Emäntä kulkee illalla metsässä ja ihastelee mustikoita...ja isäntä vastaa harvakseltaan..
Minä poika kävelen ja hapuilen myös mustikoita,..... vai vihkaa nostelen jalkaa ja merkkaan reviiriä.
>> ihania nää mustikat ja näitä on paljon
>> joo, tossa on tosi täysi puska ihan polun vieressä. Mites mä sen olen missannut viimeksi?
Emäntä poimii siitä kourallisen....
>> Yäk, nää oli jo ihan ylikypsiä, jotenkin omituinen maku. Nää oli niin valtavan kokoisiakin.
Hiivin ihan hiljaa ohi. Siihen pensaaseen olen minä viimeksikin ohi mennessä pissinyt. Hyvin lannoitin! Isot on mustikat ;)
II tapahtuma
Pari viikkoa sitten emäntä epäili, etten minä koskaan löytäisi hautaamiani ruokavarastoja. Tänä viikonloppuna olen todistanut epäilyt vääriksi. Kaivoin ylös 2 siansaparoa. Ne olivat hautuneet aivan ihanan pehmeiksi ja ne haisivat ja maistuivat tosi hyvältä. Illalla, kun menimme kaikki nukkumaan, ihmetteli isäntä onko emännällä ilmavaivoja, kun tuvan ilmastossa ilmeni tuhnun hajuisia runsaita rikkipäästöjä. Onneksi emännällä riitti huumorintajua ja hommasta ei tullut perheriitaa. Ei sen puoleen, että nyt olisivat kovin riitelevää sorttia. Haudatut saparot tekivät vain volttia massussani ja hiljaa tuhnuttelin läpi yön. Haisuli mikä haisuli, sanoi Alfred ja vaihtoi vierashuoneeseen nukkumaan. Todistettavasti tiedän mistä haudatut aarteeni löydän!
