä. Aika kivoja, ehkä mennään treffeille toistekin. Aika kivoja mimmejä.

Ai niin se kirjan nimi: Tiellä pysymisen taito. (Wsoy 2009)

Me aitamiehet ahkerina!

Emännältä oli pudota silmät päästään, kun hän tuli töistä kotiin. Isäntä oli pannut tuulemaan pihatöissä. Minä ja Timo oltiin mukana melkein koko ajan. Minun tehtävänäni on kantaa kaikki pienet puupalikat pääoven eteen. Pureskelen niitä ja tutkin ovatko ne hyväkuntoisia (säästän) vai mätiä (heitän ehkä vaihtolavalle ellen jyystä).

Nyt on jätekatoskin melkein valmis. Se on jo pohjamaalattu, mutta sitä pitää huomenna siirtää vähän kadulle päin, sanoi emäntä. Kadun puoleista aitaa on mataloitettu kaupungin julkisivuarkkitehdin ohjeiden mukaan ja nyt isäntä korvaa loput mädät poikkilaudat ehjillä. Vielä on puutarhaportaiden siirto tekemättä ja se patiourakan rakennusliike ei ole korjannut eikä korvannut telaketjutraktorin tekemiään tuhoja ruusu- ja kiviaidalle. Emäntä odottaa äkäisenä ja mielenkiinnolla miten se osa prosessia tulee toteutumaan. Isännän mielestä ei ole aihetta hermostua.

Muuten, ne hurjat huiskaleet, joita minäkin inhosin, ne Terijoen salavat ovat sitten myös siellä vaihtolavalla. Sakke kaatoi ne huis vaan moottorisahalla. Tilalle istutetaan jotain Rhondodondereita (tai sinnepäin). Samalla siirtolavalla on yksi puutarhan jättikokoinen hopeapajukin. Kuulin, kuinka Raisa sanoi, että se rakastaa Sakkea. Ne on kohta olleet naimisissa 25 vuotta :D

Löysin muuten SinunRööristä muutaman kivan silkkipätkän ja pianistikissan.
haluatko vilkaista?

http://www.youtube.com/watch?v=TZ860P4iTaM&NR=1&feature=fvwp
http://www.youtube.com/watch?v=TDaVQHtTzuA
http://www.youtube.com/watch?v=YrsCdWD41II
http://www.youtube.com/watch?v=J9BPHAeFvuU

Minussa oli hirveää

Juu-hh, minussa oli hirveää kärpästä. Raisan mukaan se tosin oli hirvikärpänen. Sain sen turkkiini täällä kotona, kun olin tekemässä emännän iltapissilenkin. Hän niin tykkää, kun käydään ennen nukkumaan menoa ulkosalla.

Hirvikärpänen on aivan hirveää silkkiterrierin turkissa. Se sattuu, takertuu ja ryömii. Se pudottaa siipensä ja emäntä tutki minut tarkkaan pureman varalta, sillä sain täydellisen hulluuskohtauksen moisen loisen hyökkäyksestä. Emäntäni tuhosi paholaisen oikeaoppisesti metsänhoitajavanhempiensa ohjeiden mukaan. Hirveys kuolee vain rullaamalla peukun ja etusormen välissä reilusti, muuten se voi karata.

Kevään lopussa, siis kesän alussa, tuossa pumppulaitoksen kulmalla oli pitkässä heinikossa yöpynyt muutama hirvi. Olisikohan ne aiheuttaneet tämän vitsauksen asettumisen lenkkipolulleni? Olen todella närkästynyt - eikä siihen nyt auta hyvä ruokakaan.

Raisa osti Entressestä aivan ihanaa kanariisipateeta Faunattaresta. Blixtenille ja Affelle hän osti jotain katkarapuherkkua siitä samasta kaupasta.  Ehkä hän erehtyy joskus uudelleen tuohon herkkuliikkeeseen?

Isäntä on laittanut ystävänsä Timon kanssa aitaamme. Siitä pitäisi tulla hieno, mutta toistaiseksi olen vain nähnyt, että siitä sahataan lautoja poikki. Ehkä ne sitten kokoaa sen kaiken uudelleen. Kovin ovat innooissaan. Se on vähän sen näköistä kuin legoilla leikkiminen. 

Nuorta rakkautta

Ahh, Chérie, mon amour!

Olipa ihana tavata, vaikka kovin pikaiseksi jäi. Ihmisillä näyttää olevan selvät käsitykset siitä kuka saa rakastua kehenkin. Mutta, siskoseni, sinulla on tulevaisuutta urosten sydänten murskaajana. Terveisiä vaan Tessullekin, että pitää sinusta hyvää huolta. Siitä hoitokoirana olleesta Onnista en sinuna nyt niin kovasti välittäisi. Ei hän varmaan ole sinun kokoasi?

Oltiin eilen koko päivä Candelineilla. Muutettiin muutama autokuormallinen ja sitten meille tarjottiin hieno syntymäpäivälounas. Ilmo, minun kasvattajaisäni täytti paljon vuosia ja sen kunniaksi oli oikein juhla-ateria ulkona.

Minullekin tarjoiltiin oikein vihreältä lautaselta. Täällä kotona on vaan noita ruskeita. Olikohan se vihreä ostettu Stockmannilta? 

Täytyy muistaa kiittää hienosta päivästä. On aika kamalaa, jos ei osoita, että arvostaa tuollaista!

Huomenna menee emäntä töhin. Hänellä oli vain 3 viikkoa lomaa. Se on jo valvonut tossa muutaman yön ja painii jo etukäteen asioiden kanssa. Ensi yö menee varmaan taas virkatessa, kun nukahtamislääkekään ei taida sitä aivomyrskyä tainnuttaa. 

Hän on muuten ylimmäinen koirankakan siivousasiantuntija! Hänelle oikein soitettiin töistä ja pyydettiin asiantuntija-apua siihen, miten ikkunasta ja postiluukusta saa kakkagraffitit pois. Mutta, oliko se nyt varmasti k o i r a n kakkaa?

Ei lähtenyt sitä lomaltaan tarkistamaan, :D