Minä olen kävelyttänyt Alfredia ja emäntää ulkona. Alfred on saanut uudet valjaat. ne on siniset ja niissä on pikalukko niin kuin minunkin taluttimessa on.
Alfred on päättänyt löntystella minun perässäni tuolla ulkona ja sen sijaan että nostaisi jalkaa niin kuin minä tai tulostaisi paksusti niin Affe vaan istuu ja syö heinää ja haistelee myyrän jälkiä. Ajatella, että se sinnikkäästi on umpio kotiin asti ja sitten menee potalleen.
No minähän toisaalta talvella valitin, että meillä koirilla on aina vaan tuo ulkohuussi niin ehkä Affen pitää pitää kiinni annetuista eduista. Sanotaanhan sitä ihmistenkin työelämässä,
että annettuja etuja ei saa poistaa.
Ulkona kukkivat leskenlehdet, sinivuokot ja valkovuokot, tulppaanit ja narsissit. Minä odotan nyt että isäntä saa laitettua sellaisen kauniin vihreän lanka-aidan tuohon ruusupuskien taakse. Sitten me voidaan Affen kanssa ulkoilla ilman häiriöitä meidän omassa puutarhassa.
Silkkiterrierin arkea ja juhlaa. Kumppaneina Eddyllä on 2 kissaa ja Lukukoira Börje. Eddy viettää PRAa elämää.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Blixten nukkui pois 18 vuoden iässä
Tämä on Blixtenin muistoksi.
Hän syntyi kissatädin talossa Vanhassa Muuralassa Espoossa 8.4.1992 ja muutti Kaivomestariin Anssin kissaksi kesäkuun alussa 1992. Blixten oli arka ja kovin varovainen kissa, jonka luonteen viehätys olikin tietynlaisessa Sielun sivistyksessä. Hän oli myös hyvä metsästäjä, joka tuskin koskaan erehtyi lintupaistiin. Blixten eli kaupungissa sisäkissana, mutta saaressamme vapaata kesäelämää.
Blixten näki kissojemme menevän ja tulevan. Erityisen iloinen hän oli Ton-Tonin saapumisesta vuonna 2007. Ikävä kyllä Ton-Ton ei saanut aikuistua kanssamme, vaan kuoli vuoden ikäisenä tapaturmaisesti eräänä yönä syötyään vahingossa ohutta ompelulankaa. Viking taas oli Blixteniä 6 vuotta vanhempi ja oikea äidillisyyden ruumiillistuma - leikattu kolli, mutta hoiti hellästi pienokaistaan. Viking sairastui 9 vuotiaana maksasyöpään ja ei enää muuttanut kanssamme Lystimäkeen.
Elämä pikkuruisen Alfredin (nyt 10 vuotta) kaverina kuitenkin maittoi ja Blixtenkin piristyi kovasti loppuvuosinaan. Enää hänen ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kanssamme saareen viikonlopuiksi, vaan sai nauttia tyhjän talon rauhasta. Sitä hän arvosti kovasti.
Elämän viimeinen vuosi ruuduttui Eddy Edwardsin tapoihin tottuessa. Saimma oppia miten vanha kissa voikaan ylevästi katsoa nenäänsä pitkin pöhkönä temmeltävää koiranpentua. Blixten näytti hieman hymähtelevänsä tuolle oudolle otukselle, joka oli niin valmis kaikkeen leikkiin. Kertaakaan ei heille tullut riitaa.
Yhteiset palloleikit Alfredin ja Eddyn kanssa olivat olohuoneen iltapäiväauringossa suosittuja. Blixten tykkäsi myös joistakin koiranruoista ja jakoi auliisti vettä omasta kupistaan vuorostaan sitten koiran vesikuppia verottaen.
Viimeisen viikon Blixten asui Eddyn ja Anssin huoneessa, minne hän linnoittautui kaapin kupeeseen kuin vanha intiaani odottamaan loppua. Munuaiset pettivät ja syöpä otti omansa. Luottoeläinlääkärimme Vivi Airas sai kutsun auttaa Blixten ikiuneen. Olemme onnellisia, että eläimelle suodaan eutanasian mahdollisuus.
Blixten on nyt enkelikissa Kickanin, Vikingin ja Ton-Tonin kanssa Sajamien kissataivaassa ja muistelemme häntä lämmöllä.
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Puutarhatöitä
Minä olen tehnyt paljon puutarhatöitä tänään. Olemme isännän kanssa leikanneet omenapuun ja keränneet risuja ja ropsuttaneet vanhat heinät pois kukkapaikoista.
Emäntä se vaan otti aurinkoa ja harjoitteli minun avulla sitä paikka-tänne leikkiä. Kyllä se alkaa jo oppia!
Pike soitti, että pikkusiskolla ei ollut mennyt oikein tän päiväinen Lahden koiranäyttely putkeen. Cherie oli saanut jonkun ällötyypin tuomariksi, joka ei ymmärtänyt kauneuden päälle. Siskolla on niin piiiitkä ja kaunis turkki ja iloidet kasvot, että minä en ymmärrä, kun sitten annetaan pojanvärinen nauha. Se on niin tyylikäs neiti-koiranen.
Minä puolustan aina siskojani.
Helinä kertoi, että Nana mamma voi saada ehkä syksyllä taas pentuja.
Minua rupesi vähän jänskättämään, josko saisin vaikka veljen sitten.
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Mietteitä ja harjoituksia
Minä sitten ihmettelen monia ihmisiä, kun ne eivät puhu koiralleen. Koiratarhassa oli taas tänään kauheasti mykkiä ihmisiä. Ja yksi täti Viivi mäyräkoiran emäntä oli järkky hapan, ihan kuin meidän Hapan Täti aikoinaan.
Emäntä ja Helinä juttelevat minulle ja Neppis-siskolle ja Nanalle koko ajan ja keksivät koirapuistossa valtavasti kivoja leikkejä.
Joo, tänään ne molemmat kyllä vaan paleli ja emäntä köpsötteli ja sitten ne söi lakua, jota Helinä oli ottanut mukaan taskuun. Emännällä oli kyllä meille kaikille koiranamia Litukasta.
Tänään emäntä harjoitteli ihan uutta asiaa ja melkein oppi sen. Homman nimi on paikka -tänne.
Ensin minulle annetaan paikka. Sitten emäntä joutuu kävelemään ihan yksin poispäin (aika kauas) ja sanoo tänne sitten kun se ei enää uskalla mennä kauemmaksi..Silloin minä menen avuksi ja saan namia. Ihan jees opettelua. Ei se ole huono oppimaan tuo emäntä. Vähän on vanhuutta luissa ja lihassa, mutta Helinän mukaan järki kyllä pelaa. Kyllä se oppii.
Minulla oli myös spontaani kaverikoiraharjoitus piispan kanssa tänään. Piispa tuli pörrötädin kanssa katsomaan meitä koiratarhalle ja emäntäni otti minut syliin ja vei piispan viereen. Piispa on pyörätuolissa ja kovin vanha ja väsynyt. Siinä minä köllöttelin emännän sylissä ihan rentona ja katsoin kiltisti tuota vanhaa miestä. Hän hymyili minulle, mutta ei jaksanut paljoa silittää. Minusta tuntuu, että minusta voisi tulla hyvä kaverikoira.
Emäntä ja Helinä juttelevat minulle ja Neppis-siskolle ja Nanalle koko ajan ja keksivät koirapuistossa valtavasti kivoja leikkejä.
Joo, tänään ne molemmat kyllä vaan paleli ja emäntä köpsötteli ja sitten ne söi lakua, jota Helinä oli ottanut mukaan taskuun. Emännällä oli kyllä meille kaikille koiranamia Litukasta.
Tänään emäntä harjoitteli ihan uutta asiaa ja melkein oppi sen. Homman nimi on paikka -tänne.
Ensin minulle annetaan paikka. Sitten emäntä joutuu kävelemään ihan yksin poispäin (aika kauas) ja sanoo tänne sitten kun se ei enää uskalla mennä kauemmaksi..Silloin minä menen avuksi ja saan namia. Ihan jees opettelua. Ei se ole huono oppimaan tuo emäntä. Vähän on vanhuutta luissa ja lihassa, mutta Helinän mukaan järki kyllä pelaa. Kyllä se oppii.
Minulla oli myös spontaani kaverikoiraharjoitus piispan kanssa tänään. Piispa tuli pörrötädin kanssa katsomaan meitä koiratarhalle ja emäntäni otti minut syliin ja vei piispan viereen. Piispa on pyörätuolissa ja kovin vanha ja väsynyt. Siinä minä köllöttelin emännän sylissä ihan rentona ja katsoin kiltisti tuota vanhaa miestä. Hän hymyili minulle, mutta ei jaksanut paljoa silittää. Minusta tuntuu, että minusta voisi tulla hyvä kaverikoira.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Eddy osaaaa
Minä olen opettanut emännän kävelemään tottelevaisesti.
Kun hän päästää minut irti taluttimesta, niin minä lähden jolkottelemaan ja haistelemaan ihanaa "postia" jota ystäväni ovat minulle jättäneet.
Kun minä katson taakseni ja pysähdyn, niin emäntäni huutaa "Odota Mammaa" ja minä odotan.
Hölkkään sitten edelleen, kun emäntä on saavuttanut minut. Jos emäntäni jää liian kauas minä oitis juoksen sivulle (vasen sivu jalan viereen) ja saan namin palkinnoksi. Sitten me taas jatkamme yhtä matkaa.
Minä myös aina pysähdyn suojatien eteen ja odotan emäntääni ja vasta sitten menemme yhdessä tien yli. Emäntä ruukaa silloin sanoa "Yli" ja jos ei voi mennä niin hän sanoo "Auto". Sillä tavalla emäntäni tietää milloin on turvallista ylittää minun kanssani valtateitä ja muita hurjastelupolkuja.
Kun tulemme pahoihin paikkoihin ja emäntäni haluaa olla kiinni taluttimessa että minä vien häntä turvallisesti eteen päin niin hän sanoo "Edi, talutin" ja minä tulen ja pujotan ihan itse pääni kaulanauhaan. Hän voi myös kauniisti sanoa minulle että "Edi, auta mammaa", jos on hosutilanne. Ja autanhan minä. Turha sitä on hosua, kun rauhallisestikin saadaan hyvä tulos.
Minusta on hauskaa, kun hän lopuksi sanoo:
Edi on hyyyvä poika.
Edi osaa!
Ottaako Edi namin?
Taitavaa!
Minä kehuisin mielelläni nyt vähän isäntääni, mutta en osaa väsyneenä hyvää suomea.
Meidän eläinlääkäri on muuten jumissa Rooman lentokentällä, kun on tämä tuhkatours aika.
Kun hän päästää minut irti taluttimesta, niin minä lähden jolkottelemaan ja haistelemaan ihanaa "postia" jota ystäväni ovat minulle jättäneet.
Kun minä katson taakseni ja pysähdyn, niin emäntäni huutaa "Odota Mammaa" ja minä odotan.
Hölkkään sitten edelleen, kun emäntä on saavuttanut minut. Jos emäntäni jää liian kauas minä oitis juoksen sivulle (vasen sivu jalan viereen) ja saan namin palkinnoksi. Sitten me taas jatkamme yhtä matkaa.
Minä myös aina pysähdyn suojatien eteen ja odotan emäntääni ja vasta sitten menemme yhdessä tien yli. Emäntä ruukaa silloin sanoa "Yli" ja jos ei voi mennä niin hän sanoo "Auto". Sillä tavalla emäntäni tietää milloin on turvallista ylittää minun kanssani valtateitä ja muita hurjastelupolkuja.
Kun tulemme pahoihin paikkoihin ja emäntäni haluaa olla kiinni taluttimessa että minä vien häntä turvallisesti eteen päin niin hän sanoo "Edi, talutin" ja minä tulen ja pujotan ihan itse pääni kaulanauhaan. Hän voi myös kauniisti sanoa minulle että "Edi, auta mammaa", jos on hosutilanne. Ja autanhan minä. Turha sitä on hosua, kun rauhallisestikin saadaan hyvä tulos.
Minusta on hauskaa, kun hän lopuksi sanoo:
Edi on hyyyvä poika.
Edi osaa!
Ottaako Edi namin?
Taitavaa!
Minä kehuisin mielelläni nyt vähän isäntääni, mutta en osaa väsyneenä hyvää suomea.
Meidän eläinlääkäri on muuten jumissa Rooman lentokentällä, kun on tämä tuhkatours aika.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Leskenlehtiä ja perhonen
Isäntä ja allekirjoittanut olemme jo monta päivää sitten nähneet leskenlehtiä ja nokkosperhosia. Emäntä on aika harmissaan sillä se nyt ei ole nähnyt oikein mitään kuulema.
No se nyt ei kattelekaan mitään ojan pohjia, mutta me isännän kanssa ollaan tällaisia luontotarkkailijoita!
Emäntä on sellainen kirjojen lukija -- joo joo.
En ole muuten päässyt katsomaan Pikea pitkään aikaan. En ole myöskään Ilmoa nähnyt. Olisi tosi kiva tavata, vaikka niiden patioparvekkeella.
No se nyt ei kattelekaan mitään ojan pohjia, mutta me isännän kanssa ollaan tällaisia luontotarkkailijoita!
Emäntä on sellainen kirjojen lukija -- joo joo.
En ole muuten päässyt katsomaan Pikea pitkään aikaan. En ole myöskään Ilmoa nähnyt. Olisi tosi kiva tavata, vaikka niiden patioparvekkeella.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Niitä näitä Sunnuntaina
Mnää en tykää! Joka helskutan karvassa on nyh jokin risu ku mää meen kävelylle!
Onneksi ei ole mitään näyttelyitä!
Elelemme tässä vähän hiljaiseloa. Bee on sairas ja sillä on paha olo. Emäntä yrittää nyt sitten saada sille tohtoriajan. Eihän sitä voi tollasena katsella enää ensi viikkoa, tai edes maanantaita. Hoitoa pitää saada.
Isäntä on kanssa aika vetämättömissä, liekö sitten kevätväsymystä. No ei tuolla märällä pihalla vielä oikein haluakaan mitään tehdä. Se tulivuorikin sitten päätti purkautua ja tehdä ihmisten olon aika öklöksi. Kaikki stressaa nyt vaikkeivätt edes matkustaisi millekään. Taivaalla ei näy niitä rautakotkia nousemassa ja laskeutumassa. Nyt näkyy vaan joutsenia ja hanhia lentämässä etelästä pohjoista kohti. Kauhia ääni niistäkin lähtee. Joo wuff sekin!
Salaisella kummitädillä on ollut joku suuri ihailija sen ikkunan takana. Oikein oli nostolavan hankkinut ja sisään katsellut aamulla. Salainen kummitätini asuu toisessa kerroksessa, joten jo on täytynyt olla miehen kiinnostunut näkymästä. Kummitäti kyllä selitti meille, että ihan joku taloyhtiön korjausmies se oli ollut, mutta minusta hänen kauniit suklaasilmänsä ovat kyllä tehokas lähestymismagneetti. Ai että hän nukkui? Siis silmät kiinni? Ei koiranunta?
Hmmm.... saneell viis.....mikä se on?
Joka tapauksessa nolostus on katsojan, sanon minä. Ei sen jota salakatsellaan.
Onneksi ei ole mitään näyttelyitä!
Elelemme tässä vähän hiljaiseloa. Bee on sairas ja sillä on paha olo. Emäntä yrittää nyt sitten saada sille tohtoriajan. Eihän sitä voi tollasena katsella enää ensi viikkoa, tai edes maanantaita. Hoitoa pitää saada.
Isäntä on kanssa aika vetämättömissä, liekö sitten kevätväsymystä. No ei tuolla märällä pihalla vielä oikein haluakaan mitään tehdä. Se tulivuorikin sitten päätti purkautua ja tehdä ihmisten olon aika öklöksi. Kaikki stressaa nyt vaikkeivätt edes matkustaisi millekään. Taivaalla ei näy niitä rautakotkia nousemassa ja laskeutumassa. Nyt näkyy vaan joutsenia ja hanhia lentämässä etelästä pohjoista kohti. Kauhia ääni niistäkin lähtee. Joo wuff sekin!
Salaisella kummitädillä on ollut joku suuri ihailija sen ikkunan takana. Oikein oli nostolavan hankkinut ja sisään katsellut aamulla. Salainen kummitätini asuu toisessa kerroksessa, joten jo on täytynyt olla miehen kiinnostunut näkymästä. Kummitäti kyllä selitti meille, että ihan joku taloyhtiön korjausmies se oli ollut, mutta minusta hänen kauniit suklaasilmänsä ovat kyllä tehokas lähestymismagneetti. Ai että hän nukkui? Siis silmät kiinni? Ei koiranunta?
Hmmm.... saneell viis.....mikä se on?
Joka tapauksessa nolostus on katsojan, sanon minä. Ei sen jota salakatsellaan.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Kesäkumit
Meillä on jyllännyt naisen logiikka renkaan vaihdossa.
Emäntä oli sitä mieltä, että hän ei ole ostanut kesärenkaita uuteen autoonsa. Hänellä on vain talvirenkaat.
Pitäisi ehdottomasti ostaa kesärenkaan, mutta ylimääräistä rahaa ei ole! Osinkotuloja on vain puolet viimevuoden summasta.
Kun emäntä osti sen auton niin ne talvirenkaat kustansi hänen rakas isäpappansa. Sillä eihän sitä nyt voi uudella autolla ajaa hallista ulos talvikeliin ellei ole renkaita alla. Sitä asiaa ei ollut emäntä miettinyt lainkaan.
Nyt emäntä oli sitä mieltä ,ettei hänellä ole kesärenkaita, koska niitä ei ole ostettu.
Mutta mitkäs hienoudet nuo sitten ovat tuolla kellarissa kauniissa pusseissa ja ihan käyttämättömät Goodyearit, kysyi isäntäni ja minä.
Emäntä hieman hämmästyneenä pohti, että ahaa olen varmasti saanut ne sitten ilmaiseksi. Kiva jos siellä on minullekin kesärenkaat sexmobiiliin.
Isäntä koetti valistaa, että kyllä ne ihan autoon kuuluu. Suomessa ei myydä autoja ilman renkaita. Jos ostaa talvirenkaat niin kesärenkaat pakataan mukaan ja ihan ilmaiseksi.
Nyt isäntä haluaa emännältä 600 euroa sillä hänhän hankki emännälle kesärenkaat menemällä kellariin hakemaan ne.
Mielenkiintoista.
Emäntä oli sitä mieltä, että hän ei ole ostanut kesärenkaita uuteen autoonsa. Hänellä on vain talvirenkaat.
Pitäisi ehdottomasti ostaa kesärenkaan, mutta ylimääräistä rahaa ei ole! Osinkotuloja on vain puolet viimevuoden summasta.
Kun emäntä osti sen auton niin ne talvirenkaat kustansi hänen rakas isäpappansa. Sillä eihän sitä nyt voi uudella autolla ajaa hallista ulos talvikeliin ellei ole renkaita alla. Sitä asiaa ei ollut emäntä miettinyt lainkaan.
Nyt emäntä oli sitä mieltä ,ettei hänellä ole kesärenkaita, koska niitä ei ole ostettu.
Mutta mitkäs hienoudet nuo sitten ovat tuolla kellarissa kauniissa pusseissa ja ihan käyttämättömät Goodyearit, kysyi isäntäni ja minä.
Emäntä hieman hämmästyneenä pohti, että ahaa olen varmasti saanut ne sitten ilmaiseksi. Kiva jos siellä on minullekin kesärenkaat sexmobiiliin.
Isäntä koetti valistaa, että kyllä ne ihan autoon kuuluu. Suomessa ei myydä autoja ilman renkaita. Jos ostaa talvirenkaat niin kesärenkaat pakataan mukaan ja ihan ilmaiseksi.
Nyt isäntä haluaa emännältä 600 euroa sillä hänhän hankki emännälle kesärenkaat menemällä kellariin hakemaan ne.
Mielenkiintoista.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Jäniksetön käpälä nami!
Ensin kehun tätä silkkiterrierien laminoimaa jäsenkorttia, joka tuli postissa. Siinä on jotain herttaista ja hurmaavaa. Emäntäni huomasi kyllä, että skannasin vahingossa hänen nimensäkin tähän, mutta ehkä te laitatte toisen silmän kiinni ja luette kortista vain joka toisen rivin. Niin ja onneksi nimikin on vähän väärin siinä ;D
Sitten itse otsikkotarinaan.
Minä olen äsken tunti sitten löytänyt tuosta takametsästä ihanan homeisen ja hyvin vähän käytetyn jäniksenkäpälän. En voi ymmärtää, että emäntäni ei arvosta löytöäni!
Vaikka minä kuinka yritin selittää hänelle, että tässä makaa nyt hieno Gurmee illallinen ihan framilla ja marinoituneena, niin hän sähisi minulle oikein vihaisesti. Minä murisin!
Miten hän voi käydä jossain hienossa ravintolassa esim. Cellassa Salaisen kummitädin ja Kuubattaren kanssa syömässä, jos minä en saa syödä omaa Menyy-toivettani? Olen aina halunnut syödä riistalihaa.
Huokaus...sinne se nyt jäi se käpälä, muiden koirien murkinaksi.
En saanut tuoda sitä edes kotiin.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
iltavuoropäivä
Emännällä on tänään iltavuoro. Nämä on kovin omituisia nykyään nämä emännän iltavuoropäivät. Hän herää normaalisti. Sitten hän menee takaisin nukkumaan epänormaalisti ja nukkuu kello 8 asti.
Sitten hän keksii, että vasta kello 9 tai 10 me menemme ulkoilemaan. Emäntä nimittäin siivoaa "jotain". Tänään hän siivosi keittiön, mutta minä en huomannut mitään siistiytymistä. Samat hajut siellä jalkalistan kohdalla oli kuin eilenkin.
Ulkoilimme ainakin tunnin ja satoi räntää. Jos olisimme ulkoilleet aikaisemmin, ei olisi satanut räntää, enkä olisi kastunut.
Emäntä lähti töihin klo 12. Minä menin lepäämään.
Mitähän se emäntä meinaa tehdä siellä iltavuorossa?
Varmasti se on jotain tosi raskasta työtä, sillä isäntäni lupasi keittää emännälle kaurapuuroa, kun emäntä pääsee yhdeksän aikaan illalla kotiin.
Minäkin ajattelin syödä silloin kaurapuuroa ja vähän herkkuvoita ja Yorkin papanoita.
Emäntä on siivonnut Affen ja Been potatkin. Hmmm. Ja, jo oli aikakin. Bee vähän oksenteli tänään. Se on varmaan nuollut liikaa sitä vuotavaa pattiaan. Ehkä se on nyt vähän paremmassa kunnossa, joo. Ei suostu lääkäriin tuo vanhus, ei sitten millään.
Kirjaston iltavuoro on varmasti jotain todella tärkeää työtä?
Emäntä nukkuukin sen jälkeen niin huonosti, että minun kannattaa nukkua lattialla, muuten se potkii minua ja isäntää koko ajan nilkoille.
Sitten hän keksii, että vasta kello 9 tai 10 me menemme ulkoilemaan. Emäntä nimittäin siivoaa "jotain". Tänään hän siivosi keittiön, mutta minä en huomannut mitään siistiytymistä. Samat hajut siellä jalkalistan kohdalla oli kuin eilenkin.
Ulkoilimme ainakin tunnin ja satoi räntää. Jos olisimme ulkoilleet aikaisemmin, ei olisi satanut räntää, enkä olisi kastunut.
Emäntä lähti töihin klo 12. Minä menin lepäämään.
Mitähän se emäntä meinaa tehdä siellä iltavuorossa?
Varmasti se on jotain tosi raskasta työtä, sillä isäntäni lupasi keittää emännälle kaurapuuroa, kun emäntä pääsee yhdeksän aikaan illalla kotiin.
Minäkin ajattelin syödä silloin kaurapuuroa ja vähän herkkuvoita ja Yorkin papanoita.
Emäntä on siivonnut Affen ja Been potatkin. Hmmm. Ja, jo oli aikakin. Bee vähän oksenteli tänään. Se on varmaan nuollut liikaa sitä vuotavaa pattiaan. Ehkä se on nyt vähän paremmassa kunnossa, joo. Ei suostu lääkäriin tuo vanhus, ei sitten millään.
Kirjaston iltavuoro on varmasti jotain todella tärkeää työtä?
Emäntä nukkuukin sen jälkeen niin huonosti, että minun kannattaa nukkua lattialla, muuten se potkii minua ja isäntää koko ajan nilkoille.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Kennelin sivut taas päivitetty
Nyt voisi taas vilkaista Kennelsivuja. Honeycoat'sin valokuvaalpuukiin on tullut pari kuvaa lisää. Linkki sinne löytyy mun blogini oikeasta reunasta kuvani kieppeiltä.
Cherie rakas Systerini! Minusta olisi kauhean kivaa jos sinäkin antaisit näyttelytietosi mun emännälle niin se voisi laittaa ne ja pari fotoa sinne sivuille. En ole kuullut sinusta vähään aikaan mitään ja mulla, sun ainoalla veljellä HUOM!, on sua ikävä. Sitä paitsi Helinä ei muista mikä sun oikea ristimänimi on! Jos taas mun emäntä rupee arvailemaan niin kohta sut on ristitty uudelleen jokskuks Early Unicum Efterååtiksi.
Cherie rakas Systerini! Minusta olisi kauhean kivaa jos sinäkin antaisit näyttelytietosi mun emännälle niin se voisi laittaa ne ja pari fotoa sinne sivuille. En ole kuullut sinusta vähään aikaan mitään ja mulla, sun ainoalla veljellä HUOM!, on sua ikävä. Sitä paitsi Helinä ei muista mikä sun oikea ristimänimi on! Jos taas mun emäntä rupee arvailemaan niin kohta sut on ristitty uudelleen jokskuks Early Unicum Efterååtiksi.
Emäntäni niin tykkää tästä postikortista! Sen mielestä tämä voisi olla esimerkiksi jonkun kirjallisen romantiikkaviikon mainoskuva Sellon kirjastossa, mutta eihän se nyt siellä voi sellaista ehdottaa, kun se on ihan vastatullut. Eikä sitä kukaan ehtisi siellä kuunnellakaan.
Minä olin vielä nyt iltapäivällä rantabulevardikävelyllä. Minä istuin muurahaispesään. Miten minä olisin voinut tietää, että ne on jo heränneet kevätsiivoamaan ja olisivat niin kiukkuisia, jos niiden kekoa sorkitaan. Olivatpa ne ilkeitä minulle. Sattuu!
Sitten minä näin paljon ripulikakkoja ja yksi ison koiran omistava nainen kertoi meille, että Niittykummun koirapuistossa olisi jotain parvovirusta. Juu, kyllä sellaisesta taudista varmasti varpusparvet lentää. Onneksi en käy siinä koirapuistossa vaan yhdessä toisessa.
Siellä rannalla oli englanninkielinen vauvapoika joka sanoi minut nähdessään "an elephant". Minä sanosin siinhen topakasti "EN OLE elifäntti, I'm a man." Emäntä nauroi silmät sikkarallaan ja kertoi, sen vauvapojan äidille, että olen Australian Silky Terrier.
Emäntä keitti minulle juuri hernekeittoa. Minulla on valtava nälkä nyt kun olin ulkoilemassa ainakin tunnin siellä rantatiellä ja aamupäivällä tunnin Henttaalla. Niin, ja eilen ei oikein ruoka maittanut matkoilla.
Matkaan lähdin.... Lappeenrantaan!
Olin idässä ja onneksi oli myös paluulippu.
Kennelmamma vähän huokaili, että ajatella Faija ajoi ja toi vielä takaisin.
Sinnekö meidät olisi pitänyt jättää? Emäntä kiittää Pikea peltihevosen ruokinnasta ja matkalaisten murkinoiden maksamisesta. Faija oli unohtanut Golden Visansa Geehen kuivumaan.
Faija oli KNAM taas ja taas huokaili Lappeenrannassa, että onneksi unohti sen kortin, sillä emäntä olisi siellä hallissa hurahtanut kaikenlaisiin vempaimiin. Ja sitten olisi viisu vinkunut!
Pike osti Honeycoatseja varten jonkin hirveän kalliin ihmeharjan, jolla se heti löysi minusta heti 5 uutta takkua.
Meillä meni hienosti siellä näyttelyssä, vaikka alku aina hankala.
Ensinnäkin mentiin sisään ihan väärästä ovesta, kun nuo eivät malttaneet lukea mistä olisi pitänyt mennä. No, kun oli sitten vaelletty koko halli ympäri -ulkokautta- niin saatiin kamat halliin sisään ja jouduttiin siitä suoraan yläkertaan.
Kyseessä on huom! jäähalli ja arvatkaa missä kehät sijaitsivat. Tietenkin! Jäätasolla :D.
Saatiin rekisteröidyttyä sisälle ja taivallettiin kaikki 1941 porrasta alas kaikkine häkkeineen, palleineen ja emännän kahvi/nakkipiirakka/tomaatti/banaanireppuineen . Ei oltu kovin hiljainen seurue pääkaupunkiseudulta. Neppis kannettin, vaan minä poika askelsin, enkä edes vetänyt vaan aina odotin emäntää kauniisti. Alamäessä ei tule hiki, mutta eräs daami kiroili kuin merimies Shanghaissa. Pekkarinen meni ihan vinoon! KNAM oli eksynyt jo joukosta.
Sitten löydettiin papereiden mukaan oikea kehä, kehä 2 ja oltiin 1 h 10 min ajoissa.
Mutta, missään ei ollut yhtään silkkiä!
Faija ja Pike selvittämään. Emäntä käskettiin meitä vahtimaan. Saatiin tieto, että kehä on vaihtunut.
Piti löytää kehä 8. Löytyi myös Aino Utukka ja hänen silkit. OK, oikea paikka.
Neppikselle ei löytynyt mukavaa paikkaa oleskella. Sinksattiin ja väännettiin. Emäntä hermostui ja meni sitten kaukalon kulmaan, ihan katsomon ekalle riville ja tälläsi paksun takamuksensa penkin luo. Huokaisi.Oookeijjjj?
Kului 15 minuuttia ja seurueen muutkin siirtyivät meidän kahden luo, sillä se oli tosi hyvä paikka istua ja sitten minut sai trimmattua siinä penkin päässä. Ja, kukaan ei kulkenut ohi ja töninyt! Minä viihdyin siinä. Niin ja kassihäkin sai pois siitä jään pinnasta vähän korkeammalle. Minulla oli lämmin peti lammaskarvan päällä siellä sisällä. Otin asiat rennosti. Tää nyt on tätä......;)
Seuraavaksi tuli tieto: Tuomari on vaihtunut. Uusi tuomari on israelilainen Ligita Zake ja hän tuomaroi omien rotujensa jälkeen meitä vasta klo 13.00 lähtien. Kolmen tunnin odotus! Hau-ko-tus, huo-ka-us.
Hau-ko-tus, huo-ka-us. Emäntäkin oli ollut yöllä pääsiäiskirkossa Hvitttorpissa asti ja nukahti vasta kolmen aikaan yöllä ja me lähdettiin matkaan jo varttia vaille kuusi aamulla. Siksi isäntäni ajoi koko matkan. Se on sitä rakkautta! Emäntää oksennutti ja kävi se kerran vessassa oksentamassa. ( Mutta ei kerrota muille tästä, eihän) Emäntä yritti syödä kokoajan vähän jotain, että sokerit pysyisi kohtuudessa. Kyllä se pärjäsi hyvin. No, tänään se onkin ihan sitten sekopää! Sen tosin pitääm ennä katsomaan nyt Lukupuroon, kun siellä ollaan aika vanhoja.
Juu siis Faija auttoi meitä kunnon KNAMin tavoin. Se oli emännälle suloinen ja hellä ja Pikelle oikein kohtelias. Minä en sen vuoksi sanonut mitään, vaikka Faija kävikin kanssani aina välillä sikaarilla. se on sellainen meidän miesten juttu!
Kun sitten pääsimme kehään, olin minä ihan ensimmäinen silkkiterrieri, jonka tuomari näki ja hän nosti minulle lopuksi molemmat peukut pystyyn, ihan niin että yleisö näki!Upeet peukut sillä oli. Olin ylpeä ja otin vielä paremman asennon. Nyt minusta oli hauskaa kehässä ja panin parastani.
Tuomari kirjoitti: "Good quality dog. Excellent outline. Good head propotions. Well setears. Silk expression. Head and body anatomy are correct. Well built in front and hint. Well set tail falling on the back. Correct silky coat. Could have more pigmentation. Shows good terrier movement."
Tuloksena: NUO ERI, NUK 1, Paras uros 2, Varasertti. Koko homman kakkonen ja varasertti. WUFF!
Ei perhe noista niin välitä, mutta minusta on eri kivaa tehdä Pike-mamma iloiseksi. Siksi käskinkin emännän jo päivittää kennelin kotisivuille meidän molempien tulokset, sillä Neppiskin menestyi upeasti vaikkei saanutkaan sitä toista serttiä. Elegant Eugenie oli JUN ERI, JUK 1, Paras narttu 4.
Kotimatkalla emäntä ja kennelmamma lauloivat koko matkan Kymenportisa kotiin (142 km) Vicky Rostin lauluja sellaiselta levyltä, jossa oli sen kaikki hitit. Pike osti sen bensikseltä. Joten, olemme isännän kanssa kuunnelleet sataa salamaa ja kikakon paloa noin yhdeksänä eri versiona; etupenkiltä yhdenlaista ja takapenkiltä toisenlaista. Oikea versio lienee tullut soittimen kajareista.
Sitten, kun emäntä rupesi joikaamaan jotain Joliin jooliin niin minä panin stop tykkänään ja otin Neppiksen avuksi. Siihen loppui autokaraoookke ja emme kuulleet luluakaan enää.
Kotiin tultiin turvallisesti! Ja tänään levätään.
Eddyn perspuoli Piken vauhdissa mukana.
Kennelmamma vähän huokaili, että ajatella Faija ajoi ja toi vielä takaisin.
Sinnekö meidät olisi pitänyt jättää? Emäntä kiittää Pikea peltihevosen ruokinnasta ja matkalaisten murkinoiden maksamisesta. Faija oli unohtanut Golden Visansa Geehen kuivumaan.
Faija oli KNAM taas ja taas huokaili Lappeenrannassa, että onneksi unohti sen kortin, sillä emäntä olisi siellä hallissa hurahtanut kaikenlaisiin vempaimiin. Ja sitten olisi viisu vinkunut!
Pike osti Honeycoatseja varten jonkin hirveän kalliin ihmeharjan, jolla se heti löysi minusta heti 5 uutta takkua.
Meillä meni hienosti siellä näyttelyssä, vaikka alku aina hankala.
Ensinnäkin mentiin sisään ihan väärästä ovesta, kun nuo eivät malttaneet lukea mistä olisi pitänyt mennä. No, kun oli sitten vaelletty koko halli ympäri -ulkokautta- niin saatiin kamat halliin sisään ja jouduttiin siitä suoraan yläkertaan.
Kyseessä on huom! jäähalli ja arvatkaa missä kehät sijaitsivat. Tietenkin! Jäätasolla :D.
Saatiin rekisteröidyttyä sisälle ja taivallettiin kaikki 1941 porrasta alas kaikkine häkkeineen, palleineen ja emännän kahvi/nakkipiirakka/tomaatti/banaanireppuineen . Ei oltu kovin hiljainen seurue pääkaupunkiseudulta. Neppis kannettin, vaan minä poika askelsin, enkä edes vetänyt vaan aina odotin emäntää kauniisti. Alamäessä ei tule hiki, mutta eräs daami kiroili kuin merimies Shanghaissa. Pekkarinen meni ihan vinoon! KNAM oli eksynyt jo joukosta.
Sitten löydettiin papereiden mukaan oikea kehä, kehä 2 ja oltiin 1 h 10 min ajoissa.
Mutta, missään ei ollut yhtään silkkiä!
Faija ja Pike selvittämään. Emäntä käskettiin meitä vahtimaan. Saatiin tieto, että kehä on vaihtunut.
Piti löytää kehä 8. Löytyi myös Aino Utukka ja hänen silkit. OK, oikea paikka.
Neppikselle ei löytynyt mukavaa paikkaa oleskella. Sinksattiin ja väännettiin. Emäntä hermostui ja meni sitten kaukalon kulmaan, ihan katsomon ekalle riville ja tälläsi paksun takamuksensa penkin luo. Huokaisi.Oookeijjjj?
Kului 15 minuuttia ja seurueen muutkin siirtyivät meidän kahden luo, sillä se oli tosi hyvä paikka istua ja sitten minut sai trimmattua siinä penkin päässä. Ja, kukaan ei kulkenut ohi ja töninyt! Minä viihdyin siinä. Niin ja kassihäkin sai pois siitä jään pinnasta vähän korkeammalle. Minulla oli lämmin peti lammaskarvan päällä siellä sisällä. Otin asiat rennosti. Tää nyt on tätä......;)
Seuraavaksi tuli tieto: Tuomari on vaihtunut. Uusi tuomari on israelilainen Ligita Zake ja hän tuomaroi omien rotujensa jälkeen meitä vasta klo 13.00 lähtien. Kolmen tunnin odotus! Hau-ko-tus, huo-ka-us.
Hau-ko-tus, huo-ka-us. Emäntäkin oli ollut yöllä pääsiäiskirkossa Hvitttorpissa asti ja nukahti vasta kolmen aikaan yöllä ja me lähdettiin matkaan jo varttia vaille kuusi aamulla. Siksi isäntäni ajoi koko matkan. Se on sitä rakkautta! Emäntää oksennutti ja kävi se kerran vessassa oksentamassa. ( Mutta ei kerrota muille tästä, eihän) Emäntä yritti syödä kokoajan vähän jotain, että sokerit pysyisi kohtuudessa. Kyllä se pärjäsi hyvin. No, tänään se onkin ihan sitten sekopää! Sen tosin pitääm ennä katsomaan nyt Lukupuroon, kun siellä ollaan aika vanhoja.
Juu siis Faija auttoi meitä kunnon KNAMin tavoin. Se oli emännälle suloinen ja hellä ja Pikelle oikein kohtelias. Minä en sen vuoksi sanonut mitään, vaikka Faija kävikin kanssani aina välillä sikaarilla. se on sellainen meidän miesten juttu!
Kun sitten pääsimme kehään, olin minä ihan ensimmäinen silkkiterrieri, jonka tuomari näki ja hän nosti minulle lopuksi molemmat peukut pystyyn, ihan niin että yleisö näki!Upeet peukut sillä oli. Olin ylpeä ja otin vielä paremman asennon. Nyt minusta oli hauskaa kehässä ja panin parastani.
Tuomari kirjoitti: "Good quality dog. Excellent outline. Good head propotions. Well setears. Silk expression. Head and body anatomy are correct. Well built in front and hint. Well set tail falling on the back. Correct silky coat. Could have more pigmentation. Shows good terrier movement."
Tuloksena: NUO ERI, NUK 1, Paras uros 2, Varasertti. Koko homman kakkonen ja varasertti. WUFF!
Ei perhe noista niin välitä, mutta minusta on eri kivaa tehdä Pike-mamma iloiseksi. Siksi käskinkin emännän jo päivittää kennelin kotisivuille meidän molempien tulokset, sillä Neppiskin menestyi upeasti vaikkei saanutkaan sitä toista serttiä. Elegant Eugenie oli JUN ERI, JUK 1, Paras narttu 4.
Kotimatkalla emäntä ja kennelmamma lauloivat koko matkan Kymenportisa kotiin (142 km) Vicky Rostin lauluja sellaiselta levyltä, jossa oli sen kaikki hitit. Pike osti sen bensikseltä. Joten, olemme isännän kanssa kuunnelleet sataa salamaa ja kikakon paloa noin yhdeksänä eri versiona; etupenkiltä yhdenlaista ja takapenkiltä toisenlaista. Oikea versio lienee tullut soittimen kajareista.
Sitten, kun emäntä rupesi joikaamaan jotain Joliin jooliin niin minä panin stop tykkänään ja otin Neppiksen avuksi. Siihen loppui autokaraoookke ja emme kuulleet luluakaan enää.
Kotiin tultiin turvallisesti! Ja tänään levätään.
Eddyn perspuoli Piken vauhdissa mukana.
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Pässiäinen
Nyt on Pyhän Pässiäisen aatto. On lauantai. Eilen oli Piiitkä Perjantai. Tänään alkoi aamusta heti kylvetys ja trimmaus. Huomenna on näyttely Lappeenrannassa.
Minä en ensin tykännyt yhtään tästä päivästä, mutta nyt huomasin, että aika kivaahan tämä Pässiäisisen vietto on, sillä ruoaksi on lammasta. Bää bää, mää pidän siitäää.
Nyt meillä kaikilla on massu täysi ja emäntä ja minä kirjoitamme blogia ja isäntä, Anssi ja Emmi katsovat Snookeria Eurosportilta.
Illaksi emäntä ja isäntä menevät vielä Cellaan syömään minun salaisen kummitätini , hänen poikansa ja Kuubattaren kanssa sellaisen traditionaalisen Pyhäinpäivä/Kekri päivällisen. Juu, se nyt vaan on niin, että Kuubatar oli Tunisiassa, kun olisi pitänyt syksyllä syödä. Nyt ne sitten syö Pässiäisenä.
Yötä vasten emäntä menee vanhempiensa kanssa yökirkkoon Hvittorppiin, sillä veljentyttö pääsee ripille ja kummeille on järjestetty Pääsiäisyön Jumalanpalvelus sinne korpeen. Pakko kuulema mennä, sanoivat vanhukset, olivat vähän hermona, kun emäntä yritti jäädä pois. Kai minä sitten menen yöpissille isännän kanssa?
Minä en ensin tykännyt yhtään tästä päivästä, mutta nyt huomasin, että aika kivaahan tämä Pässiäisisen vietto on, sillä ruoaksi on lammasta. Bää bää, mää pidän siitäää.
Nyt meillä kaikilla on massu täysi ja emäntä ja minä kirjoitamme blogia ja isäntä, Anssi ja Emmi katsovat Snookeria Eurosportilta.
Illaksi emäntä ja isäntä menevät vielä Cellaan syömään minun salaisen kummitätini , hänen poikansa ja Kuubattaren kanssa sellaisen traditionaalisen Pyhäinpäivä/Kekri päivällisen. Juu, se nyt vaan on niin, että Kuubatar oli Tunisiassa, kun olisi pitänyt syksyllä syödä. Nyt ne sitten syö Pässiäisenä.
Yötä vasten emäntä menee vanhempiensa kanssa yökirkkoon Hvittorppiin, sillä veljentyttö pääsee ripille ja kummeille on järjestetty Pääsiäisyön Jumalanpalvelus sinne korpeen. Pakko kuulema mennä, sanoivat vanhukset, olivat vähän hermona, kun emäntä yritti jäädä pois. Kai minä sitten menen yöpissille isännän kanssa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)