Tuntuu, että kesä loppui, kun isäntä palasi töihin. Olen yrittänyt viihtyä yksin päivisin, kun Alfred ja Blixten vain nukkuvat ja nukkuvat. Vaikka kuinka houkuttelen niitä leikkiin, niin ainoastaan hännän pää reagoi, ei se toinen pää.
Olin käymässä koirapuistossa ja se ei tällä kertaa ollut ollenkaan hauskaa. Rasmus niminen nuori Borderterrieri yritti koko ajan selkääni ja sitten kun Rasmus vihdoin lähti kotiin tuli pikkukoiratarhaan Kultainen noutaja neiti. Nimeä en edes muista kun harmitti niin paljon sen touhuilut. Menin emännän viereen makaamaan ja katselin elvis-tukkani alta sen koiran kohellusta. Hei haloo, se oli pikkukoirien leikkipaikka! Yritin viestittää mulkoilulla, että mene sinä tonne omalle puolelle vaan. Sitten vielä emäntä sortuu lepertelemään sille isolle puuhkahännälle.
Tapahtui siellä vähän muutakin, sellaista posetiivista. Ada- terrieri rakastui minuun. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pike tosin sanoo, että sille oli vain tulossa juoksuaika, eikä tällä kemialla ole mitään tekemistä rakastumisen kanssa. Mutta Pike ei olekaan nuori kuten minä.
Minulla on treffit ensi viikolla samaan aikaan Adan kanssa.