Neppis-sisko pärjäsi tosi hyvin. Hän tuli neljänneksi luokassaan ja sai ihan kivat arvostelut. Tällä kertaa Neppis voitti kaunotar-sisarensa. Cherie (anteeksi nyt vaan systeri, etten muista miten se itikka laitetaan tuohon sinun e kirjaimen päälle) siskolla on minusta tosi kauniit värit ja mukava koko. Sitä olen miettinyt, että puhuukohan se pariisia kun se oli aika hiljainen, kun yritin suukottaa. Ehkä tällainen roteva skandinaaviblondi-mies ei sitä sytyttänyt.
Suoritin siellä näyttelyssä myös naistenmiesten työtä. Löysin kaksi juoksussa olevaa narttua. Valitettavasti toinen oli sisareni Neppis ja toinen oli naapuriteltan vanha narttu. Naapuriteltan täti suuttui minulle ja rupesi huutamaan miehelleen, että "Katto nyh etkö sää huomannu ett täll on juoksu!! Nyt tätä ei voikaaan viedä kehään. Laita se nyh heti tonne häkkiin ja häkki tonne toiselle puolelle kämppiä". Ihan turhaan hikeentysivät! Enhän minä tiedä mitä pahaa voisin tehdä. Joku sanoi minulle, että "kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa", mutta kun en oikein ymmärrä miten m i n ä ja sellainen puu kuulumme yhteen. Olen koira!
Raisa osti Sakelle ja itselleen 25 vuoden avioliiton kunniaksi samanlaiset mustat teepaidat ja painatti siihen eteen sellasen "kivan" tekstin. Ehkä uskallan paljastaa, että nyt niiden rintamuksessa lukee " iloinen mieli korvaa puuttuvat pisteet" ja vielä höhhöh krmmh pinkin värisillä kirjaimilla. Isäntä ei taida laittaa sitä ikänään päälle. Emännällä se jo olikin eilen illalla päällä ja se kulki siinä dee-kupit rottingilla. Ei se taida paljoa välittää mitä muut ajattelee. Minä välitän nyt vain siitä, että se unohtelee asioita ja tekee paljon virheitä myös minulle tärkeissä asioissa (kuten syntymäajoissa) ja on se muutenkin vähän kehnossa kunnossa. Emäntä menee sinne kummalliseen Puolariin uusiin tarkastuksiin syyskuun lopulla. Rupeekohan se taas vollottelemaan, ou jee, kuulkaa silloin kuluu taas serlaa! Eikun Liiteristä hakemaan jumbopakkauksia sitä.
