Kennelmamma vähän huokaili, että ajatella Faija ajoi ja toi vielä takaisin.
Sinnekö meidät olisi pitänyt jättää? Emäntä kiittää Pikea peltihevosen ruokinnasta ja matkalaisten murkinoiden maksamisesta. Faija oli unohtanut Golden Visansa Geehen kuivumaan.
Faija oli KNAM taas ja taas huokaili Lappeenrannassa, että onneksi unohti sen kortin, sillä emäntä olisi siellä hallissa hurahtanut kaikenlaisiin vempaimiin. Ja sitten olisi viisu vinkunut!
Pike osti Honeycoatseja varten jonkin hirveän kalliin ihmeharjan, jolla se heti löysi minusta heti 5 uutta takkua.
Meillä meni hienosti siellä näyttelyssä, vaikka alku aina hankala.
Ensinnäkin mentiin sisään ihan väärästä ovesta, kun nuo eivät malttaneet lukea mistä olisi pitänyt mennä. No, kun oli sitten vaelletty koko halli ympäri -ulkokautta- niin saatiin kamat halliin sisään ja jouduttiin siitä suoraan yläkertaan.
Kyseessä on huom! jäähalli ja arvatkaa missä kehät sijaitsivat. Tietenkin! Jäätasolla :D.
Saatiin rekisteröidyttyä sisälle ja taivallettiin kaikki 1941 porrasta alas kaikkine häkkeineen, palleineen ja emännän kahvi/nakkipiirakka/tomaatti/banaanireppuineen . Ei oltu kovin hiljainen seurue pääkaupunkiseudulta. Neppis kannettin, vaan minä poika askelsin, enkä edes vetänyt vaan aina odotin emäntää kauniisti. Alamäessä ei tule hiki, mutta eräs daami kiroili kuin merimies Shanghaissa. Pekkarinen meni ihan vinoon! KNAM oli eksynyt jo joukosta.
Sitten löydettiin papereiden mukaan oikea kehä, kehä 2 ja oltiin 1 h 10 min ajoissa.
Mutta, missään ei ollut yhtään silkkiä!
Faija ja Pike selvittämään. Emäntä käskettiin meitä vahtimaan. Saatiin tieto, että kehä on vaihtunut.
Piti löytää kehä 8. Löytyi myös Aino Utukka ja hänen silkit. OK, oikea paikka.
Neppikselle ei löytynyt mukavaa paikkaa oleskella. Sinksattiin ja väännettiin. Emäntä hermostui ja meni sitten kaukalon kulmaan, ihan katsomon ekalle riville ja tälläsi paksun takamuksensa penkin luo. Huokaisi.Oookeijjjj?
Kului 15 minuuttia ja seurueen muutkin siirtyivät meidän kahden luo, sillä se oli tosi hyvä paikka istua ja sitten minut sai trimmattua siinä penkin päässä. Ja, kukaan ei kulkenut ohi ja töninyt! Minä viihdyin siinä. Niin ja kassihäkin sai pois siitä jään pinnasta vähän korkeammalle. Minulla oli lämmin peti lammaskarvan päällä siellä sisällä. Otin asiat rennosti. Tää nyt on tätä......;)
Seuraavaksi tuli tieto: Tuomari on vaihtunut. Uusi tuomari on israelilainen Ligita Zake ja hän tuomaroi omien rotujensa jälkeen meitä vasta klo 13.00 lähtien. Kolmen tunnin odotus! Hau-ko-tus, huo-ka-us.
Hau-ko-tus, huo-ka-us. Emäntäkin oli ollut yöllä pääsiäiskirkossa Hvitttorpissa asti ja nukahti vasta kolmen aikaan yöllä ja me lähdettiin matkaan jo varttia vaille kuusi aamulla. Siksi isäntäni ajoi koko matkan. Se on sitä rakkautta! Emäntää oksennutti ja kävi se kerran vessassa oksentamassa. ( Mutta ei kerrota muille tästä, eihän) Emäntä yritti syödä kokoajan vähän jotain, että sokerit pysyisi kohtuudessa. Kyllä se pärjäsi hyvin. No, tänään se onkin ihan sitten sekopää! Sen tosin pitääm ennä katsomaan nyt Lukupuroon, kun siellä ollaan aika vanhoja.
Juu siis Faija auttoi meitä kunnon KNAMin tavoin. Se oli emännälle suloinen ja hellä ja Pikelle oikein kohtelias. Minä en sen vuoksi sanonut mitään, vaikka Faija kävikin kanssani aina välillä sikaarilla. se on sellainen meidän miesten juttu!
Kun sitten pääsimme kehään, olin minä ihan ensimmäinen silkkiterrieri, jonka tuomari näki ja hän nosti minulle lopuksi molemmat peukut pystyyn, ihan niin että yleisö näki!Upeet peukut sillä oli. Olin ylpeä ja otin vielä paremman asennon. Nyt minusta oli hauskaa kehässä ja panin parastani.
Tuomari kirjoitti: "Good quality dog. Excellent outline. Good head propotions. Well setears. Silk expression. Head and body anatomy are correct. Well built in front and hint. Well set tail falling on the back. Correct silky coat. Could have more pigmentation. Shows good terrier movement."
Tuloksena: NUO ERI, NUK 1, Paras uros 2, Varasertti. Koko homman kakkonen ja varasertti. WUFF!
Ei perhe noista niin välitä, mutta minusta on eri kivaa tehdä Pike-mamma iloiseksi. Siksi käskinkin emännän jo päivittää kennelin kotisivuille meidän molempien tulokset, sillä Neppiskin menestyi upeasti vaikkei saanutkaan sitä toista serttiä. Elegant Eugenie oli JUN ERI, JUK 1, Paras narttu 4.
Kotimatkalla emäntä ja kennelmamma lauloivat koko matkan Kymenportisa kotiin (142 km) Vicky Rostin lauluja sellaiselta levyltä, jossa oli sen kaikki hitit. Pike osti sen bensikseltä. Joten, olemme isännän kanssa kuunnelleet sataa salamaa ja kikakon paloa noin yhdeksänä eri versiona; etupenkiltä yhdenlaista ja takapenkiltä toisenlaista. Oikea versio lienee tullut soittimen kajareista.
Sitten, kun emäntä rupesi joikaamaan jotain Joliin jooliin niin minä panin stop tykkänään ja otin Neppiksen avuksi. Siihen loppui autokaraoookke ja emme kuulleet luluakaan enää.
Kotiin tultiin turvallisesti! Ja tänään levätään.
Eddyn perspuoli Piken vauhdissa mukana.
