Muistuipa mieleeni, että en ole kertonut tätä tarinaa, jonka mäyräkoiraemäntä kertoi meille, kun olimme kuuntelemassa mustalaisjazzia Saltbodanissa lauantai-iltana. Ilta oli aivan ihana perinteinen elokuun ilta. Oli ihan tyyntä ja lämmintä. Moottoritieruusut tuoksuivat ja kynttilän valo loi kauniita varjoja akustisesti soittaneen jazztrion ympärille. Emäntä katsoi niin rakastuneesti isäntään, xxx. ÖÖHHH.
Niin, niin, se tarina siitä ,että en minä ole kylän ainoa häntäheikki. Mäyräkoira Pötkön ulkoiluttaja, perheen teinitytär, tuli kotiin illalla. Perheen äiti huomasi toisen koiran Pötkön perässä, ihan häntäpäässä kiinni ja kysyi tyttäreltä kenen koiran hän toi kotiin. Tytär vastasi, että tietenkin oman! Sitten äiti, että ei kun toi toinen toi eri rotuinen, jolloin tytär huomasi, että pieni uroskoira oli seurannut heidän narttuaan ihan hissukseen samalla oven avauksella ihan sisälle asti. Puolet pikkukaupungista koluttiin, ennen kuin urospojalle löytyi oikea omistaja ja nyt koko seudulla on hauskaa asiaa muistellessa. Ehkä teinitytär jo haluaisi asian unohtaa?
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
