Ensin kehun tätä silkkiterrierien laminoimaa jäsenkorttia, joka tuli postissa. Siinä on jotain herttaista ja hurmaavaa. Emäntäni huomasi kyllä, että skannasin vahingossa hänen nimensäkin tähän, mutta ehkä te laitatte toisen silmän kiinni ja luette kortista vain joka toisen rivin. Niin ja onneksi nimikin on vähän väärin siinä ;D
Sitten itse otsikkotarinaan.
Minä olen äsken tunti sitten löytänyt tuosta takametsästä ihanan homeisen ja hyvin vähän käytetyn jäniksenkäpälän. En voi ymmärtää, että emäntäni ei arvosta löytöäni!
Vaikka minä kuinka yritin selittää hänelle, että tässä makaa nyt hieno Gurmee illallinen ihan framilla ja marinoituneena, niin hän sähisi minulle oikein vihaisesti. Minä murisin!
Miten hän voi käydä jossain hienossa ravintolassa esim. Cellassa Salaisen kummitädin ja Kuubattaren kanssa syömässä, jos minä en saa syödä omaa Menyy-toivettani? Olen aina halunnut syödä riistalihaa.
Huokaus...sinne se nyt jäi se käpälä, muiden koirien murkinaksi.
En saanut tuoda sitä edes kotiin.
